Viikkopäiväkirja 14 (4.-10.4.2011)

Maanantai: Täydensin aamulla Politiikan ABC…Ö -tekstiäni muutamilla kohdilla. Aamupäivällä olin jakamassa esitteitä Asematunnelissa yhdessä Aaron kanssa. Lounaan jälkeen kävin Luonto-Liiton toimistolla vetämässä toimistokokousta ja hoitelin muutamia työasioista. Iltapäivällä siirryin takaisin kadulle. Jaoimme esitteitä Peggyn ja Kristiinan kanssa. Koko päivän aikana esitteitä meni katujakelussa yhteensä 1950 kpl.

Tiistai: Olin aamulla jakamassa eduskuntavaaliesitteitä Pasilan asemalla. Tämän jälkeen kävin läpi sähköposteja ja kirjoittelin blogia pyöräilystä. Iltapäiväksi siirryin keskustaan jakamaan esitteitä Kolmen sepän aukiolle ja Narinkkatorille. Ihmiset pysähtyvät kadulla vain harvoin juttelemaan. Ihmiset kommentoivat lähinnä ydinvoimaa, maahanmuuttoa ja homoja. Illalla kävimme Annukan kanssa syömässä.

Keskiviikko: Olin aamulla jakamassa eduskuntavaaliesitteitä Sörnäisten metroasemalla. Tämän jälkeen siirryin vielä Rautatieasemalle. Keskipäivällä kävin hoitelemassa muutamia työasioita Luonto-Liiton toimistolla. Iltapäivällä siirryin jälleen katukampanjoinnin pariin Kolmen sepän aukiolle ja asematunneliin. Aamun, päivän ja illan mittaan jaoin yhteensä 1300 kpl.

Torstai: Aamulla nukuin hiukan pidempään ja kävin läpi sähköposteja. Aamupäivällä olin Käpylän peruskoulun järjestämässä vaalipaneelissa. Kysymykset koskivat sukupuolineutraalia avioliittolakia, Natoa, ydinvoimaa, nuorten vaikutusmahdollisuuksia, Euroopan unionia, pakkoruotsia ja ilmastolakia. Kaikkiin näihin ja paljon muuhunkin löytyvät vastaukset kirjoittamastani Politiikka abc-ö -listasta. Iltapäivällä tein vielä hetken hommia kotona ennen kuin pyöräilin vesisateessa keskustaan. Olimme Tommin ja Minnan kanssa jakamassa esitteitä Asematunnelissa. Itse sain jaettua 3,5 tunnin aikana yhteensä 700 esitettä. Päivän päätteeksi kävin vielä äänestämässä. Jos en olisi sattunut olemaan itse ehdolla, olisi valinta ollut huippuehdokkaiden joukosta aivan mahdottoman vaikea. Suosituksia muiden puolueiden ja vaalipiirien ehdokkaista olen kirjoittanut tänne: Ketä kannattaa äänestää muissa vaalipiireissä kuin Helsingissä ja Ketä muita kuin Vihreitä kannattaa äänestää Helsingissä.

Perjantai: Olin aamulla jakamassa esitteitä Kaarinan kanssa Sörnäisten metroasemalla. Tämän jälkeen kävin läpi sähköposteja ja siirryin Kolmen sepän aukiolle jakamaan esitteitä Timon kanssa. Samalla seurasin Vihreiden vaalimökillä luonto- ja eläinmanifestin julkaisua. Iltapäivän ja alkuillan jaoin esitteitä yliopiston tuntumassa. Päivän aikana jaoin yhteensä 1200 esitettä. Illan tein kotona Luonto-Liiton hommia ja kävin läpi sähköposteja.

Lauantai: Nukuin aamulla ilman kelloa vähän pidempään, kävin läpi sähköposteja ja kirjoittelin blogitekstejä. Yläkerran naapuri Jukka kävi vaihtamassa polkupyörääni kesärenkaat. Kiitos! Kesärenkailla kelpasikin sitten sujauttaa keskustaan. Tein hiukan katukampanjointia ennen Henkan ja Leon vegaanisia kasviskekkereitä. Tilaisuuden aluksi Heidi Hautala kävi pitämässä hienon kannustuspuheenvuoron. Allekirjoittaneen ja Henkan puheenvuorojen jälkeen olikin sitten aikaa nauttia herkullisesta ruuasta. Kiitos järjestäjille! Iltapäivän ja alkuillan olin jälleen tekemässä katukampanjointia Kaarinan, Sofian ja Jannen kanssa. Päivän saldona oli yhteensä 1250 kpl jaettua esitettä. Illalla olin vielä Sallan ja Harrin läksiäisissä.

Sunnuntai: Aamupäivällä kävin läpi sähköposteja ja valmistelin tulevia esityksiä. Kävin myös juoksemassa. Ja kyllä teki hyvää! Iltapäivällä osallistuin Käpylän vaaliklubille, Helsingin Vihreiden Facebook-vaalipaneeliin ja olin puhumassa puolueiden ilmastopoliittisista tavoitteita Age of Stupid -elokuvan näytöksen yhteydessä Andorrassa. Illan valmistelin seuraavan viikon esityksiä ja kirjoituksia.

Viikko lukuina
– 2 kokousta
– 5 puhetilaisuutta/luentoa
– 12 blogikirjoitusta

– 10 km juoksua
– 102 km pyöräilyä

– 21 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä
– 67,5 tuntia eduskuntavaalikampanjointia
– 6500 kpl eduskuntavaaliesitettä jaettu kadulla

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 13

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa