Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen teemana oli 22.6. ”Vihreällä kasvulla kohti kestävää kehitystä”. Kokouksen tiedote on luettavissa täältä: Suomen kestävän kehityksen toimikunta: Vihreä talous mukaan uuteen hallitusohjelmaan.
Näyttää siltä, että yhteiskunnassa on laajasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyväksytty ajatus siitä, että tulevaisuuden talouskasvun tulee suuntautua ympäristön kannalta kestäville aloille ja kasvun tulee tapahtua vain luonnon kantokyvyn rajoissa. Hyvä näin!
Kasvu kuitenkin syö ekotehokkuuden hyödyt. Taustalla on kokemus siitä, ettei ekotehokkuus ole taannut luonnonvarojen käytön pysymistä ympäristön kantokyvyn rajoissa. Itse asiassa Jevonsin paradoksin mukaan jonkin resurssin käytön tehostuminen johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen. Tämä paljon tutkittu rebound-ilmiö on todennettu erityisesti energiataloudessa lukuisin esimerkein.
Voiko talouskasvu siis jatkua ikuisesti? Kokouksessa puhuneen valtiovarainministeriön valtiosihteeri Velipekka Nummikosken mukaan ihmisen luovuus mahdollistaa ikuisen talouskasvun eikä degrowth-taloudesta ole syytä puhua tai b-suunnitelmaa kasvuskenaarioiden oheen luoda, koska vaarana on, että kasvuvapaa-talous alkaa toteuttamaan itse itseään eikä seurauksia osata ennakoida. Kasvutyöryhmän puheenjohtaja Antti Tanskanen taas näki koko keskustelun nolla-kasvusta täysin mahdottomana.
Suomalaiset ovat Nummikosken ja Tanskasen kanssa talouskasvusta eri mieltä. EVA:n arvokyselyn (2010) mukaan 82 % mielestä työpaikkojen stressi on polttamassa loppuun sekä 40 % olisi valmis tinkimään palkasta, mikäli vapaa-aikaa olisi enemmän. Edelleen aiemmissa EVA:n selvityksissä on tullut esiin, että 76 % mielestä pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä.
Tuskin kukaan täysijärkinen ihminen suunnittelee omaa elämäänsä samoin kuin valtiovarainministeriö sen varaan, että talous kasvaisi 2-3 prosentin vuosivauhtia ikuisesti. Meillä kaikilla on olemassa erilaisia b-suunnitelmia.
Olin itse puhumassa kokouksessa otsikolla ”Ikuinen talouskasvu vai degrowth-talous”. Alla kokouksessa pitämäni esitys.
Hetkinen Leo, sinä olet tulkinnut Happy Planet Indexiä väärin.
Happy Planet Indexissä on kolme osa-aluetta, life expectancy, life satisfaction ja ecological footprint. Kaksi ensimmäistä vaikuttaa positiiviseen suuntaan ja viimeinen negatiiviseen. Jos tarkastellaan pelkästään kahta ensimmäistä tekijää, länsimaat voittavat kirkkaasti. Sen sijaan kolmas tekijä on painotettu niin, että se tekee kaksi ensimmäistä merkityksettömäksi eli ne maat, jotka ovat koyhimpiä, menevät kärkeen.
Todellisuudessa Costa Ricassa eivät siis asu kaikkein onnellisimmat ihmiset. Onnellisimmat ihmiset asuvat länsimaissa ja jos tarkastelemme pelkkää onnellisuutta, BNP ja onnellisuus korreloivat hienosti. Sen sijaan Costa Rica on köyhä ja costaricalaisten ekologinen jalanjälki on pieni, mutta costaricassa ei ole samalla tavalla AIDSia kuin mustassa Afrikassa, joten costaricalaiset elävät kohtuullisen pitkään ja näinollen nousevat kärkeen. (Costa Ricalla on oma merkittävä AIDS-ongelmansa kyllä, Costa Ricassa toimii varovasti arvioiden noin 35 000 prostituoitua, josta n 70% kantaa HI-virusta). Costaricalaiset eivät siis edes Happy Planet Indexin tai New Economics Foundationin mukaan ole planeettamme onnelllisimmia asukkaita, kaukana siitä. Onnellisimmat ihmiset löytyvät Norjasta, joka ei öljyteollisuutensa vuoksi listalla pärjää.
http://www.happyplanetindex.org/explore/global/life-sat.html
Hei Matias,
Miten niin tulkinnut? Enhän minä tuossa kirjoituksessa tai esityksessä tulkitse Happy Planet Indeksi millään tavalla. HPI kertoo hyvin sen, mikä maa pystyy tuottamaan hyvinvointia kaikkein ekotehokkaimmin. Ei kai kukaan ole mitään muuta väittänytkään?
