Viikkopäiväkirja 19 (9.-15.5.2011)

Maanantai: Heräsin klo 5.00 käymään läpi Ekopop-kirjan toimitettuja lukuja. Tämän jälkeen kävin juoksemassa, päivitin blogia ja luin sähköposteja sekä kävin hankkimassa uuden sykemittarin (Garmin 310xt). Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja osallistuin Vanhalla ylioppilastalolla Ilmastonmuutos käytännössä -kirjan julkaisutilaisuuteen, johon itsekin olen kirjoittanut yksilöistä ja järjestöistä ilmastonmuutostalkoissa. Tämän jälkeen kokoustin yhdessä Luonto-Liiton puheenjohtajiston kanssa. Ilta hurahtikin sitten Tom Henrikssonin kanssa Ekopop-kirjan tekstejä läpikäydessä. Nukkumaan menin klo 0.30.

Tiistai: Heräsin aamulla klo 6.00. Kävin läpi sähköpostit ja Facebook-statukset. Aamutoimien jälkeen pyöräilin Marina Congress -centeriin, jossa osallistuin Idea 2011 -päivän keskusteluun yhdessä EVA:n johtaja Matti Apusen kanssa. Aiheena oli kasvu vs. degrowth. Kirjoittelin keskustelustamme tänne: Keskiluokan unelma: Downshifting. Markkinointipäivän jälkeen istuin KANE:n kokouksessa, jossa teimme arviota neuvottelukunnan toiminnasta. Tämän jälkeen kävin jälleen läpi Ekopop-kirjan tekstejä ennen kuin siirryin Voima-lehden ja Into Kustannuksen yhtiökokouksiin. Illan vietin jälleen Ekopop-tekstien parissa. Nukkumaan menin klo 23.30.

Keskiviikko: Heräsin klo 6.00. Kävin läpi sähköposteja. Kokeilin ensimmäistä kertaa Garmin310XT GPS-sykemittariani: Rakkautta ensijuoksulla. Aamupäivällä kävimme Luonto-Liitossa läpi työsuojeluasioita. Lounaan jälkeen hoitelin talous- ja henkilöstöasioita. Iltapäiväksi pyöräilin Pasilaan, jossa toimittaja Elias Krohn haastatteli minua Kulttuurivihkot -lehteen downshiftauksesta. Illalla osallistuin Elonkehä-lehden paneelikeskusteluun Pasilan pääkirjastossa aiheesta ympäristöliikkeen tila. Paneelikeskustelun jälkeen ehdin vielä hetkeksi mukaan taloyhtiömme laaritalkoisiin, jossa pistimme pihan viljelylaarin ja palstan kesäkuntoon: Viljelylaari Käpylässä – Katso kuvat!

Torstai: Aamupäivällä istuin Suomen luonnonsuojeluliitossa palaverissa järjestöjen ilmastotyön tiimoilta. Tämän jälkeen kävimme läpi Malvan kanssa Lapset Luontoon -seminaaria ja muutamia muita hankkeita, hoitelin joitakin henkilöstöasioita ja loppupäivän vietin sähköpostin parissa. Illalla juhlistimme Annukan kanssa 4-vuotishääpäivää käymällä Bistro Artesanassa syömässä ja katsomalla elokuvan Hei me lennetään.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoittelin avoimen kirjeen puolueille hallitusneuvotteluita koskien. Pyöräilin Kauppatorille Suomenlinnaan lähtevälle lautalle. Vietimme aamupäivän Suomenlinnassa Luonto-Liiton toimiston kevätretkellä. Ensin kävimme katsomassa lintuja ja tämän jälkeen taidekoulu Maan lopputyönäyttelyn. Retken jälkeen kävimme vielä syömässä lounasta ravintola Zucchinissa. Iltapäivällä tapasin toimittaja Elina Kervisen. Illalla kävin läpi sähköposteja ja katsoin Suomi-Venäjä -jääkiekko-ottelun. Täytyy myöntää, että Mikael Granlundin ilmaveivi oli katsomisen arvoinen.

Lauantai: Nukuimme Annukan kanssa pitkään, söimme aamupalaa ja luimme päivän lehtiä. Annukan lähtiessä asioille, luin läpi ja kommentoin hänen väitöskirjaansa. Hyvältä näyttää! Työ valmistuu tämän kuun aikana. Lisäksi valmistelin tulevan viikon puhetilaisuuksia ja kävin läpi sähköposteja sekä otin rennosti. Illalla katsoimme hetken Euroviisuja ja elokuvan Life as we know it.

Sunnuntai: Nukuin pitkään. Aamupäivällä kävin juoksemassa puolimaratonin. Helsinki on aika kiva paikka kun Käpylästä Töölönlahdelle ja Rautatietorille sekä takaisin Kumpulan kautta koukaten voi juosta ilman yksiäkään liikennevaloja. Iltapäivän kirjoittelin kirja-artikkelia. Välissä kävimme Annukan kanssa piipahtamassa pihakirppikselle. Täytyy sanoa, että tämä oma taloyhtiö on ihan huippupaikka asua kun ympärillä ja pihpiirissä on niin paljon mukavia ihmisiä. Päivään kuului myös pastalounas, päivätorkut ja muuta relailua.

Viikko lukuina

– 8 kokousta
– 2 puhetilaisuutta
– 7 blogikirjoitusta
– 1 seminaari
– 1 haastattelu

– 51 km juoksua
– 71 km pyöräilyä

– 81 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!