Viikkopäiväkirja 41 (10.-16.10.2011)

Maanantai: Syntymäpäivän kunniaksi sain vauvan, aamuteen ja mehukeittoa vierelleni sänkyyn. Aamuhetken jälkeen kävin läpi tulevan viikon menot ja lähdin lenkille. Syksyisestä ilmasta huolimatta shortseilla tarkeni vielä hyvin. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle pistin kasaan yhdeksän kuukauden toimintakertomuksen. Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen. Iltapäivällä kävin läpi sähköposteja. Kotiin pyöräiltyäni nautimme Annukan ja vauvan kanssa vielä juhlaillallista.

Tiistai: Aamulla poseerasin Vauva-lehden valokuvaajalle yhdessä vauvan kanssa. Tämän jälkeen pyöräilin Cafe Ekbergiin varsinaiseen haastatteluun. Keskustelimme Tuomas Enbusken kanssa vauva-arjesta ja lastenhoidosta. Aamupäivällä piipahdin vielä Luonto-Liiton toimistolla ennen kuin lounastin Animalian viestintäpäällikkö Vesa Saarisen kanssa. Iltapäivällä käväisin Luonto-Liiton ja Wild Lynx ry:n Oikeus olla susi -mielenosoituksessa eduskuntatalolla. Päivän päätteeksi olin Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinkokouksessa. Illan vietin kotona Annukan ja vauvan kanssa.

Keskiviikko: Pesin aamulla pyykkiä, vaihdoin vaippaa ja hengailin vauvan kanssa. Samalla valmistauduin iltapäivän Durban-tilaisuuteen ja Turun Sanomien Extran haastatteluun koskien kemikaaleja. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni kävin läpi työpaikan riskikartoituksen vastauksia, pidimme viisikon kokousta ja kävimme lounaalla Pashassa. Iltapäivällä olin ympäristö- ja kehitysjärjestöjen sekä eduskunnan ympäristövaliokunnan kansainedustajille suunnatussa tilaisuudessa koskien Durbanin ilmastokokouksen ydinkysymyksiä. Ennen kotiin pyöräilyä keskustelin vielä hammastahnojen ja aurinkovoiteiden kemikaaleista Turun Sanomien toimittajan kanssa. Alkuillan vietin kotona vauvan kanssa kahdestaan kun Annukka oli puhetilaisuudessa.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin aamuteelle Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistolan kanssa. Lopun aamupäivästä vietin Luonto-Liiton toimistolla hoitaen henkilöstö-, hallinto- ja talousasioita. Iltapäiväksi lähdin Tampereelle. Olin puhumassa ympäristövastuullisuudesta ja arjen valinnoista Tampereen kesäyliopiston Yhteinen Eurooppa – yhteinen ympäristö – Välineitä koulujen ympäristökasvatukseen -kurssilla. Illalla kävin läpi Vauva-lehden juttua ja sähköposteja.

Perjantai: Pyöräilin aamulla Suomen Pankkiin järjestöjohtajien vaikuttajatapaamiseen, jossa kuulimme pääjohtaja Erkki Liikasen ajatuksia talouspolitiikasta. Tämän jälkeen pohdimme kansalaistoiminnan tulevaisuusnäkymiä Sivistysliitto Kansalaisfoorumin yhteydessä. Pikaisella lounaalla Silvopleessä tapasin sattumalta myös Päivin ja Peggyn. Iltapäivällä vedin ympäristö- ja kehitysjärjestöjen kokousta Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla, jossa mietimme tulevia toimia Durbanin ilmastokokouksen suhteen. Tämän jälkeen vastailin vielä joulusiivousta ja Durbanin ilmastokokousta koskeviin haastattelupyyntöihin sekä kävin läpi sähköposteja. Illan päätteeksi kävin juoksemassa.

Lauantai: Nukuin pitkään Annukan ja vauvan ollessa Turussa. Koko päivä vierähti kuitenkin työhommissa Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa. Kaikkein eniten aikaa vierähti vuoden 2012 budjettiesityksen tekemiseen. Illan vietin kotona Annukan ja vauvan kanssa. Lopuksi katsoin jälleen yhden jakson erinomaista Kennedyt -dokumenttia.

Sunnuntai: Vietin aamulla aikaa vauvan kanssa, kävin juoksemassa ja siivosin. Iltapäivällä Pia, Teppo, Usva ja Kielo tulivat kylään. Myös Elina, Kuura ja Pii sekä Lissu piipahtivat meillä. Lissulle lahjoitimme kotoamme yhden ison kaktuksen. Loppupäivä hurahti vuoroin vauvan ja vuoroin kirjoitushommien parissa.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 40 (3.-9.10.2011)

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa