Degrowth-talous vai vihreä kasvu (Green New Deal)?

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen teemana oli 22.6. ”Vihreällä kasvulla kohti kestävää kehitystä”. Kokouksen tiedote on luettavissa täältä: Suomen kestävän kehityksen toimikunta: Vihreä talous mukaan uuteen hallitusohjelmaan.

Näyttää siltä, että yhteiskunnassa on laajasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyväksytty ajatus siitä, että tulevaisuuden talouskasvun tulee suuntautua ympäristön kannalta kestäville aloille ja kasvun tulee tapahtua vain luonnon kantokyvyn rajoissa. Hyvä näin!

Kasvu kuitenkin syö ekotehokkuuden hyödyt. Taustalla on kokemus siitä, ettei ekotehokkuus ole taannut luonnonvarojen käytön pysymistä ympäristön kantokyvyn rajoissa.  Itse asiassa Jevonsin paradoksin mukaan jonkin resurssin käytön tehostuminen johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen. Tämä paljon tutkittu rebound-ilmiö on todennettu erityisesti energiataloudessa lukuisin esimerkein.

Voiko talouskasvu siis jatkua ikuisesti? Kokouksessa puhuneen valtiovarainministeriön valtiosihteeri Velipekka Nummikosken mukaan ihmisen luovuus mahdollistaa ikuisen talouskasvun eikä degrowth-taloudesta ole syytä puhua tai b-suunnitelmaa kasvuskenaarioiden oheen luoda, koska vaarana on, että kasvuvapaa-talous alkaa toteuttamaan itse itseään eikä seurauksia osata ennakoida. Kasvutyöryhmän puheenjohtaja Antti Tanskanen taas näki koko keskustelun nolla-kasvusta täysin mahdottomana.

Ihmisten hyvinvoinnin perusta on hyvät ihmissuhteet ja terveys. Talouden merkiys on pieni. (Lähde: Jackson 2009)

Suomalaiset ovat Nummikosken ja Tanskasen kanssa talouskasvusta eri mieltä. EVA:n arvokyselyn (2010) mukaan 82 % mielestä työpaikkojen stressi on polttamassa loppuun sekä 40 % olisi valmis tinkimään palkasta, mikäli vapaa-aikaa olisi enemmän. Edelleen aiemmissa EVA:n selvityksissä on tullut esiin, että 76 % mielestä pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä.

Tuskin kukaan täysijärkinen ihminen suunnittelee omaa elämäänsä samoin kuin valtiovarainministeriö sen varaan, että talous kasvaisi 2-3 prosentin vuosivauhtia ikuisesti. Meillä kaikilla on olemassa erilaisia b-suunnitelmia.

Olin itse puhumassa kokouksessa otsikolla ”Ikuinen talouskasvu vai degrowth-talous”. Alla kokouksessa pitämäni esitys.

10 kommenttia artikkeliin ”Degrowth-talous vai vihreä kasvu (Green New Deal)?”

  1. Hetkinen Leo, sinä olet tulkinnut Happy Planet Indexiä väärin.

    Happy Planet Indexissä on kolme osa-aluetta, life expectancy, life satisfaction ja ecological footprint. Kaksi ensimmäistä vaikuttaa positiiviseen suuntaan ja viimeinen negatiiviseen. Jos tarkastellaan pelkästään kahta ensimmäistä tekijää, länsimaat voittavat kirkkaasti. Sen sijaan kolmas tekijä on painotettu niin, että se tekee kaksi ensimmäistä merkityksettömäksi eli ne maat, jotka ovat koyhimpiä, menevät kärkeen.

    Todellisuudessa Costa Ricassa eivät siis asu kaikkein onnellisimmat ihmiset. Onnellisimmat ihmiset asuvat länsimaissa ja jos tarkastelemme pelkkää onnellisuutta, BNP ja onnellisuus korreloivat hienosti. Sen sijaan Costa Rica on köyhä ja costaricalaisten ekologinen jalanjälki on pieni, mutta costaricassa ei ole samalla tavalla AIDSia kuin mustassa Afrikassa, joten costaricalaiset elävät kohtuullisen pitkään ja näinollen nousevat kärkeen. (Costa Ricalla on oma merkittävä AIDS-ongelmansa kyllä, Costa Ricassa toimii varovasti arvioiden noin 35 000 prostituoitua, josta n 70% kantaa HI-virusta). Costaricalaiset eivät siis edes Happy Planet Indexin tai New Economics Foundationin mukaan ole planeettamme onnelllisimmia asukkaita, kaukana siitä. Onnellisimmat ihmiset löytyvät Norjasta, joka ei öljyteollisuutensa vuoksi listalla pärjää.

  2. Hei Matias,

    Miten niin tulkinnut? Enhän minä tuossa kirjoituksessa tai esityksessä tulkitse Happy Planet Indeksi millään tavalla. HPI kertoo hyvin sen, mikä maa pystyy tuottamaan hyvinvointia kaikkein ekotehokkaimmin. Ei kai kukaan ole mitään muuta väittänytkään?

    BKT ja onnellisuus korreloivat vain kaikkein köyhimmissä maissa (noin 10 000 BKT per capita asti). Tämän jälkeen lisääntyvä vauraus ei enää lisää onnellisuutta – eikä myöskään eliniän odotetta.

    Aurinkoista ja tyytyväistä viikonloppua!

  3. Itse asiassa olet väärässä. Ensiksikin, tuet Happy Planet Indexillä väitettäsi, että länsimaissa ollaan onnettomampia kuin köyhissä maissa ja tämä onnettomuus johtuu kulutuksesta. Koko ”tyytyväinen ihminen” ajatuksesi perustuu siihen väitteeseen, että kulutus ei lisää tyytyväisyyttä vaan päinvastoin ja vasta sellainen, joka ei kuluta, voi oikeasti olla tyytyväinen/onnellinen. Happy Planet Index -aineisto ei tällaista väitettä tue. Köyhät ihmiset köyhissä maissa eivät ole onnellisempia kuin ihmiset rikkaissa maissa. He eivät myöskään ole tyytyväisempiä.

    Toiseksi, jos tarkastelemme Happy Planet Indexiä ja sen materiaalia, BNP per capita ja onnellisuus korreloivat myös kaikkein rikkaimpien maiden kohdalla, se heikkenee jonkin verran, mutta ei häviä.

    Jos sinulla on toisenlaista dataa jostakin toisesta lähteestä, olisin kiinnostunut näkemään sen.

    Mitä ekotehokkuuteen tulee, ekologisen jalanjäljen painotus Happy Planet Indexissä on minusta enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisen suuri, sillä ne kertoimet, jota HPI:ssä käytetään perustuvat enemmän tai vähemmän hatusta tempaisuun.

  4. ”HPI kertoo hyvin sen, mikä maa pystyy tuottamaan hyvinvointia kaikkein ekotehokkaimmin. Ei kai kukaan ole mitään muuta väittänytkään?”

    Itse asiassa, HPI ei kerro edes sitä. HPI kertoo, mitkä maat ovat köyhiä (pieni hiilijalanjälki), mutta joissa ei ole AIDSia yhtä paljon kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (kohtalaisen hyvä life expectancy). Jos aineisto vakioitaisiin AIDS-kuolleisuuden suhteen, musta Afrikka hyppäisi kärkeen ja todennäköisesti kaikkein ”Onnellisin” maa olisi Zimbabwe.

  5. … ja AIDSilla ja ekotehokkuudella/ekologisuudella/ympäristöystävällisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos tarkoitus on kehittää pätevä mittari, joka mittaa sitä, missä tuotetaan hyvinvointia ekotehokkaimmin, tartuntatautikuolleisuus pitäisi ilman muuta vakioida.

  6. … ja vielä haluaisin kysyä, oliko tuon sinun hyvän viikonlopuntoivotuksesi tarkoitus kertoa, että keskustelu on sinun osaltasi ohi ja että et aio keskustella enempää?

  7. Hyvä tiivistelmä näistä kahdesta julkaisusta! Seminaarissa olleiden Nummikosken ja Tanskasen näkemykset ovat selkeitä kommentteja jotka näyttävät kuinka tyypillinen taloustieteilijä ajattelee. Meiltä puuttuu uudenlainen taloustiede joka yhdistää ilmastonmuutoksen paineen kulutuksen vähentämiseen ja hyvinvointiin. Kasvu on ollut hyvinvoinnin mittari, mutta korrelaatio on epäselvä, eikä sitä taida edes olla… Se, että ”ihmisen luovuus mahdollistaa ikuisen talouskasvun” on samanlainen uskomus kuin horoskoopit.

    Pekka Himanen kirjoitti hyvin Kukoistuksen Käsikirjoituksessaan kuinka lopullisen Kaiken Teorian on yhdistettävä ympäristö ja köyhyyskysymykset reaalitalouteen ja politiikkaan. Eli, meiltä puuttuu taloustieteen malleja (ei kuitenkaan esimerkkejä!) joissa hyvinvointi saavutetaan kestävästi – tai sitten ne mallit eivät ole tunnettuja.

    Vallitseva taloustiede on irtautunut fysikaalisesta todellisuudesta ja se pitäisi siihen saada kiinnitettyä. Kun ei ole taloustieteen mallia jota seurata niin ministeriön ekonomistit sanovat kuten Leo referoi yllä.

    Meillä on selkeä tarve yleisesti tunnetulle taloustieteen teoreettiselle mallille maailmaan joka toimii ilman että maapallon resurssit käytetään loppuun lähitulevaisuudessa. Sitä tuossa ”Prosperity without Growth” raportissakin peräänkuulutettiin. Nyt on herkullinen paikka kaavoihin kangistumattomalle taloustieteilijälle joka lähtee laskemaan tuota mallia – kyllä siitä saa mainetta ja kunniaa. Meillä on jo kokeellinen näyttö, joten se teoriakin on olemassa!

  8. ^Leo hyvä, tarkoitatko nyt todellakin, että taloustieteilijät ovat kategorisesti väärässä eivätkä ymmärrä taloudesta?

    ”Meillä on jo kokeellinen näyttö, joten se teoriakin on olemassa!”

    Missä tämä näyttö on olemassa? Viitteitä tähän, Leo-hyvä.

  9. Parahin Matias,

    Kiitokset provosoivista ja suurelta osin perusteettomista kirjoituksista!
    Juupas-eipäs -”keskustelua” ei liene kummankaan kannalta merkityksellistä jatkaa…? Tarkoitushan on löytää vaihtoehtoisia ajattelutapoja ja avartaa näkökulmia yli kahden metrin mittaisiksi, eikä suinkaan väitellä siitä kuka on oikeassa! Tuossa HPI-tutkimuksessa asia nyt kuitenkin on niin, että juuri Life satisfaction -alueella Costa Rica pärjäsi poikkeuksellisen hyvin (8,5). Norja, Irlanti ja Tanska seurasivat 8,1 -arvosanoillaan ja lisäksi vain Kanada ja Suomi ylsivät 8,0:an. Ja noissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa on tämä komponentti poikkeuksetta alle 5,5. Costa Rican valtti ei siis ole pieni ekologinen jalanjälki (se on itse asiassa suunnilleen samaa luokkaa kuin Kiinan tai Brasilian), kohtuullinen se toki on muttei ratkaisevan pieni. Samaten etelänpuoleinen Afrikka ei kyllä pärjää onnellisuudellaankaan vaikka sen AIDS:in siivoaisikin tilastoista.

    Sitä kyllä ihmettelen näkemyksissäsi, miksi tartuntataudit pitäisi vakioida (=eliminoida) tilastoissa. Ikään kuin suuri tautikuolleisuus olisi joku tilastollinen sattuma, joka ei vaikuta hyvinvointiin tai onnellisuuteen millään tavalla?

    Tuossa HPI:n ekotehokkuuden laskentatavassa mainitsemasi ekologisen jalanjäljen painottaminen nimenomaan vähentää tämän painoarvoa lopputuloksessa, koska se sijaitsee jakolaskun nimittäjässä! Jos sitä ei olisi painotettu, olisi suurin ekotehokkuus Haitilla, jonka ekologinen jalanjälki on kaikkein pienin.

    Ja se koko jutun tarkoitushan ei ole väittää, että köyhissä maissa oltaisiin onnellisempia kuin rikkaissa, kyllähän tuon mahdottomuuden näkee jokainen tilastolukutaitoinen yhdellä vilkaisulla. Idea taas on ensinnäkin sen huomioiminen, millä kustannuksella mainittu hyvinvointi saavutetaan ja kuinka jatkuvaa se voi olla. Toisekseen tarkoituksena ei ole väittää, että esimerkiksi Costa Rican tai muiden asteikolla kohtuullisesti pärjänneiden latinalaisen amerikan maiden järjestelmät olisivat välttämättä sellaisenaan tavoiteltavia, vaan osoittaa, että luonnonvarojen kohtuuton kulutus ei ole ainoa tapa tuottaa hyvinvointia. Se onnistuu jo nyt jossakin aivan kohtuullisella luonnonvarojen käytöllä. Miksei se siis voisi vauraissakin maissa onnistua vähemmällä kulutuksella?

    Ja mitä tulee BKT:n ja hyvinvoinnin korrelaatioon, niin HPI:n ”onnellisimmista” maista (life satisfaction väh. 8,0) peräti kaksi sijaitsee BKT-listalla (painotettuna ostovoimalla) top 10:ssä, Norja (3) ja Irlanti (9). Kyllä ne loputkin siinä listalla tulee pian perässä (viimeisenä Suomi sijalla 22 ennen Costa Ricaa sijalla 74).
    http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_%28PPP%29_per_capita
    Omasta mielestäni tämä osoittaa hyvin ainakin sen, että suuri vauraus ei takaa hyvinvointia, vaan kohtuullinen vauraus luo vain reunaehdot sille. Elämän merkityksien on tultava muualta. Huomionarvoista on se, että noista kuudesta valtiosta puolet on pohjoismaita, joissa on hyvinvointivaltion malli sen verran hyvä, että voidaan hyvällä syyllä kysyä johtuuko näiden valtioiden korkea ’life satisfaction’ juuri vauraudesta tai kulutuksesta vai sittenkin jostain muusta. Sen taas pitäisi olla jo kenelle tahansa selvää tässä vaiheessa, että kestävää hyvinvointi voi olla vain, jos luonnonvarojen käyttö pystytään hallitusti supistamaan järkeviin rajoihin.

    Voi hyvin ja opiskelun iloa!

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!