Ekoisi – osa 14: Päivä isyysvapaata

Olen ollut nyt kaksi viikkoa isyysvapaalla.

Maanantaina on aika palata taas töihin ja Luonto-Liiton toimistolle.

Millainen isyysvapaa on oikein ollut? Ohessa esimerkki eiliseltä:

Torstai 15.9.2011

klo 8.30 Aamun rutiinit
Yöllä vauva on perhepedissä herännyt neljä kertaa syömään pitkän kaavan mukaan. Aamulla nousen ylös klo 8.30 hoitamaan rutiineja. Vaihdan vauvan vaipan sekä pissatan ja kakatan häntä. Vessahätäviestintä toimii yllättävän hyvin. Syötön aikana järjestän Annukalle aamukahvin ja -puuron, nostan astianpesukoneesta astiat, laitan edellisen vuorokauden harsot ja kestovaipat pesukoneeseen sekä taittelen kuivuneet harsot valmiiksi.

klo 11.00 Ulkoilemaan
Minna tuo meille muutamat ylimääräiset villahousut vauvan vaippakuoreksi. Pääsen vihdoin lyhyelle aamulenkille. Juoksun jälkeen käy pikaisesti suihkussa ja syön aamupalan. Tämän jälkeen pakkaamme vauvan kantoreppuun ja lähdemme kaupungille. Annukan käydessä optikolla hengailen vauvan kanssa Hakaniemen torilla ja kauppahallissa sekä käymme haistelemassa Tokoinrannassa meren tuoksua ja kuuntelemassa lokkien huutelua.

klo 13.00 Lounas
Käymme Annukan ja vauvan kanssa syömässä lounasta Silvopleessä. Tämän jälkeen matkustamme bussilla kotiin Käpylään. Ensimmäinen ulkoilu vauvan kanssa sujuu hyvin. Saamme tuntemattomilta ihmisiltä osaksemme paljon hymyjä ja positiivisia kommentteja.

klo 15.00 Iltapäivätorkut ja vierailu
Tulemme kotiin, syötämme vauvan ja menemme iltapäivätorkuille. Ystävämme Meri tulee kylään. Istumme keittiössä, juomme teetä ja vaihdamme kuulumisia.

klo 18.30 Työtehtäviä
Vauvan nukkuessa viimeistelen kirja-artikkelin sosiaalisesti kestävästä kehityksestä ja degrowth-teemasta. Käyn lisäksi läpi sähköposteja ja teen vähän muutamia muita työjuttuja.

klo 20.00 Yhteinen elokuvailta
Katsomme Yhdysvaltojen finanssikriisista kertovan dokumentin Inside Job ja syömme iltapalaa. Samalla vauva vuoroin hengailee sylissä ja syö.

klo 22.00 Nukkumaan
Alamme valmistautua nukkumaan. Lueskelen illan ja alkuyön mittaan lehtiä ja kirjoja sekä käyn välillä pissattamassa ja pesemässä vauvaa Annukan huolehtiessa ruokahuollosta.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä

Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.