Kolme kuukautta tutkijana

Olen toiminut kolme kuukautta (marraskuu 2007 – tammikuu 2008) täysipäiväisenä tutkijana Tampereen yliopiston yhdyskuntatieteiden laitoksella. Sain siis kolmen kuukauden apurahan, jonka turvin olen ollut opintovapaalla edistämässä väitöskirjahanketta ja jatko-opintoja. Työhuoneen sain järjestettyä Allianssi-talolta Helsingin Pasilasta Nuorisotutkimusverkoston tiloista. Seuraavassa pohdin, mitä kolmen kuukauden aikana tuli oikeastaan tehtyä.

Kirjoitustöitä. Opintovapaan aluksi viimeistelin muutaman kirja-artikkelin. Yksi käsitteli ympäristöliikkeen organistoitumista ja tuli Konttisen ja Peltokosken valmisteilla olevaan yhteiskunnallisten liikkeiden organisoitumista käsittelevään teokseen. Toinen liittyi taas opetusministeriön ammattikorkeakoulut ja sivistys -julkaisuun käsitellen ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa. Marraskuun alkupuoliskolla Jokelan ampumistragedia sai nuorisotutkijat liikkeelle. Aiheesta julkaistiin verkossa kirjoitussikermä, ja osallistuin itsekin teokseen yhdellä pikkuartikkelilla. Kokoelma on luettavissa osoitteessa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/jokela.pdf.

Tieteellisiä seminaareja. Marraskuun osalta keskeisessä osassa olivat tieteelliset seminaarit. Vietin seitsemän päivää eri seminaareissa Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Kun ajattelee, että kuukaudessa on keskimäärin noin 21 työpäivää, niin istuin kolmasosan kaikesta työajasta seminaareissa. Aiheet käsittelivät nuorisotutkimusta, ympäristöoikeutta, energiapolitiikkaa sekä normatiivisuutta. Yhteiskunnallisen ympäristöalan valtakunnallisen tutkijakoulun järjestämässä seminaarissa pidin myös alustuksen omasta tutkimusaiheestani. Tosin tämä esiintyminen hävettää vieläkin, sillä niin keskeneräisiä ajatuksia silloin suustani päästelin. Tutkijan uraani kuuluivat myös viikottaiset jatko-opintoseminaarit, eli umbrella istunnot Tampereella, vaikka en läheskään kaikkiin sessioihin ehtinyt paikan päälle. Kotipaikkani eli yhdyskuntatieteiden laitoksen kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/.

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta. Marraskuussa käynnistyi oikeusministeriön kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan työ. Minut oli nimetty neuvottelukuntaan mukaan varajäseneksi. Neuvottelukunta ja sen kansalaisyhteiskunnan tila ja osallisuus -työryhmä tarjosi näköalapaikan tarkastella kansalaisyhteiskunnan muutoksia tutkimukseni kannalta tärkeistä näkökulmista. Tätä työtä jatkui läpi koko opintovapaan ajan ja neuvottelukunta onkin nimetty vuoteen 2011 asti. Lisätietoja osoitteessa: http://www.kansanvalta.fi/.

Talonvaltausjulkaisu. Joulukuussa käynnistin Nuorisotutkimusverkostossa talonvaltauksia käsittelevän julkaisuhankkeen. Tavoitteena oli saada mukaan noin 15 tekstiä eri näkökulmista. Lopulta artikkeleita saatiin mukaan kuitenkin parikymmentä. Julkaisu ”Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?” tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen monipuolisella ja tuoreella otteella. Ilokseni voin todeta, että suomalaisessa yhteiskunnassa on laaja joukko talonvaltauksen ja nuorisoliikehdinnän pohdiskelijoita aina ministeri Wallinista talonvaltaajiin, kansanedustajiin ja tutkijoihin asti. Kyseessä on ainutlaatuinen kokoelma, sillä talonvaltausta ei ole Suomenssa aiemmin käsitelty näin laajamittaisesti. Kirjoittelin itsekin teokseen joulukuussa laajahkon artikkelin talonvaltauksista yhteiskunnallisena liikkeenä. Artikkeleiden koordinointi ja toimittaminen oli yllättävän iso työrupeama erityisesti tammikuussa, vaikka sainkin hienosti apua teoksen toiselta toimittajalta eli tutkija Mikko Salasuolta. Julkaisu on tulossa ulos 15.2. ja aiheen ympärille rakennetaan maaliskuun alkuun myös erillinen seminaari.

