Pyöräily Kuusamosta Joensuuhun 23.-27.7.2007

Karhunkierroksen jälkeen vietimme yön Rukalla ja tulimme aamulla Kuusamoon. Laitoimme rinkat matkahuollon kyydillä Helsinkiin ja haimme pyörät linja-autoaseman säilytyksestä.

1. Päivä: Kuusamo – Piispajärvi (Alasalmen erämökit) / 95,51 km (5h 29min)

Kuusamosta lähtiessä pyöräilymaisemat näyttivät aika tylsiltä upean Karhunkierroksen jälkeen. Ensimmäinen taukopaikka tuotti vesiperän. Paikalle ei tullut ketään palvelemaan 15 minuuttiin. Kävimme vessassa, istuimme terassilla ja huhuilimme takahuoneesta. Sämpylät jäivät vitriiniin ja matka jatkui eteenpäin. Valitettavasti emme päässeet teelle seuraavallakaan pysähdyspaikalla. Kuusamon suurpetokeskuksen kahvila oli kiinni, koska työntekijä oli äitiyslomalla. Pyöräilimmekin lopulta aina Kylmäluoman leirintäalueelle (55 km Kuusamosta) ennenkuin löysimme ensimmäisen paikan, josta saimme hiukan evästä. Kasviskeitto olikin herkullista!

Kylmäluoman leirintäalueelta matka jatkui tylsää Viitostietä kohti etelää. Satunnaiset tukkirekat ja lukemattomat matkailuautot pitivät kapealla tiellä siitä huolen, että polkupyörän päällä pysyi valppaana. Avohakkuut pitkin tienviertä taas olivat omiaan kertomaan, että Suomessa harjoitetaan metsätaloutta vähän turhankin aktiivisesti. Olimme kuvitelleet, että Perankalla olisi kauppa. Ei ollut. Soitin tulevaan majapaikkaamme ja kysyin mahdollisesta ruokahuollosta. Vieressä olisi kuulemma kauppa, joka menee 20 minuutin päästä kiinni. Matkaa yli 10 km, joten ei toivoakaan ehtiä ajoissa.

Iloksemme kyläkauppa oli edelleen auki ja pääsimme ruokaostoksille. Majoituimme vieressä olevaan Alasalmen erämökeille. Saimme järven rannalta pienen evakkomökin, jossa oli myös sauna. Mökki oli aikanaan rakennettu Karjalan evakoiden toimesta. Majoitusta piti mukava, mutta hiukan surumielinen vanha rouva, jonka mies oli hiljattain kuollut. Myös pihalla ollut koira teki kuulemma kuolemaa. Illalla kuuntelimme vanhaa mummon radiota, söimme, saunoimme ja kävimme uimassa. Yöllä roskapussiin hypännyt hiiri herätti meidät. Pelastin hiirin muovipussista raikkaaseen ja valoisaan kesäyöhön.

2. Päivä: Piispajärvi (Alasalmen erämökit) – Hyrynsalmi (Vonkan leirintäalue) / 99,95 km (5h 40min)

Toisen päivän ensimmäinen pysähdys oli Hiljainen kansa (http://www.kuutamokeikat.fi/hiljainen/index.htm). Lähes tuhatpäinen taideteos keskellä peltoa on hyvin vaikuttava näky. Pysähdyimme paikalle olevaan kahvilaan juomaan teetä ja syömään lettuja. Lounasta kävimme syömässä Suomussalmella, jonne saavuimme kovan vastatuulen siivittämänä. Suomussalmi on paikka, joka on ollut keväällä uutisissa useista itsemurhista. Paikalliset olivat tohkeissaan Suomen Kuvalehden juuri kunnastaan tekemästä myönteisestä selviytymisartikkelista.

Suomussalmelta matka jatkui Viitostietä rekkojen ja matkailuautojen kanssa kohti etelää. Juuri ennen Hyrynsalmea meidät yllätti kaatosade. Ehdimme sateensuojaan ruokakauppaan. Samalla ostimme illan ja aamun eväät. Sateen jälkeen pyöräilimme vielä viimeiset kilometrit Vonkan leirintäalueelle. Kävimme saunomassa ja uimassa. Illaksi teimme nuotion sekä paistoimme soijanakkeja ja leipiä. Asfalttimiehet tulivat illalla töistään ja kävivät nukkumaan lähteäkseen takaisin hommiin jo kello kolmelta aamuyöllä.