BKT ja onnellisuus korreloivat vain kaikkein köyhimmissä maissa (noin 10 000 BKT per capita asti). Tämän jälkeen lisääntyvä vauraus ei enää lisää onnellisuutta – eikä myöskään eliniän odotetta.
Aurinkoista ja tyytyväistä viikonloppua!
Itse asiassa olet väärässä. Ensiksikin, tuet Happy Planet Indexillä väitettäsi, että länsimaissa ollaan onnettomampia kuin köyhissä maissa ja tämä onnettomuus johtuu kulutuksesta. Koko ”tyytyväinen ihminen” ajatuksesi perustuu siihen väitteeseen, että kulutus ei lisää tyytyväisyyttä vaan päinvastoin ja vasta sellainen, joka ei kuluta, voi oikeasti olla tyytyväinen/onnellinen. Happy Planet Index -aineisto ei tällaista väitettä tue. Köyhät ihmiset köyhissä maissa eivät ole onnellisempia kuin ihmiset rikkaissa maissa. He eivät myöskään ole tyytyväisempiä.
Toiseksi, jos tarkastelemme Happy Planet Indexiä ja sen materiaalia, BNP per capita ja onnellisuus korreloivat myös kaikkein rikkaimpien maiden kohdalla, se heikkenee jonkin verran, mutta ei häviä.
Jos sinulla on toisenlaista dataa jostakin toisesta lähteestä, olisin kiinnostunut näkemään sen.
Mitä ekotehokkuuteen tulee, ekologisen jalanjäljen painotus Happy Planet Indexissä on minusta enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisen suuri, sillä ne kertoimet, jota HPI:ssä käytetään perustuvat enemmän tai vähemmän hatusta tempaisuun.
”HPI kertoo hyvin sen, mikä maa pystyy tuottamaan hyvinvointia kaikkein ekotehokkaimmin. Ei kai kukaan ole mitään muuta väittänytkään?”
Itse asiassa, HPI ei kerro edes sitä. HPI kertoo, mitkä maat ovat köyhiä (pieni hiilijalanjälki), mutta joissa ei ole AIDSia yhtä paljon kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (kohtalaisen hyvä life expectancy). Jos aineisto vakioitaisiin AIDS-kuolleisuuden suhteen, musta Afrikka hyppäisi kärkeen ja todennäköisesti kaikkein ”Onnellisin” maa olisi Zimbabwe.
… ja AIDSilla ja ekotehokkuudella/ekologisuudella/ympäristöystävällisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos tarkoitus on kehittää pätevä mittari, joka mittaa sitä, missä tuotetaan hyvinvointia ekotehokkaimmin, tartuntatautikuolleisuus pitäisi ilman muuta vakioida.
… ja vielä haluaisin kysyä, oliko tuon sinun hyvän viikonlopuntoivotuksesi tarkoitus kertoa, että keskustelu on sinun osaltasi ohi ja että et aio keskustella enempää?
Hyvä tiivistelmä näistä kahdesta julkaisusta! Seminaarissa olleiden Nummikosken ja Tanskasen näkemykset ovat selkeitä kommentteja jotka näyttävät kuinka tyypillinen taloustieteilijä ajattelee. Meiltä puuttuu uudenlainen taloustiede joka yhdistää ilmastonmuutoksen paineen kulutuksen vähentämiseen ja hyvinvointiin. Kasvu on ollut hyvinvoinnin mittari, mutta korrelaatio on epäselvä, eikä sitä taida edes olla… Se, että ”ihmisen luovuus mahdollistaa ikuisen talouskasvun” on samanlainen uskomus kuin horoskoopit.
Pekka Himanen kirjoitti hyvin Kukoistuksen Käsikirjoituksessaan kuinka lopullisen Kaiken Teorian on yhdistettävä ympäristö ja köyhyyskysymykset reaalitalouteen ja politiikkaan. Eli, meiltä puuttuu taloustieteen malleja (ei kuitenkaan esimerkkejä!) joissa hyvinvointi saavutetaan kestävästi – tai sitten ne mallit eivät ole tunnettuja.
Vallitseva taloustiede on irtautunut fysikaalisesta todellisuudesta ja se pitäisi siihen saada kiinnitettyä. Kun ei ole taloustieteen mallia jota seurata niin ministeriön ekonomistit sanovat kuten Leo referoi yllä.
Meillä on selkeä tarve yleisesti tunnetulle taloustieteen teoreettiselle mallille maailmaan joka toimii ilman että maapallon resurssit käytetään loppuun lähitulevaisuudessa. Sitä tuossa ”Prosperity without Growth” raportissakin peräänkuulutettiin. Nyt on herkullinen paikka kaavoihin kangistumattomalle taloustieteilijälle joka lähtee laskemaan tuota mallia – kyllä siitä saa mainetta ja kunniaa. Meillä on jo kokeellinen näyttö, joten se teoriakin on olemassa!