Lukemista ja kirjoittamista. Joulukuun aikana luin paljon yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta (esim. Della Porta & Diani, McAdam, McCarthy & Zald, Melucci, Tarrow..) sekä kirjoittelin muistiinpanoja ja artikkeleita aiheesta. Yhdessä lukemisen ja talonvaltausjulkaisun myötä alkoi kypsyä ajatus siitä, että tekisin koko väitöskirjan talonvaltauksista. Marras- ja joulukuun ongelmani oli sekä tutkimuskohteeni rajaaminen sekä mahdollisen konkreettisen tapauksen löytäminen. Ympäristöliikkeiden toiminta Suomessa ei muutenkaan oikein tuntunut istuvan tuohon yhteiskunnallisten liikkeiden teoriaan. Sen sijaan talonvaltausten kohdalla teoria tuntui toimivan hyvin. Luettuani vielä myös Bambergin, Laineen ja Jokisen toimittaman teoksen Tapaustutkimuksen taito, huomasin, että talonvaltaus voisi toimia omassa tutkimuksessani juuri yksittäisenä tapaustutkimuksena.

Tutkimussuunnitelma. Tammikuun lopussa kirjoittelin ja viilasin tutkimussuunnitelmaani. Tarkoituksena on esitellä suunnitelma heti helmikuun alussa Helsingin yliopiston sosiologien Spaces-seminaarissa sekä yhdyskuntatieteiden laitoksen umbrella-seminaarissa Tampereella. Lisäksi tavoitteena on puhua aiheesta mahdollisesti maaliskuun lopussa myös sosiologipäivillä Rovaniemellä.

Väitöskirjatutkimuksessa on tarkoitus perehtyä Helsingissä vuosituhannen vaihteen jälkeiseen ja erityisesti vuonna 2007 tapahtuneeseen talonvaltaustoimintaan. Tutkimuksessa analysoidaan talonvaltauksia yhteiskunnallisten liikkeiden kehikossa sekä tarkastellaan liikkeiden toimintamuotoja ja -tyylejä esimerkiksi kevytaktivismin ja arkielämän politiikan käsitteiden näkökulmasta.

Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä kenttää talonvaltauksia koskevan tapaustutkimuksen kautta. Tavoitteena on testata ja kehittää uusien yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksessa perinteisesti käytettyjä teoriamalleja, poliittisen mahdollisuusrakenteen, mobilisaation ja kulttuurillisen kehystämisen näkökulmasta. Laajemmin ottaen tavoitteena on pohtia kansalaistoiminnan merkitystä yhteiskunnallisen osallistumisen kontekstissa.

Tutkimusongelma liittyy hypoteesiin, jonka mukaan suomalaisessa kansalaisaktivismissa tai sen kollektiivisissä ilmentymissä olisi talonvaltausten myötä tapahtunut jonkinlainen muutos. Näin ollen tavoitteena on kartoittaa tämän mahdollisen muutoksen luonnetta ja merkitystä yhteiskunnallisten liikkeiden ja kansalaisaktivismin kentällä. Lähden myös siitä olettamuksesta, että Helsingissä tapahtuneet talonvaltaukset edustavat uudenlaista poliittista toimintaa suhteessa aikaisempaan. Valtauksissa yhdistyy kansainvälisesti tuotettu retoriikka ja toimintatyyli sekä paikallisuuteen perustuva konkreettinen toiminta.

Tutkimuksen pääkysymyksen voi kiteyttää muotoon: Miten Helsingissä vuonna 2007 tapahtuneet talonvaltaukset näyttäytyvät osana suomalaista yhteiskunnallista liikehdintää?

Toisaalta tutkimusaihe elää koko ajan. Tuskin tämä tässä oleva vielä lopullinen on. Ehdotuksia ja ideoita otetaan vastaan. Aika näyttää. Lämmin kiitos koko Nuorisotutkimusverkostolle sekä Tampereen yliopiston Yhdyskuntatieteiden laitoksen umbrella-porukalle inspiroivan ja dynaamisen työyhteisön tarjoamisesta! Oli ilo ja etuoikeus työskennelle teidän kaikkien kanssa.

Opintovapaan aikana kirjoitetut/viimeistellyt artikkelit

Pirstaloituneiden lähiyhteisöjen tragedia (2007) Teoksessa Hoikkala, Tommi & Suurpää, Leena (toim.) Jokela-ilmiö. Sikermä nuorisotutkijoiden näkökulmia. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 17. 2007.

Talonvaltaajien uusi sukupolvi (tulossa 2008) Teoksessa Stranius, Leo & Salasuo, Mikko (toim.) Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?. Nuoristotutkimusverkosto / Nuoristotutkimusseura, verkkojulkaisusarja 2008.

Talonvaltaukset yhteiskunnallisena liikkeenä (tulossa 2008) Teoksessa Stranius, Leo & Salasuo, Mikko (toim.) Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?. Nuoristotutkimusverkosto / Nuoristotutkimusseura, verkkojulkaisusarja 2008.

Ympäristöliikkeen uusi organisoitumien (tulossa 2008) Teoksessa Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka (toim.) Yhteiskunnallisten liikkeiden organisoituminen tänään.

Ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa (tulossa 2008) Teoksessa Palos, Minna (toim.) Ammattikorkeakoulut ja sivistys. Opetusministeriö.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!