Kolme kuukautta tutkijana

Olen toiminut kolme kuukautta (marraskuu 2007 – tammikuu 2008) täysipäiväisenä tutkijana Tampereen yliopiston yhdyskuntatieteiden laitoksella. Sain siis kolmen kuukauden apurahan, jonka turvin olen ollut opintovapaalla edistämässä väitöskirjahanketta ja jatko-opintoja. Työhuoneen sain järjestettyä Allianssi-talolta Helsingin Pasilasta Nuorisotutkimusverkoston tiloista. Seuraavassa pohdin, mitä kolmen kuukauden aikana tuli oikeastaan tehtyä.

Kirjoitustöitä. Opintovapaan aluksi viimeistelin muutaman kirja-artikkelin. Yksi käsitteli ympäristöliikkeen organistoitumista ja tuli Konttisen ja Peltokosken valmisteilla olevaan yhteiskunnallisten liikkeiden organisoitumista käsittelevään teokseen. Toinen liittyi taas opetusministeriön ammattikorkeakoulut ja sivistys -julkaisuun käsitellen ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa. Marraskuun alkupuoliskolla Jokelan ampumistragedia sai nuorisotutkijat liikkeelle. Aiheesta julkaistiin verkossa kirjoitussikermä, ja osallistuin itsekin teokseen yhdellä pikkuartikkelilla. Kokoelma on luettavissa osoitteessa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/jokela.pdf.

Tieteellisiä seminaareja. Marraskuun osalta keskeisessä osassa olivat tieteelliset seminaarit. Vietin seitsemän päivää eri seminaareissa Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Kun ajattelee, että kuukaudessa on keskimäärin noin 21 työpäivää, niin istuin kolmasosan kaikesta työajasta seminaareissa. Aiheet käsittelivät nuorisotutkimusta, ympäristöoikeutta, energiapolitiikkaa sekä normatiivisuutta. Yhteiskunnallisen ympäristöalan valtakunnallisen tutkijakoulun järjestämässä seminaarissa pidin myös alustuksen omasta tutkimusaiheestani. Tosin tämä esiintyminen hävettää vieläkin, sillä niin keskeneräisiä ajatuksia silloin suustani päästelin. Tutkijan uraani kuuluivat myös viikottaiset jatko-opintoseminaarit, eli umbrella istunnot Tampereella, vaikka en läheskään kaikkiin sessioihin ehtinyt paikan päälle. Kotipaikkani eli yhdyskuntatieteiden laitoksen kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/.

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta. Marraskuussa käynnistyi oikeusministeriön kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan työ. Minut oli nimetty neuvottelukuntaan mukaan varajäseneksi. Neuvottelukunta ja sen kansalaisyhteiskunnan tila ja osallisuus -työryhmä tarjosi näköalapaikan tarkastella kansalaisyhteiskunnan muutoksia tutkimukseni kannalta tärkeistä näkökulmista. Tätä työtä jatkui läpi koko opintovapaan ajan ja neuvottelukunta onkin nimetty vuoteen 2011 asti. Lisätietoja osoitteessa: http://www.kansanvalta.fi/.

Talonvaltausjulkaisu. Joulukuussa käynnistin Nuorisotutkimusverkostossa talonvaltauksia käsittelevän julkaisuhankkeen. Tavoitteena oli saada mukaan noin 15 tekstiä eri näkökulmista. Lopulta artikkeleita saatiin mukaan kuitenkin parikymmentä. Julkaisu ”Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?” tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen monipuolisella ja tuoreella otteella. Ilokseni voin todeta, että suomalaisessa yhteiskunnassa on laaja joukko talonvaltauksen ja nuorisoliikehdinnän pohdiskelijoita aina ministeri Wallinista talonvaltaajiin, kansanedustajiin ja tutkijoihin asti. Kyseessä on ainutlaatuinen kokoelma, sillä talonvaltausta ei ole Suomenssa aiemmin käsitelty näin laajamittaisesti. Kirjoittelin itsekin teokseen joulukuussa laajahkon artikkelin talonvaltauksista yhteiskunnallisena liikkeenä. Artikkeleiden koordinointi ja toimittaminen oli yllättävän iso työrupeama erityisesti tammikuussa, vaikka sainkin hienosti apua teoksen toiselta toimittajalta eli tutkija Mikko Salasuolta. Julkaisu on tulossa ulos 15.2. ja aiheen ympärille rakennetaan maaliskuun alkuun myös erillinen seminaari.

Lukemista ja kirjoittamista. Joulukuun aikana luin paljon yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta (esim. Della Porta & Diani, McAdam, McCarthy & Zald, Melucci, Tarrow..) sekä kirjoittelin muistiinpanoja ja artikkeleita aiheesta. Yhdessä lukemisen ja talonvaltausjulkaisun myötä alkoi kypsyä ajatus siitä, että tekisin koko väitöskirjan talonvaltauksista. Marras- ja joulukuun ongelmani oli sekä tutkimuskohteeni rajaaminen sekä mahdollisen konkreettisen tapauksen löytäminen. Ympäristöliikkeiden toiminta Suomessa ei muutenkaan oikein tuntunut istuvan tuohon yhteiskunnallisten liikkeiden teoriaan. Sen sijaan talonvaltausten kohdalla teoria tuntui toimivan hyvin. Luettuani vielä myös Bambergin, Laineen ja Jokisen toimittaman teoksen Tapaustutkimuksen taito, huomasin, että talonvaltaus voisi toimia omassa tutkimuksessani juuri yksittäisenä tapaustutkimuksena.

Tutkimussuunnitelma. Tammikuun lopussa kirjoittelin ja viilasin tutkimussuunnitelmaani. Tarkoituksena on esitellä suunnitelma heti helmikuun alussa Helsingin yliopiston sosiologien Spaces-seminaarissa sekä yhdyskuntatieteiden laitoksen umbrella-seminaarissa Tampereella. Lisäksi tavoitteena on puhua aiheesta mahdollisesti maaliskuun lopussa myös sosiologipäivillä Rovaniemellä.

Väitöskirjatutkimuksessa on tarkoitus perehtyä Helsingissä vuosituhannen vaihteen jälkeiseen ja erityisesti vuonna 2007 tapahtuneeseen talonvaltaustoimintaan. Tutkimuksessa analysoidaan talonvaltauksia yhteiskunnallisten liikkeiden kehikossa sekä tarkastellaan liikkeiden toimintamuotoja ja -tyylejä esimerkiksi kevytaktivismin ja arkielämän politiikan käsitteiden näkökulmasta.

Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä kenttää talonvaltauksia koskevan tapaustutkimuksen kautta. Tavoitteena on testata ja kehittää uusien yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksessa perinteisesti käytettyjä teoriamalleja, poliittisen mahdollisuusrakenteen, mobilisaation ja kulttuurillisen kehystämisen näkökulmasta. Laajemmin ottaen tavoitteena on pohtia kansalaistoiminnan merkitystä yhteiskunnallisen osallistumisen kontekstissa.

Tutkimusongelma liittyy hypoteesiin, jonka mukaan suomalaisessa kansalaisaktivismissa tai sen kollektiivisissä ilmentymissä olisi talonvaltausten myötä tapahtunut jonkinlainen muutos. Näin ollen tavoitteena on kartoittaa tämän mahdollisen muutoksen luonnetta ja merkitystä yhteiskunnallisten liikkeiden ja kansalaisaktivismin kentällä. Lähden myös siitä olettamuksesta, että Helsingissä tapahtuneet talonvaltaukset edustavat uudenlaista poliittista toimintaa suhteessa aikaisempaan. Valtauksissa yhdistyy kansainvälisesti tuotettu retoriikka ja toimintatyyli sekä paikallisuuteen perustuva konkreettinen toiminta.

Tutkimuksen pääkysymyksen voi kiteyttää muotoon: Miten Helsingissä vuonna 2007 tapahtuneet talonvaltaukset näyttäytyvät osana suomalaista yhteiskunnallista liikehdintää?

Toisaalta tutkimusaihe elää koko ajan. Tuskin tämä tässä oleva vielä lopullinen on. Ehdotuksia ja ideoita otetaan vastaan. Aika näyttää. Lämmin kiitos koko Nuorisotutkimusverkostolle sekä Tampereen yliopiston Yhdyskuntatieteiden laitoksen umbrella-porukalle inspiroivan ja dynaamisen työyhteisön tarjoamisesta! Oli ilo ja etuoikeus työskennelle teidän kaikkien kanssa.

Opintovapaan aikana kirjoitetut/viimeistellyt artikkelit

Pirstaloituneiden lähiyhteisöjen tragedia (2007) Teoksessa Hoikkala, Tommi & Suurpää, Leena (toim.) Jokela-ilmiö. Sikermä nuorisotutkijoiden näkökulmia. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 17. 2007.

Talonvaltaajien uusi sukupolvi (tulossa 2008) Teoksessa Stranius, Leo & Salasuo, Mikko (toim.) Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?. Nuoristotutkimusverkosto / Nuoristotutkimusseura, verkkojulkaisusarja 2008.

Talonvaltaukset yhteiskunnallisena liikkeenä (tulossa 2008) Teoksessa Stranius, Leo & Salasuo, Mikko (toim.) Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?. Nuoristotutkimusverkosto / Nuoristotutkimusseura, verkkojulkaisusarja 2008.

Ympäristöliikkeen uusi organisoitumien (tulossa 2008) Teoksessa Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka (toim.) Yhteiskunnallisten liikkeiden organisoituminen tänään.

Ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa (tulossa 2008) Teoksessa Palos, Minna (toim.) Ammattikorkeakoulut ja sivistys. Opetusministeriö.

Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa