Viikkopäiväkirja 46 (14.-20.11.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa vauvan kanssa. Koskelantiellä Helsingin Käpylässä autojen pakokaasut tuntuivat hengitysilmassa selvästi. Jäin miettimään, miten hyvin pienen vauvan keuhkot kestävät liikenteen päästöjä. Aamupäivällä kävin YLEn isossa pajassa Opettaja TV:n kuvauksissa. Iltapäivällä tarjosin Luonto-Liiton työntekijöille suklaakakkua vauvan nimijuhlien kunniaksi. Luonto-Liiton työntekijät ovat avainpaikalla rakentamassa vauvalle ekologisesti kestävää yhteiskuntaa sekä auttavat minua jaksamaan töiden kautta myös kotona. Päivän päätteeksi kävimme Luonto-Liiton puheenjohtajiston kokouksessa läpi tulevan hallituksen kokouksen esityslistan. Kotimatkalla piipahdin Taika Ilolan hienossa Valonpilkahduksia – kuvia vapaaehtoistyön pyörteissä -näyttelyssä.

Tiistai: Kävin läpi aamulla Jyrki Kataisen hallitusohjelmaa ja valmistauduin kuluvan viikon puhetilaisuuksiin. Päivän aluksi pyöräilin Säätytalolle ”Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta?” -seminaariin. Lounaan jälkeen pidimme Luonto-Liiton viisikko-kokousta. Sähköpostien jälkeen pyöräilin kotiin ja vietin illan vauvan kanssa. Hengailimme kotona ja kävimme juoksemassa Töölönlahden ympäri.

Keskiviikko: Aamupäivällä pidimme palaveria Natur och Miljön Bernt Nordmanin kanssa ympäristötoimintapäivien tulevaisuudesta sekä Simon ja Lissun kanssa Luonto-Liiton verkkosivujen tilanteesta. Lounaan jälkeen osallistuin Suomen luonnonsuojeluliiton rakennetyöryhmän kokoukseen, kävin pitämässä lyhyen kommenttipuheenvuoron Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmän Rio+20 -seminaarissa ja puhuin Polttava Kysymys -kampanjan koalitiotapaamisessa siitä, miten ilmastolaki saatiin hallitusohjelmaan. Illan päätteeksi istuin kuuntelemassa Kauppakorkeakoulun Aalto Debating Societyn järjestämää talouskasvu vs. degrowth -väittelyä. Illan kruunasi juoksulenkki vauvan kanssa Töölönlahden ympäri.

Torstai: Pyöräilin aamulla ympäristöministeriöön ja Kohti Durbania -seminaariin. Tulevan ilmastokokouksen tilanne näyttää huonolta. Välissä annoin haastattelun Vihreälle Langalle koskien EVAn raporttia työn tuottavuudesta. Seminaarin jälkeen kävimme lounaalla Venlan, Pian ja Tomin kanssa. Tämän jälkeen vastailin vielä YLEn toimittajan kysymyksiin Durbanin ilmastokokousta koskien. Iltapäivän istuin Luonto-Liiton toimistolla käyden läpi sähköposteja sekä hoitaen hallintoasioita. Illalla johdin puhetta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin hallituksen kokouksessa.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa, pitkästä aikaa ilman vauvaa. Aamupäivällä pidimme Luonto-Liiton toimistolla palaveria puheenjohtaja Tuomon ja talouspäällikkö Kimmon kanssa. Iltapäiväksi pyöräilin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle järjestövaliokunnan kokoukseen keskustelemaan yhteistyön tiivistämisestä Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton välillä. Illan olimme Annukan ja vauvan kanssa kotona. Luimme lehtiä, teimme ruokaa ja katsoimme elokuvaa The Secret.

Lauantai: Olin aamupäivän Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa Harjun nuorisotalolla. Lounaan jälkeen osallistuin syyskokouksen aluksi järjestettyyn ”Missä on ne vaikuttamisen paikat?” -seminaariin. Iltapäivä ja ilta hurahti valtuuston syyskokouksessa. Saimme hyväksyttyä Luonto-Liiton budjetin ja toimintasuunnitelman sekä valittua vuoden 2012 hallituksen. Siilin Piikki -huomionosoitus myönnettiin tällä kertaa Talvivaaran ja Yaran kaivoshankkeille.

Sunnuntai: Aamulla pistin toimeen edellisen illan Luonto-Liiton hallituksen ja valtuuston kokouspäätöksiä. Aamupäivällä pyöräilin Harjun  nuorisotalolle. Viimeistelimme tiedotteet henkilövalinnoista ja Siilin piikistä. Lounaan ja syyskokouksen päätteeksi järjestettiin vielä Susi-poro-Lappi -keskustelu, jossa pyrittiin löytämään yhteisiä näkemyksiä poronhoitajien ja suurpetojen intressien sovittamiseksi. Tiivis raportti ja pari kuvaa syyskokouksesta löytyy täältä: Luonto-Liiton Siilin piikki Talvivaaralle ja Yaralle – puheenjohtajaksi Tuomo Lindholm. Päivän päätteeksi hoidin vielä syyskokouksen jälkihoitoa, valmistauduin tulevaan viikkoon ja kävin vauvan kanssa juoksemassa.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 45 (7.-13.11.2011)

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!