Osallistuin taannoin säätytalolla järjestettyyn kansalaisyhteiskuntafoorumiin (http://leo-stranius.livejournal.com/2007/08/23/), jonka tarkoituksena oli pohjustaa myöhemmin syksyllä asetettavan kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan työtä. Raportti tilaisuudesta löytyy osoitteesta:
http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1187878535220
Olen ollut alustavasti kiinnostunut osallitumaan neuvottelukuntaan varajäsenenä Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana.Varsin kiinnostavia havaintoja neuvottelukunnan ongelmista tekee Attacin blogissa kuitenkin Mikael Böök:
http://attacsuomi.blogspot.com/2007/09/kansalaisyhteiskuntapolitiikan.html
Jossain siis mättää. Otetaan esimerkki kokonaan toisen toimikunnan/jaoston perustamisesta. Kestävän kehityksen toimikunnan (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=4427&lan=fi) yhteyteen ollaan perustamassa alue- ja paikallisjaostoa. Luonto- ja ympäristöjärjestöjä pyydettiin nimeämään ehdokkaita jaostoon. Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Natur och Miljö ja Maan ystävät nimesivätkin omat ehdokkaansa.
Ääni kellossa kuitenkin muuttui. Nyt hallinnolta tuli pyyntö, että luonto- ja ympäristöjärjestöjen tulisi nimetä keskuudestaan vain yksi edustaja, koska liian suuri määrä ympäristöjärjestöjen edustajia vääristää jaoston kokoonpanoa. Näin kestävän kehityksen ympäristöääni halutaan rajoittaa noin 30 hengen jaostossa yhdelle ympäristöjärjestön edustajalle. Luulisi, että ympäristöulottuvuus painaisi vähän enemmän kestävän kehityksen politiikassa. Kannattaako tähän osallitua ollenkaan?