^Leo hyvä, tarkoitatko nyt todellakin, että taloustieteilijät ovat kategorisesti väärässä eivätkä ymmärrä taloudesta?
”Meillä on jo kokeellinen näyttö, joten se teoriakin on olemassa!”
Missä tämä näyttö on olemassa? Viitteitä tähän, Leo-hyvä.
Parahin Matias,
Kiitokset provosoivista ja suurelta osin perusteettomista kirjoituksista!
Juupas-eipäs -”keskustelua” ei liene kummankaan kannalta merkityksellistä jatkaa…? Tarkoitushan on löytää vaihtoehtoisia ajattelutapoja ja avartaa näkökulmia yli kahden metrin mittaisiksi, eikä suinkaan väitellä siitä kuka on oikeassa! Tuossa HPI-tutkimuksessa asia nyt kuitenkin on niin, että juuri Life satisfaction -alueella Costa Rica pärjäsi poikkeuksellisen hyvin (8,5). Norja, Irlanti ja Tanska seurasivat 8,1 -arvosanoillaan ja lisäksi vain Kanada ja Suomi ylsivät 8,0:an. Ja noissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa on tämä komponentti poikkeuksetta alle 5,5. Costa Rican valtti ei siis ole pieni ekologinen jalanjälki (se on itse asiassa suunnilleen samaa luokkaa kuin Kiinan tai Brasilian), kohtuullinen se toki on muttei ratkaisevan pieni. Samaten etelänpuoleinen Afrikka ei kyllä pärjää onnellisuudellaankaan vaikka sen AIDS:in siivoaisikin tilastoista.
Sitä kyllä ihmettelen näkemyksissäsi, miksi tartuntataudit pitäisi vakioida (=eliminoida) tilastoissa. Ikään kuin suuri tautikuolleisuus olisi joku tilastollinen sattuma, joka ei vaikuta hyvinvointiin tai onnellisuuteen millään tavalla?
Tuossa HPI:n ekotehokkuuden laskentatavassa mainitsemasi ekologisen jalanjäljen painottaminen nimenomaan vähentää tämän painoarvoa lopputuloksessa, koska se sijaitsee jakolaskun nimittäjässä! Jos sitä ei olisi painotettu, olisi suurin ekotehokkuus Haitilla, jonka ekologinen jalanjälki on kaikkein pienin.
Ja se koko jutun tarkoitushan ei ole väittää, että köyhissä maissa oltaisiin onnellisempia kuin rikkaissa, kyllähän tuon mahdottomuuden näkee jokainen tilastolukutaitoinen yhdellä vilkaisulla. Idea taas on ensinnäkin sen huomioiminen, millä kustannuksella mainittu hyvinvointi saavutetaan ja kuinka jatkuvaa se voi olla. Toisekseen tarkoituksena ei ole väittää, että esimerkiksi Costa Rican tai muiden asteikolla kohtuullisesti pärjänneiden latinalaisen amerikan maiden järjestelmät olisivat välttämättä sellaisenaan tavoiteltavia, vaan osoittaa, että luonnonvarojen kohtuuton kulutus ei ole ainoa tapa tuottaa hyvinvointia. Se onnistuu jo nyt jossakin aivan kohtuullisella luonnonvarojen käytöllä. Miksei se siis voisi vauraissakin maissa onnistua vähemmällä kulutuksella?
Ja mitä tulee BKT:n ja hyvinvoinnin korrelaatioon, niin HPI:n ”onnellisimmista” maista (life satisfaction väh. 8,0) peräti kaksi sijaitsee BKT-listalla (painotettuna ostovoimalla) top 10:ssä, Norja (3) ja Irlanti (9). Kyllä ne loputkin siinä listalla tulee pian perässä (viimeisenä Suomi sijalla 22 ennen Costa Ricaa sijalla 74).
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_%28PPP%29_per_capita
Omasta mielestäni tämä osoittaa hyvin ainakin sen, että suuri vauraus ei takaa hyvinvointia, vaan kohtuullinen vauraus luo vain reunaehdot sille. Elämän merkityksien on tultava muualta. Huomionarvoista on se, että noista kuudesta valtiosta puolet on pohjoismaita, joissa on hyvinvointivaltion malli sen verran hyvä, että voidaan hyvällä syyllä kysyä johtuuko näiden valtioiden korkea ’life satisfaction’ juuri vauraudesta tai kulutuksesta vai sittenkin jostain muusta. Sen taas pitäisi olla jo kenelle tahansa selvää tässä vaiheessa, että kestävää hyvinvointi voi olla vain, jos luonnonvarojen käyttö pystytään hallitusti supistamaan järkeviin rajoihin.
Voi hyvin ja opiskelun iloa!