Perjantaina pyöräilimme Annukan kanssa Karjaalle. Niskaan saimme reilusti piristäviä vesisateita. Majoituimme Samiran ja Arton luona suloisessa 1920-luvulla rakennetussa puutalossa. Saunomisen ja aamuyöhön jatkuneen keskustelun lomassa unohdimme poiketa illalla Faces-etnofestivaaleilla vaikka etäinen rummutus muistuttikin meitä hippifestareista.
Keskustelimme Samiran ja Arton kanssa muun muassa adoptiosta. Miten kukaan voi tehdä omia biologisia lapsia, kun maailmassa on niin paljon jo syntyneitä ihmisiä, jotka tarvitsisivat kovasti kunnollisia vanhempia?
Lauantaina vietimme Annukan 30-vuotispäivää Faces-festareilla. Voisiko olla parempaa ympäristöä juhlille? Etnofestivaali on aistien rajatonta nautiskelua. Herkullisia makuja, hauskoja ääniä, kauniita ihmisiä, ystäviä, liikkeitä ja kuvia, hyviä tuoksuja.
Nautin festereista, joiden pääasiallinen funktio ei ole ördääminen, juominen ja liian kovalla soittavat tusinabändit. Nautin festareista, joissa voi syödä vegaaniruokaa, tutustua järjestöjen viimeisimpiin esitteisiin ja keskustella kepeästi ystävien kanssa.
Sunnuntaina palasimme Helsinkiin. Kävimme Annukan vanhempien ja siskojen kanssa syömässä Pikku-Nepalissa sekä piipahdimme koko porukalla kotona Käpylässä. Illalla kävin läpi sähköposteja. Into on taas hauskan kesän jälkeen kova. Ihanaa kun kaikki aktiivisuus taas alkaa! Paluu töihin on kivaa!
