Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) perustaisi Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti-kirjoituksen mukaan Suomeen ilmasto- ja energiaministeriön. Vapaavuori ehdottaa, että työ- ja elinkeinoministeriölle kuuluvat energia-asiat siirrettäisiin ympäristöministeriön vastuulle. Hienoa!
Itsekin olen kirjoittanut ilmasto- ja energiaministeriön puolesta Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoblogissa viime syksynä: EU saa ilmastokomissaarin – Suomeen ilmasto- ja energiaministeriö? Vapaavuoren ehdotus on kuitenkin parempi, koska siinä ilmasto- ja energia-asiat integroitaisiin vain nykyiseen ympäristöministeriöön pois työ- ja elinkeinoministeriön vastuulta.
Vapaavuori harmittelee, että ”Suomessa modernisointitavoitteista ei ollut tietoakaan, kun keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas esitti syksyllä ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhdistämistä. Maailmalla tällainen luonnonvaraministeriön malli on tiettävästi omaksuttu vain Venäjällä.” Ilmastoasioissa on Vapaavuoren mukaan perempi omaksua mielummin Tanskan tie, jossa muutama vuosi sitten perustettiin erillinen ilmasto- ja energiaministeriö. Vastaavia järjestelyitä on tehty Tanskan ja EU:n lisäksi myös mm. Ranskassa, Britanniassa, Sveitsissä ja Kreikassa.
Tarvitaan tekoja. Lisäksi perjantaina julkaistussa Suomen Kuvalehden (SK 6/2010) puheenvuoro-kirjoituksessa ”Mitä Kööpenhaminan jälkeen?” ministeri Vapaavuori peräänkuuluttaa ilmastopolitiikan puheiden ja neuvotteluiden lisäksi tekoja. Vapaavuori tarjoaa lääkkeeksi rakennusten energiatehokkuustoimenpiteitä, liikkumistarpeen vähentämistä ja joukkoliikenteen tukemista. Vapaavuori korostaa, että ”suuri osa tarvittavista muutoksista olisi perusteltua toteuttaa, vaikkei lmastonmuutosprosessia olisikaan.”
Vapaavuori on esimerkki poliitikosta, joka on uskaltanut profiloitua uusien ilmastopoliittisten avauksien tekijänä. Vapaavuori kilvoittelee vahvasti ykköspaikasta, kun valitaan nykyisen hallituksen eniten ympäristöasioiden eteen toiminutta ministeriä.
Mukava huomata, että edes joku ministeritason päättäjistä pitää ympäristöasioita esillä ja jopa konkreettisia ehdotuksia tehden. Yleisesti ottaen mielikuvani hallituksen toimista ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyen on todella lohduton, mutta Vapaavuori sytytti nyt pienen liekin pimeään. Pelkäänpä vain, että todelliset muutokset jäävät politiikanteon ja varsinkin puoluepolitiikan sekä talouselämän lyhyen aikavälin tarpeiden jalkoihin. Siinä ei yksi ministeri esityksineen ja puheenvuoroineen paljoa paina.