Presidentinvaalien ensimmäinen kierros käydään 22.1.2012. On aika tehdä äänestyspäätöksiä.
Vertailin presidenttiehdokkaiden näkemyksiä ympäristökysymyksiin. Valitettavasti en löytänyt kenenkään muun kuin Sari Essayahin kampanjasivuilta linjauksia ympäristöpolitiikasta. Tosin nekin jäivät hiukan outoon valoon, kun hän kirjoittaa ympäristöasioista seuraavaa: ”Esimerkiksi laivojen uudet päästörajoitukset Itämerellä on ajoitettava oikein. EU:n on suojeltava jäsenmaitaan niin, etteivät ne joudu kilpailullisesti eriarvoiseen asemaan.”
Tämän lisäksi löytyy puhetta kestävästä kehityksestä. Paavo Arhinmäki nostaa sanaparin esille vaalilehdessään ja kampanjajulisteessaan. Lisäksi Paavo Väyrynen linjaa: ”Suomen tulee olla aktiivinen ihmiskuntapolitiikassa ja edistää kaikin voimin kestävää kehitystä.”
Minulle jää kuitenkin epäselväksi, mitä näillä tarkoitetaan. Molempien henkilöiden politiikkaa tunnen kuitenkin sen verran, että kestävä kehitys Väyryselle tarkoittaa eri asiaa kuin Arhinmäelle.
Näkemyksiä ympäristökysymyksiin löytyy toki jokaiselta kahdeksalta ehdokkaalta. Itse olin kuitenkin yllättynyt siitä, että niitä ei ole haluttu tämän enempää tuoda esille kampanjasivuilla, vaikka ilmastomuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja luonnonvarojen riittävyys ovat politiikan kuumimpia kysymyksiä.
Tutustuin vielä YLEn ja Helsingin Sanomien vaalikoneisiin. Löysin niistä kaksi ympäristöasioihin viittaavaa kysymystä:
– YLE: ”Maapallon pelastaminen vaatii luopumista jatkuvan talouskasvun tavoitteesta.” Arhinmäki ja Haavisto ovat täysin samaa mieltä.
– Helsingin Sanomat: ”Presidentti on tärkeä arvovaikuttaja. Mihin teemoihin uuden presidentin tulisi virkaan astumisensa jälkeen julkisissa kannanotoissaan ottaa ensimmäiseksi kantaa? (VALITSE KOLME)” Ehdokkaista vain Arhinmäki valitsee kohdan ”Ilmasto- ja ympäristö.”
Paavo Lipposen ja Paavo Väyrysen kunniaksi pitää todeta, että he ovat toimineet esimerkiksi Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa. Väyrynen on ollut myös kehitysyhteistyöministerinä aktiivinen ympäristökysymysten suhteen.
Toisaalta kun tiedän, miten paljon Pekka Haavisto tai Paavo Arhinmäki on toiminut suomalaisessa ympäristöliikkeessä ja ottanut kantaa ympäristökysymyksiin, alkaa valinta olla selvä.
Paavo Arhinmäki on toiminut aktiivisesti suomalaisessa ympäristöliikkeessä ollessaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja. Hän on myös kasvissyöjä ja aktiivi pyöräilijä sekä tuonut Vasemmistoliiton puheenjohtajana puolueeseen uutta punavihreää linjaa.
Pekka Haavistolla on kuitenkin ylivoimaisesti kovimmat näytöt toimimisesta ympäristökysymysten parissa niin Koijärvellä, ympäristöministerinä kuin YK:n parissakin. Hän on ollut rakentamassa suomalaista ympäristöliikettä, ollut valmistelemassa Kioton ilmastosopimusta ja Natura2000-verkostoa sekä johtanut YK:n ympäristöjärjestö UNEP:in kenttätutkimuksia sodan ympäristövaikutuksiin liittyen.
Ympäristöystävän valinta presidentinvaaleissa on Pekka Haavisto tai Paavo Arhinmäki. Tunnen molempien työn hyvin ja voin lämpimästi suositella heidän äänestämistä. Pekka Haaviston näytöt ovat tässä kohtaa mielestäni kuitenkin uskottavammat.
Vaalikopissa kirjoitan äänestyslappuun kakkosen eli äänestän Pekka Haavistoa Suomen seuraavaksi presidentiksi.
Ja suosittelen sitä samaa myös Sinulle.
Jotenkin harmillista, että äänestyspäätös pitää tehdä ehdokkaiden aikaisempien näyttöjen perusteella. Nyt jos koskaan olisi ollut aika nostaa ympäristökysymykset tapetille. Nyt vihreiksikin mielletyt ehdokkaat välttelevät aiheen ylikorostamista suuren yleisön reaktioiden pelossa. Nyt on vain toivottava, että kerrankin teot osoittautuisivat puheita suuremmiksi mitä tulee ympäristökysymyksiin.