Taiteiden yö Helsingissä tarjoaa kaikille jotain. Kyse ei ole suinkaan pelkästä teinien juopottelusta. Töölönlahden rannalla oli myytävänä lakritsaa ja muikkuja. Itä-Pasilassa nähtävillä katutaidetta ja Käpylässä polkupyöriä.
Ohessa elämys kuvina.
Vuosi: 2011
Liikenne tappaa
Pyöräillessä huomaa aika usein kuolleita eläimiä. Oheisen kuvan uhri tervehti minua Käpylässä. Eikä ihme.
Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton (SEY) mukaan (pdf):
”Vuosittain tieliikenteessä kuolee Suomessa jopa 7 miljoonaa luonnoneläintä. Liikenteen eläinuhreista on lintuja 40 %, pikkunisäkkäitä 35 %, sammakkoeläimiä 23 % ja matelijoita 3 % – hyönteisiä ja muita selkärangattomia ei ole tilastoitu. Poroja ja hirviä menehtyy vuosittain liikenneonnettomuuksissa 8 000 yksilöä.”
WHO:n mukaan liikenteessä kuolee maailmanlaajuisesti vuosittain 1,3 miljoonaa ihmistä – 3500 joka päivä.
Helsinki City Marathon: Epäonnistumisen kokemuksia ja hienoja hetkiä
Kävin viikonloppuna juoksemassa Helsinki City Marathonin.
Kyseessä oli neljäs maraton-juoksuni. Tavoitteena oli juosta tasaista vauhtia matka noin neljän tunnin aikaan. Pieleen meni.
Lähdin matkaan neljän tunnin porukassa ja juoksu sujuikin oikein kivasti aina 32 kilometriin asti (10km: 0:56:32 / 21,1km: 1:58:36 / 30 km: 2:48:23). Tämän jälkeen loppui motivaatio eli henkinen kantti petti. Loppumatkasta tuli rikkonainen usean pysähdyksen ja kävelyn myötä. Ei yksinkertaisesti huvittanut. Olympiastadionilla kello näytti aikaa 4:24:47.
Ennen juoksua olin noudatellut Juoksija-lehden harjoitusohjelmaa, jolla maraton pitäisi mennä aikaan 2.45-3.20. Voi tietysti olla, että ohjelma oli liian rankka, kun siihen päälle on tullut vielä arkipyöräilyt. Toisaalta lähdin juoksemaan neljän tunnin ryhmässä, joten alkuvauhti ei varmasti ollut liian kova. Lisäksi sääolosuhteet olivat erinomaiset, valmistautuminen oli sujunut hyvin ja pastaa oli syöty kunnolla.
Maraton-juoksu on kaikesta huolimatta hieno laji. Esimerkiksi Helsinki City Marathonin reitillä oli seuraavia hienoja hetkiä.
Li Andersson: Kamppailu kohtuullistamisesta
Vieraskynäblogissa Li Andersson
Vasemmistoliiton keväällä julkaistussa ympäristöohjelmassa oli perinteisten aiheiden, kuten ruoan, energian, monimuotoisuuden ja liikenteen, lisäksi osio työstä.
Työ on yhtä keskeinen tekijä arjessa kuin syöminen, liikkuminen tai asuminen. Se vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen ja on yhteiskunnallisten tuotantosuhteiden ytimessä.
Uudistuvalle, punavihreäksi itsensä määrittävälle vasemmistolle työ on edelleen yksi tärkeimmistä aiheista.
Työ ja vaatimus työajan lyhentämisestä ovat luonnollinen osa vasemmiston ympäristöpolitiikkaa.
Ekoisi – osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Jotenkin minusta tuntuu, että pienten lasten välinevarustelu on mennyt överiksi.
Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että joku hankkii tuhannen euron lastenrattaat ennen kuin on saanut yhtään lasta tai siitä, että huuto-netistä löytyy vaikka seuraava ilmoitus:
”Myydään paljon autoilevan perheen käytöstä lähes käyttämättömät uudenveroiset tummansiniset Brio Kombi yhdistelmävaunut. Ostettu esikoiselle, mutta jäivät hyvin vähäiselle käytölle ja seuraavat lapset olivatkin tyttöjä, joille vaunufriikki äiti ostikin sitten punaiset rattaat.”
Ihmisillä taitaa olla liikaa rahaa, joka johtaa helposti luonnonvarojen ylikulutukseen.
Viikkopäiväkirja 33 (15.-22.8.2011)
Ohessa kuluneen viikon menot ja fiilikset.
Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa, kirjoittelin ekoisi-blogia ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Lounaan jälkeen istuin toimistolla vetämässä työntekijöiden syyssuunnittelusessiota. Tulossa on paljon hienoja juttuja! Illaksi junailimme itsemme Annukan kanssa Satun ja Michaelin luokse Lahteen. Kiitos ihanille ystäville vieraanvaraisuudesta ja herkullisesta illallisesta! Valitettavasti VR:n liikenne oli päässyt sekoamaan ja palasimme kotiin bussilla. Näin jouduimme jättämään polkupyörät yöksi Pasilaan.
Alppipuisto on kaupunkikulttuuria parhaimmillaan
Viime yönä pyöräillessämme keskustasta kohti Käpylää pysähdyimme hetkeksi Alppipuistoon nauttimaan konemusiikista ja tuliesityksistä. Alppipuisto on kaupunkikulttuuria parhaimmillaan! Ohessa pieni näyte meiningistä.
Pyöräilyä autokaistoilla
Pyrin nykyään pyöräilemään Helsingissä autokaistoilla, jotta autoilijat tottuisivat paremmin pyöräilijöihin.
Silloin kun käytössä on pyörätie, pyöräilen toki sillä, vaikka se ei lain mukaan olisi välttämättä aina pakollista.
Pyrin kuitenkin valitsemaan sellaisia reittejä, joissa pyörätietä ei ole. Ja niitä reittejä on valitettavan paljon. Autokaistoilla mennään sitten toki liikennesääntöjen mukaan.
Esimerkiksi tänään pyöräilin Käpylästä keskustaan reittiä Mäkelänkatu – Hämeentie – Rautatientori.
Matka sujui hyvin ilman konflikteja. Esimerkiksi Hämeentiellä meitä oli parhaimmillaan samassa autoletkassa kolme pyöräilijää. Se ilahdutti.
Autokaistalla pyöräilyllä oli kuitenkin hintansa. Ohessa neljä havaintoa.
Sosiaalisesti kestävä kehitys
Olin keskiviikkona (17.8.) Sosiaali- ja terveysturvan päivilläHämeenlinnassa puhumassa sosiaalisesti kestävästä kehityksestä.
Mitä on sosiaalisesti kestävä kehitys? Kun puhutaan kestävästä kehityksestä tai kehityksestä ylipäätään voidaan käytännössä tarkoittaa melkein mitä vain.
Minulle sosiaalisesti kestävä kehitys tarkoittaa ihmisten hyvinvointia ekologisissa rajoissa.
Haasteena on, että hyvinvointiyhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalvelut ovat luotu ikuisen talouskasvun varaan. Kun talouskasvu joutuu ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan rajansa, olemme pulassa myös sosiaalipalveluiden suhteen.
Päivän kuvat: Flow ja kasvihuone
Viime viikolla julkaisin päiväni kuvina. Tällä kertaa luvassa on alkuviikon osalta (ma-ti) kuva kummastakin päivästäni.
Tiistai 16.8.2011 klo 9.58. Helsinki, Kalasatama.
Maanantai 15.8. klo 21.19. Lahti, Sadun ja Michaelin pihalla.
