Vieraskynäblogissa Veera Juvonen
Elintarviketeollisuus näkee vastuullisen toiminnan liiketoimintamahdollisuutena.
Jos vastuullisesti tuotetuista tuotteista kilahtaa kirstuun enemmän rahaa, niin yrityksen kannattaa tietenkin toimia vastuullisesti. Ympäristön hyvinvointia koskevissa kysymyksissä tarkoitus pyhittää keinot, joten lähdin mielelläni mukaan työpajaan, jossa elintarvikeketjulle pyritään määrittelemään ne mittarit, joilla vastuullisuutta mitataan.
Food Chain CR -nimellä kulkevan hankkeen takana on Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus MTT. Hanketta rahoittamassa ovat Fazer Leipomot, HK Ruokatalo, Ravintoraisio ja SOK. Osa näistä yrityksistä onkin hankkeen aikana esitellyt harppauksiaan vastuullisempaan suuntaan.
Raisio on Euroopassa edelläkävijä hiilijalanjäljen merkinnässä. Elovena-paketin kylkeen ilmaantui ensimmäisenä Suomessa tuotteen CO2-päästöt kertova merkki, ja sittemmin myös mittari joka näyttää liikutaanko päästöissä vihreällä vai punaisella suunnalla. Kasvipohjaiset tuotteet asettuvat tietenkin mittarin imartelevampaan päähän, kun punaisista punaisin jälki syntyy naudanlihan tuotannosta.
Fazer ilahdutti syksyllä tuomalla Amica-lounasravintoloihinsa teemaviikoksi mahdollisimman vähähiilisiä lounasvaihtoehtoja. Jos tarjolla olisi päivittäin vähähiilistä ruokaa tarjoava ravintola, tiedän missä lounastaisin. Vähähiilisyys kun tarkoittaa sitä, että ruoka on todennäköisesti sesongin mukaista, kasvispainotteista, eikä sisällä kaukaa roudattuja vaarantuneita kalalajeja tai tehotuotettua lihaa.
HK on ottanut vastuullisuudessaan myyntivaltikseen ”sydämelle paremman porsaanlihan”, eli porsaille syötetään rasvan laatua parantava kotimaista rypsiä. HK onnistuu antamaan hieman vähättelevän kuvan lihan hiilijalanjäljestä, sillä siellä kerrotaan että lento Hampuriin aiheuttaa sen verran CO2-päästöjä mitä kasvisruokailuun vaihtaminen säästäisi. Olen aina ihmeissäni kun kuluttajille annetaan se kuva, ettei muutoksia kannata tehdä, koska ne ovat pieniä. Parempi tehdä edes jotain, kuin olla tekemättä mitään.
S-ryhmän vastuullisuutta korostavaan markkinointiin en ole törmännyt. SOKin alueosuuskaupat HOK Elanto ja PeeÄssä tekivät kuitenkin minut ja monet muut iloiseksi vetäytymällä Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. Valitettavasti suomalaiset elintarvikeyritykset Atria, Valio ja Myllyn Paras ovat mukana rahoittamassa Suomeen uutta ydinvoimalaa. Kesko satsaa ydinvoimaan (s.12), mutta latoo vastuullisuuden muiden harteille kehottamalla kuluttajia valitsemaan uusiutuvaa energiaa. On vaikea ymmärtää ”hiilidioksidivapaata” ydinenergiaa vastuullisena vaihtoehtona kun kaupan päälle saa kuolemanvakavia riskejä ja jätettä.
Vastuullisuuden liiketoimintamahdollisuuksia kehittävässä työpajassa oli 70 osallistujaa, mm. maanviljelijöitä, elintarviketeollisuuden edustajia ja kansalaisjärjestöjä. Jakauduimme kymmenen hengen ryhmiin, joista jokainen keskittyi yhteen vastuullisuuden kriteeriin: ympäristö, eläinten hyvinvointi, paikallisuus, ravitsemus, tuoteturvallisuus, talous ja työhyvinvointi. Analysoimme asiantuntijoiden ennalta valitsemia vastuullisuuden mittareita ja teimme kehitysehdotuksia.
Ympäristöryhmässämme olivat edustettuna mm. Fazer, Raisio ja WWF, ja minä Greenpeacen ja Mindon kaksoisagenttina. Kaikkien työpajaan osallistuneiden palautteet saatiin kätevästi talteen leikkimällä äänestyskäyttöön tarkoitetuilla kaukosäätimillä. Osallistujat äänestivät mielestään kolmea olennaisinta ympäristövastuullisuuden mittaria. Uskallan paljastaa tässä muutamia äänestystuloksia, joista lopullisen mittariston laativat asiantuntijat saavat osviittaa kuluttajien mielipiteistä.
Tärkeimpänä eläinten hyvinvointia tarkkailevana mittarina pidettiin sitä, että alkutuotannossa eläinten kasvatusolosuhteita tutkitaan Welfare Quality -mittarin avulla, ja saavutetaan taso jossa eläimet voivat erinomaisesti tai vähintään hyvin. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että tiedot eläinten hyvinvoinnin seurannan tuloksista ovat saatavilla elintarvikeketjun seuraaville osille, ja julkisesti saatavilla.
Työpajan osallistujat toivoivat yritysten ilmoittavan paikallisten hankintojen (lähiruoan) osuuden kaikista yritysten hankinnoista, ja tuovan esille paikallisten ruoka-aineiden ja tuotteiden tekijöitä. Kenties EHEC-skandaalin avituksella tuoteturvallisuus nousi hyvin tärkeäksi vastuullisuuden kriteeriksi, ihmetyksekseni jopa ruoan ravitsemusta tärkeämmäksi seikaksi. Osallistujien mielestä yritysten tulisi ilmoittaa tuoteturvallisuuden osalta varmistettujen ostojen osuus hankinnoista ja antaa enemmän tietoa tuoteturvallisuudesta kuin laki vaatii.
Ravitsemuksen vastuullisuusmittaristo jäi hyvin höttöiseksi, sillä jäi epäselväksi onko relevanttia että yrityksen tuotteista osa täyttää EU:n (keskeneräiselle) ravintosisältöprofiilille asetetut kriteerit. Siispä päädyttiin siihen, että olisi hyödyllistä saada tietoa yrityksen tuotteiden ravitsemuksesta niiden internet-sivuilta! Kyllä vaan, mutta moniko meistä (minun lisäkseni) surffaa marketissa eineksensä ravitsemusarvoja netistä?
Lopuksi äänestimme siitä, mikä on kaikista tärkein kriteeri elintarvikeketjun vastuullisuudessa. Voittajaksi nousi jokaisella äänestyskierroksella ympäristö. Sillä saralla voittoja tosiaan tarvitaan, joten jään odottelemaan ympäristömerkittyjen tuotteiden vallankumousta ja etenkin sitä, että elintarvikeketju kantaa ympäristövastuunsa.
Veera Juvonen on Greenpeacen verkkotuottaja ja perustajajäsen Mindo.fi:ssä, maailman ensimmäisessä reseptipalvelussa joka näyttää ruoka-annoksen hiilijalanjäljen.
Kirjoitus on julkaistu myös Mindon blogissa.
