Katja Lahti: Laput kiinni

Vieraskynäblogissa Katja Lahti

Äitini kuoli vuosi sitten. Rintaperillisen tehtävä on karu: käydä läpi vainajan elämänsä hankkima omaisuus ja loppusijoittaa se tavalla tai toisella.

Tiesin toki, että Äitee oli kaikkien aikojen tavarahamsteri sen lisäksi, ettei hän heittänyt mitään pois, mutta silti järkytyin.

Irtaimisto oli valtava ja kattoi niin ikivanhaa, pariin kertaan perittyä, käytettyä, vähän käytettyä ja uutta, vielä pakkauksissa olevaa tavaraa – myös markka-ajalta. Laidasta laitaan. Kolme mikroaaltouunia. Puurohiutaleita seuraavaksi 20 vuodeksi. Kosmetiikkaa pienen kauneushoitolan tarpeisiin. Lasten polkupyöräkin löytyi.

Vuoden kestäneen tyhjennysprojektin päätteeksi Fida vastaanotti rekka-autollisen tavaraa. Siinä ajassa kristallisoitui ajatus jos toinenkin.

En tiedä, onko hamstraus pula-ajan sukupolveen koodattu selviytymisohje vai taipumus, jota hyvä tulotaso, kulutusluotot, tilava asunto ja tavaroiden edullisuus vahvistavat. Jos hamstraus olikin metsästäjä-keräilijän selviytymisen edellytys, nykyään asiat ovat kääntyneet päinvastoin.

Tiedän olevani äitini kanssa samaa koulukuntaa. Tunnen spontaania vetoa tavaran haalimiseen ja säilömiseen, mutta toisaalta – ja onneksi – olen alkanut kokea tavarapaljoudesta ahdistusta. Ja koska tämä ahdistus hillitsee hamstrausvimmaa, pyrin tietoisesti aiheuttamaan sitä itse itselleni.

Tapoja on monia. En suostu enää ostamaan kotiimme yhtä ainutta uutta lipastoa tai kaappia, johon tavaran saa kätevästi piiloon. Välttelen alennusmyyntejä, hulluja päiviä sun muita hintahaloita, etten sortuisi 20 sentin alennukseen terveyssidepaketista. Asetan itselleni erilaisia ostorajoitteita, niin eko-eettisiä, laadullisia kuin määrällisiäkin. Osallistun myös mielelläni kulutushaasteisiin, sillä opin niistä aina jotain uutta.

Tavaran elinkaari muuttui minulle projektin myötä konkreettiseksi käsitteeksi. Aion pitää huolen, että kaapistani ei löydy ällistyneen perikuntani setvittäväksi kahtakymmentä samanlaista mustaa toppatakkia, laput kiinni.

Katja Lahti on vanhempainvapaalla oleva Ylen Uuden Mustan tuottaja ja toimittaja.

Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.
Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi ja miten vältetään viherpesu? Hienoa olla puhumassa IMPACT Helsinki -tapahtumassa 29.4. 

IMPACT Helsinki kokoaa yhteen muutoksentekijöitä; markkinoijia, viestijöitä ja somevaikuttajia, arvopohjaisen markkinoinnin ja viestinnän teemojen pariin

Linkki ilmoittautumiseen löytyy täältä: https://lnkd.in/dGrMP4n6

#pinghelsinki #impacthelsinki2025
Olipa taas kiva peruskunto-sunnuntai! Valmentajan tekemässä ohjelmassa oli vapaavalintaista pk-harjoittelua neljä tuntia. 

Käytännössä tämä tarkoitti mulla  seuraavaa: ystävän kanssa tunti kevyttä sulkapalloa, tunnin juoksutreeni, tunnin fysiikkatreeni (kuntosali) ja lopuksi vielä reilun tunnin uintitreeni. Sen lisäksi hiukan pyöräilyä (siirtymät) ja aamulla kehonhuolto + seitsemän minuutin lihaskuntotreeni.

Ouran mukaan aktiivisia kaloreita 2335 ja vastaava kävelymatka 42,1 km (askeleita 24 140). Garminin mukaan virtaa olisi tälle päivälle vielä jäljellä 36/100 eli ”Tämänpäiväinen liikunta edistää kuntoasi ja terveyttäsi. Body Battery -tasosi riittää erinomaisesti loppupäiväksi!”
Nyt on aika juhlia, koska tänään siitä tuli totta! Helsinki on hiilivapaa kun Salmisaaren kivihiilivoimala suljettiin. 

Lukemattomat ihmiset ovat vuosia ja vuosikymmeniä tehneet tämän eteen väsymättä töitä. Nöyrä ja iso kiitos teille kaikille. Tiedätte kyllä keitä olette. 💚🌍