Antti Nylen kirjoittaa Imagessa (3/2009) osuvasti kulutuskulttuurista:
”Sana ”kulutuskulttuuri” on murhaavan osuva. Sen käsitteellistä julmuutta ei heti havaitse, koska se on käynyt niin tutuksi. Kulutus: pois ja paljaaksi viljelyä, eroosiota, katoa. Kulutuskulttuuri huuhtoo hengestä, materiasta ja perinteestä hedelmällisen ja uusiutuvan aineksen pois kunnes jäljellä on vain stony rubbish, kivista hukkamaata, johon mitkään juuret eivät pysty.” Nylenin mukaan citykaneissa ”toteutuu kulutuskulttuurin ihanne: ne syövät oman kasvualustansa hedelmättömäksi, kunnes muuttavat muualle, jos voivat.
Vihreän Langan (27.3.) haastattelussa Leena Krohnin mielestä ihmisten olisi oikeasti järkevämpää keskustella filosofin kuin terapeutin kanssa.
”Ihmisten ongelmat ovat yleisinhimillisiä, ja filosofi asettaa ne helpommin laajempiin kokonaisuuksiin kuin psykologi, joka alkaa kaivella lapsuutta ja turhautumisia, yksilötason tragedioita.”
