Ilta meni Rauhanasemalla Pasilassa. Olin vetämässä ympäristä- ja kehitysjärjestöjen kestävän kehityksen –aikalaisvisiohankkeen tapaamista. Tarkoituksena oli ideoida ja työstää hankkeessa tehtävien vieraskynäkirjoitusten aiheita. Tapaamisen aluksi John Webster kertoi omista kokemuksistaan viettää vuosi ilman öljyä. Websterin vuodesta on tulossa dokumenttieokuva ensi vuoden alussa.
Websterin mainiosta alustuksesta jäi mieleeni ainakin muutama kiinnostava hajahuomio.
Ensinnäkin yhteiskunnallinen muutos, taistelu, pitää viedä yhteiskuntaan sisälle. On parempi tehdä muutos olemassaolevassa arjessa kuin irtisanoutua täysin nykymenosta ja muuttaa erakoksi. Haasteena on, että ihmiset haluavat vain rahaa, statusta, valtaa ja rakkautta. Vaihtoehtoisen elämäntavan pitää siis tarjota kaikkia näitä. Sen pitää olla parempi, varmasti. Pitää muistaa, että ympäristösivistys voi kuitenkin maksaa enemmän. Ovathan ihmiset valmiita rakentamaan suurin kustannuksin asuntoihinsa viemärijärjestelmätkin sen sijaan, että kakkaisivat vain lattialle.
Arki on niin täynnä eri asioita, että aikaa elämäntavan ja yhteiskunnan muuttamiselle ei yksinkertaisesti ole kuin muutama tunti päivässä. Milloin ihmiset alkavat viettämään ”ilmastolauantaita”, jolloin perheen kanssa mennään tekemään yhdessä ilmastotekoja. Keskiluokka on avainasemassa. Heillä on nykyään myös varaa olla ilman. Espoolainen mielenmaisema tulee haastaa sisältäkäsin. Ihmiset eivät halua kuunnella saarnoja. Huumori on tapa vaikuttaa. Ihmiset pitää saada rakastamaan sua.
Ihmiset haluavat uskoa, että muutos ei ole mahdollista. Jos muutos olisi mahdollinen, ihmisten täytyisi itsekin muuttua.
