Viikkopäiväkirja 31 (1.-7.8.2011)

Viikkopäiväkirja palaa kesätauolta.

Sunnuntaisin julkaistavan avoimen päiväkirjan tavoitteena on tehdä läpinäkyväksi se, mitä Luonto-Liiton pääsihteeri käytännössä tekee, millaisissa tilaisuuksissa vierailee ja ketä tapaa sekä tuoda kaikkien nähtäville myös se, millaista voi olla onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen elämä.

Ohessa siis kuluneen viikon menot ja fiilikset.

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa, venyttelin ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Tämän myötä oli aika palata arkeen viiden viikon lomailun jälkeen. Ja kivaa olikin – vaikka toimistolla oli vähän hellettä. Mittari näytti yli 28 astetta, joka tarkoittaa sitä, että vähintään tunnin välein pitäisi pitää 10 minuutin tauko. Päivän mittaan kävin läpi tulleen etanapostin, hoidin sähköposteja sekä talous- ja hallintoasioita. Samalla oli mahdollisuus vaihtaa kollegoiden kanssa kesäkuulumisia. Iltapäivällä valmistelin vielä hallituksen kokouksen esityslistaa sekä kävin läpi tulevia aikatauluja. Tyypillinen toimistopäivä. Illalla hain Vegemestasta iltapalaa sekä kävimme kävelemässä ja saimme samalla nauttia kotipihamme yhteisöllisyydestä.

Tiistai: Annukan synttärit! Juhlallisen aamuhetken ja juoksulenkin jälkeen kirjoittelin blogia ja valmistauduin tulevaan päivään. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoidin jälleen kesälomien aikana kertyneitä hommia. Iltapäivällä kävin Tikkurilassa vastaanottamassa 22 062,60 euron lahjoituksen Luonto-Liitolle. Illalla juhlimmekin sitten Annukan synttäreitä käymällä Farangissa syömässä vegaanisen maistelumenun. Herkullisen päivällisen jälkeen pyöräilimme Seurasaareen kävelemään ja uimaan auringonlaskussa.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja hoidin kotona muutamia henkilökohtaisia asioita. Pyöräiltyäni uutta reittiä Luonto-Liiton toimistolle kävin läpi sähköposteja ja erilaisia hallintoasioita. Illalla lueskelin kirjoja ja hengailin kotona Annukan kanssa.

Torstai: Hyppäsin aamulla Kuopiota kohti lähteneeseen junaan. Matkalla kävin läpi sähköposteja ja kirjoitin pari kolumnia. Kuopiossa minua oli vastassa Luonto-Liiton puheenjohtaja Tuomo Lindholm, jolta sain kyydin Karhonsaareen Luonto-Liiton kesäpäiville. Petoeläinten kaatolupia koskevan tiedotteen lähettämisen jälkeen söimme lounasta. Iltapäivällä oli vuorossa hallituksen kokous, päivällistä ja järjestön tulevaisuutta koskeva työpaja. Tarkoituksena oli jäädä Karhonsaareen yöksi, mutta päätinkin hypätä jo illan viimeiseen junaan ja palata yöksi Helsinkiin.

Perjantai: Nukuin pitkään ja kävin aamupäivällä juoksemassa. Samalla päätin jäädä kotiin lähitöihin. Lounaalla kävin Annukan ja Minnan kanssa Bistro Artesanassa. Iltapäivän ja alkuillan tein töitä. Illalla lueskelin kirjoja.

Lauantai: Kävin aamulla juoksemassa 20 km kevyen lenkin. Tämän jälkeen pyöräilin Pasilaan YLE Radio ykkösen Suoraan puhetta! -ohjelmaan keskustelemaan kahdeksi tunniksi siitä, onko ekoilu vain huijausta. Ohjelman jälkeen palasin kotiin sekä tein itselleni ja Annukalle lempiruokaani: Pastaa tomaattitofu-kastikkeessa. Illalla meidän piti lähteä Kallio Block Partyyn ja Hiroshiman muistoiltaan, mutta jäimme kotiin katsomaan Oceans -elokuvan. Samalla tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa elokuvan vuokraamista verkosta. Heippa videovuokraamot. Teitä ei enää tarvita!

Sunnuntai: Nukuimme aamulla pitkään ja kävimme hakemassa naapurilta pinnasängyn sekä katsastimme mahdollisia lastenvaunuja. Päivällä viimeistelin joitakin kirjoituksia sekä kävin juoksemassa ja venyttelin. Illan hengailin kotona ja lueskelin kirjoja.

Viikko lukuina:
– 2 kokousta
– 2 artikkelia
– 1 radiohaastattelu
– 5 blogikirjoitusta

– 71 km juoksua
– 55 km pyöräilyä

– 56 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 31 (1.-7.8.2011)”

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!