Pyöräily Kuusamosta Joensuuhun 23.-27.7.2007

Karhunkierroksen jälkeen vietimme yön Rukalla ja tulimme aamulla Kuusamoon. Laitoimme rinkat matkahuollon kyydillä Helsinkiin ja haimme pyörät linja-autoaseman säilytyksestä.

1. Päivä: Kuusamo – Piispajärvi (Alasalmen erämökit) / 95,51 km (5h 29min)

Kuusamosta lähtiessä pyöräilymaisemat näyttivät aika tylsiltä upean Karhunkierroksen jälkeen. Ensimmäinen taukopaikka tuotti vesiperän. Paikalle ei tullut ketään palvelemaan 15 minuuttiin. Kävimme vessassa, istuimme terassilla ja huhuilimme takahuoneesta. Sämpylät jäivät vitriiniin ja matka jatkui eteenpäin. Valitettavasti emme päässeet teelle seuraavallakaan pysähdyspaikalla. Kuusamon suurpetokeskuksen kahvila oli kiinni, koska työntekijä oli äitiyslomalla. Pyöräilimmekin lopulta aina Kylmäluoman leirintäalueelle (55 km Kuusamosta) ennenkuin löysimme ensimmäisen paikan, josta saimme hiukan evästä. Kasviskeitto olikin herkullista!

Kylmäluoman leirintäalueelta matka jatkui tylsää Viitostietä kohti etelää. Satunnaiset tukkirekat ja lukemattomat matkailuautot pitivät kapealla tiellä siitä huolen, että polkupyörän päällä pysyi valppaana. Avohakkuut pitkin tienviertä taas olivat omiaan kertomaan, että Suomessa harjoitetaan metsätaloutta vähän turhankin aktiivisesti. Olimme kuvitelleet, että Perankalla olisi kauppa. Ei ollut. Soitin tulevaan majapaikkaamme ja kysyin mahdollisesta ruokahuollosta. Vieressä olisi kuulemma kauppa, joka menee 20 minuutin päästä kiinni. Matkaa yli 10 km, joten ei toivoakaan ehtiä ajoissa.

Iloksemme kyläkauppa oli edelleen auki ja pääsimme ruokaostoksille. Majoituimme vieressä olevaan Alasalmen erämökeille. Saimme järven rannalta pienen evakkomökin, jossa oli myös sauna. Mökki oli aikanaan rakennettu Karjalan evakoiden toimesta. Majoitusta piti mukava, mutta hiukan surumielinen vanha rouva, jonka mies oli hiljattain kuollut. Myös pihalla ollut koira teki kuulemma kuolemaa. Illalla kuuntelimme vanhaa mummon radiota, söimme, saunoimme ja kävimme uimassa. Yöllä roskapussiin hypännyt hiiri herätti meidät. Pelastin hiirin muovipussista raikkaaseen ja valoisaan kesäyöhön.

2. Päivä: Piispajärvi (Alasalmen erämökit) – Hyrynsalmi (Vonkan leirintäalue) / 99,95 km (5h 40min)

Toisen päivän ensimmäinen pysähdys oli Hiljainen kansa (http://www.kuutamokeikat.fi/hiljainen/index.htm). Lähes tuhatpäinen taideteos keskellä peltoa on hyvin vaikuttava näky. Pysähdyimme paikalle olevaan kahvilaan juomaan teetä ja syömään lettuja. Lounasta kävimme syömässä Suomussalmella, jonne saavuimme kovan vastatuulen siivittämänä. Suomussalmi on paikka, joka on ollut keväällä uutisissa useista itsemurhista. Paikalliset olivat tohkeissaan Suomen Kuvalehden juuri kunnastaan tekemästä myönteisestä selviytymisartikkelista.

Suomussalmelta matka jatkui Viitostietä rekkojen ja matkailuautojen kanssa kohti etelää. Juuri ennen Hyrynsalmea meidät yllätti kaatosade. Ehdimme sateensuojaan ruokakauppaan. Samalla ostimme illan ja aamun eväät. Sateen jälkeen pyöräilimme vielä viimeiset kilometrit Vonkan leirintäalueelle. Kävimme saunomassa ja uimassa. Illaksi teimme nuotion sekä paistoimme soijanakkeja ja leipiä. Asfalttimiehet tulivat illalla töistään ja kävivät nukkumaan lähteäkseen takaisin hommiin jo kello kolmelta aamuyöllä.

3. Päivä: Hyrynsalmi – Maanselkä / 117,02 km (6h 46min)

Aamulla pyöräilimme pikkuteitä pitkin Ristijärvelle. Matkalla ollut kaunislehdon talomuseo oli vielä paikan ohittaessamme kiinni. Ristijärvellä kävimme rantakioskissa jututtamassa myyjää. Huoltoasemalla söimme herkullista pannukakkua ja sämpylää. Jatkoimme Viitostietä pitkin Kontiomäelle. Valitettavasti lounassuunnitelmamme menivat uusiksi, koska kylässä ei ollut ravintolaa. Kävimme ostamassa paikallisesta Siwasta nuudeleita, mansikoita ja leipää. Söimme lounasta kylän keskustan hylätyn talon portailla.

Kontiomäeltä käännyimme jälleen pikkutielle kohti Vuokattia. Juuri ennen Vuokattia kiipesimme 250 metriä korkean Naapurivaaran huipulle. Alaspäin tultaessa polkupyöräni nopeusmittari näytti pitkään 65 km/h. Vuokatissa kävimme katsomassa raiskattua laskettelurinnettä. Viihdekeskuksen Hesburgerissa voi katsoa lumilautailua (kyllä – siellä on sisä-halfpipe, jossa voi laskea myös kesähelteillä). Vuokatista jatkoimme matkaa Kuutostietä pitkin Maanselän etapille, ihastuttavalle tilalle rentoutumaan.

Maanselän etappi (http://www.maanselanetappi.com) on viimeisen päälle hoidettu kaiken palvelun tila Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajalla. Aamupalalla tilan isäntä kertoi vakuuttavaa tarinaa omasta lapsuudestaan, sota-ajasta sekä tilan historiasta ja arjesta.

4. Päivä: Maanselkä – Nurmes / 63,56 km (3h 28min)

Aamulla nukuimme myöhään ja söimme pitkän ja herkullisen aamupalan. Matkaan lähdimme vasta klo 10.30. Kainuu muuttui Pohjois-Karjalaan. Ensimmäisen kerran pysähdyimme Valtimon huoltoasemalle juomaan teetä ja syömään sämpylöitä. Sen jälkeen saavummekin jo pian Nurmekseen.

Nurmes (http://www.nurmes.fi) on ihastuttava paikka. Erityisesti vanha puutalokeskusta-alue on tyylikäs. Valitettavasti Nurmeskin on vain yksi muuttotappiokuntia. On silmiinpistävää, miten erilaisia (kuihtuvia kyliä, tyhjiä taloja, ei palveluja jne.) Kainuu ja Pohjois-Karjala esimerkiksi suhteessa Etelä-Suomeen ovat.

Nurmeksessa päätimme jäädä Bomban karjalaiskylään (http://www.bomba.fi) koko illaksi ja yöksi. Kyseessä on Suojärvellä Viipurin läänissä aikanaan (vuonna 1855) ollut Jegor Bombin rakennuttama karjalaistalo, joka on pistetty pystyyn uudestaan vuonna 1978 Nurmekseen. Tämän ympärille on nyt sitten rakennettu monipuolista matkailuaktiviteettia. Majoitumme kylpylään ja pienen turistikierroksen jälkeen käymmekin leputtelemassa jalkojamme erilaisissa altaissa ja tietysti myös Pielisessä.

5. Päivä: Nurmes – Joensuu / 135,11 km (7h 19min)

Nurmeksesta lähdimme polkemaan aikaisin Pielisen länsipuolta kohti Juukaa. Aluksi vuorossa oli kymmenen kilometrin mittainen mäkinen ja kapea hiekkatie, joka oikaisi takaisin Kuutostielle. Matka sujui mukavasti. Juukan jälkeen poikkeamme uudestaan pikkutielle ja poljimme Nunnalahden läpi. Vierailimme Suomen kivikeskuksessa Vuolukivimuseossa (http://www.kivikeskus.com). Lounasta söimme Kolin portilla Ahmovaarassa valtavassa ja kaiken palvelun huoltoasemakompleksissa. Pieni houkutus olisi ollut kiertää Kolin kautta, mutta päätimme jatkaa matkaa suoraan Joensuuhun.

Ahmovaaran jälkeen synkät pilvet saivat meidät sivulta kiinni ja jouduimme kaatosateeseen. Vaihdoimme tien reunassa rivakasti päälle sadevaatteet ja jatkoimme polkemista. Noin 15 km jälkeen kuuro loppui kuin seinään. Maantiessä näki selvän sateenrajan. Ahmovaaran ja sateen jälkeen pysähdyimme seuraavan kerran kunnolla vasta Kontiolahdella. Kioskin pitäjä tarjosi lähtiessämme matkaevääksi meille suklaapatukat. Koniolahdelta poljimme vielä Lehmon kautta aurinkoiseen Joensuuhun.

Pyöräilimme yhteensä 512 km halki Kainuun ja Pohjois-Karjalan Kuusamosta Joensuuhun. Maasto ei ollut kovin vaativaa eivätkä maisematkaan olleet kummoiset (varsinkaan Karhunkierrokseen verrattuna). Suomessa on lukemattomia paljon kauniimpia polkupyöräreittejä. Ei voi olla myös huomaamatta, että Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat Suomen köyhimpiä maakuntia. Matkan varrella Nurmes ja Ristijärvi olivat piristäviä poikkeusia!

Tulipahan tehtyä. Kokonaisuudessaan kokemisen arvoinen reissuyhdistelmä. Yhdeksän päivää täysipäiväistä kuntoilua ilman lepopäiviä.

Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa