Vieraskynäblogissa Sirpa Pietikäinen
Uuden komission alkupäivinä tuore ympäristökomissaari Janez Potocnik lupasi resurssitehokkuuden olevan yksi koko unionin tulevaisuuden painopisteistä. Puheissa ja erinäisissä aloitteissa resurssitehokkuus onkin lyönyt itsensä läpi – ainakin ajatuksen tasolla.
Tammikuun lopulla komissaari Potocnik julkaisi kauan odotetun resurssitehokkuuden lippulaivan, jonka on tarkoituksena toimia moninaisten käytännön politiikkaesitysten pohjana. Periaatteiltaan hienosta paperista puuttuu valitettavasti se kunnianhimo ja ne konkreettiset suuntaviivat, joilla todellinen eurooppalainen resurssitehokas yhteiskunta syntyy.
Resurssitehokkaassa yhteiskunnassa tuotteet suunnitellaan kestävän elinkaariajattelun mukaisesti. Maapalloja on vain yksi ja sen resurssien vähäisyys sanelee sen, ettei tuotantoa ole mahdollista enää ajatella ”avoimena järjestelmänä”, joka alkaa kaivokselta päättyen kaatopaikalle: tarvitaan suljetun järjestelmän ajattelua, jossa vanha tuote toimii mahdollisimman pitkälle materiaalina uudelle. Tuotteiden kirjon jatkuvasti kasvaessa maapallon resurssien määrä pysyy vakiona: järjestelmässä on tilaa uudelle vain, jos vanhaa tehostetaan uuden tarvitseman verran.
Energian, jolla sekä tuotanto että yhteiskuntamme muut osa-alueet pyörivät, tulee syntyä uusiutuvista lähteistä. Sataprosenttisesti uusiutuvalla energialla pyörivä yhteiskunta vuonna 2050 ei ole utopia: usea arvovaltainen tutkimus todistaa tämän olevan sekä teknisesti mahdollista että taloudellisesti kannattavaa. Kolikon toista puolta koristaa energiatehokkuus.
Resurssitehokkaan yhteiskunnan rakentaminen ulottuu näitäkin pidemmälle. Resurssit eivät ole vain tuotteita, vaan ne ovat luonnon monimuotoisuutta, maaperän ja vesistöjen hyvinvointia, puhdasta ilmaa ja muita ekopalveluita. Tarvitaan muutosta kuluttajien asenteessa, yritysten suhtautumisessa ympäristöhaasteisiin; tarvitaan sellaiset yksityistä ja julkista pääomaa yhdistelevät rahoitusmekanismit, joilla muutosta tuetaan. Tarvitaan myös panostusta tutkimukseen ja kehitykseen ja poliittista ja julkista kannatusta täysin uudenlaiselle innovoinnille.
Mikä tärkeintä, näitä kaikkia tarvitaan nyt.
Sirpa Pietikäinen on Euroopan parlamentin jäsen ja entinen ympäristöministeri