3. Päivä: Hyrynsalmi – Maanselkä / 117,02 km (6h 46min)

Aamulla pyöräilimme pikkuteitä pitkin Ristijärvelle. Matkalla ollut kaunislehdon talomuseo oli vielä paikan ohittaessamme kiinni. Ristijärvellä kävimme rantakioskissa jututtamassa myyjää. Huoltoasemalla söimme herkullista pannukakkua ja sämpylää. Jatkoimme Viitostietä pitkin Kontiomäelle. Valitettavasti lounassuunnitelmamme menivat uusiksi, koska kylässä ei ollut ravintolaa. Kävimme ostamassa paikallisesta Siwasta nuudeleita, mansikoita ja leipää. Söimme lounasta kylän keskustan hylätyn talon portailla.

Kontiomäeltä käännyimme jälleen pikkutielle kohti Vuokattia. Juuri ennen Vuokattia kiipesimme 250 metriä korkean Naapurivaaran huipulle. Alaspäin tultaessa polkupyöräni nopeusmittari näytti pitkään 65 km/h. Vuokatissa kävimme katsomassa raiskattua laskettelurinnettä. Viihdekeskuksen Hesburgerissa voi katsoa lumilautailua (kyllä – siellä on sisä-halfpipe, jossa voi laskea myös kesähelteillä). Vuokatista jatkoimme matkaa Kuutostietä pitkin Maanselän etapille, ihastuttavalle tilalle rentoutumaan.

Maanselän etappi (http://www.maanselanetappi.com) on viimeisen päälle hoidettu kaiken palvelun tila Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajalla. Aamupalalla tilan isäntä kertoi vakuuttavaa tarinaa omasta lapsuudestaan, sota-ajasta sekä tilan historiasta ja arjesta.

4. Päivä: Maanselkä – Nurmes / 63,56 km (3h 28min)

Aamulla nukuimme myöhään ja söimme pitkän ja herkullisen aamupalan. Matkaan lähdimme vasta klo 10.30. Kainuu muuttui Pohjois-Karjalaan. Ensimmäisen kerran pysähdyimme Valtimon huoltoasemalle juomaan teetä ja syömään sämpylöitä. Sen jälkeen saavummekin jo pian Nurmekseen.

Nurmes (http://www.nurmes.fi) on ihastuttava paikka. Erityisesti vanha puutalokeskusta-alue on tyylikäs. Valitettavasti Nurmeskin on vain yksi muuttotappiokuntia. On silmiinpistävää, miten erilaisia (kuihtuvia kyliä, tyhjiä taloja, ei palveluja jne.) Kainuu ja Pohjois-Karjala esimerkiksi suhteessa Etelä-Suomeen ovat.

Nurmeksessa päätimme jäädä Bomban karjalaiskylään (http://www.bomba.fi) koko illaksi ja yöksi. Kyseessä on Suojärvellä Viipurin läänissä aikanaan (vuonna 1855) ollut Jegor Bombin rakennuttama karjalaistalo, joka on pistetty pystyyn uudestaan vuonna 1978 Nurmekseen. Tämän ympärille on nyt sitten rakennettu monipuolista matkailuaktiviteettia. Majoitumme kylpylään ja pienen turistikierroksen jälkeen käymmekin leputtelemassa jalkojamme erilaisissa altaissa ja tietysti myös Pielisessä.

5. Päivä: Nurmes – Joensuu / 135,11 km (7h 19min)

Nurmeksesta lähdimme polkemaan aikaisin Pielisen länsipuolta kohti Juukaa. Aluksi vuorossa oli kymmenen kilometrin mittainen mäkinen ja kapea hiekkatie, joka oikaisi takaisin Kuutostielle. Matka sujui mukavasti. Juukan jälkeen poikkeamme uudestaan pikkutielle ja poljimme Nunnalahden läpi. Vierailimme Suomen kivikeskuksessa Vuolukivimuseossa (http://www.kivikeskus.com). Lounasta söimme Kolin portilla Ahmovaarassa valtavassa ja kaiken palvelun huoltoasemakompleksissa. Pieni houkutus olisi ollut kiertää Kolin kautta, mutta päätimme jatkaa matkaa suoraan Joensuuhun.

Ahmovaaran jälkeen synkät pilvet saivat meidät sivulta kiinni ja jouduimme kaatosateeseen. Vaihdoimme tien reunassa rivakasti päälle sadevaatteet ja jatkoimme polkemista. Noin 15 km jälkeen kuuro loppui kuin seinään. Maantiessä näki selvän sateenrajan. Ahmovaaran ja sateen jälkeen pysähdyimme seuraavan kerran kunnolla vasta Kontiolahdella. Kioskin pitäjä tarjosi lähtiessämme matkaevääksi meille suklaapatukat. Koniolahdelta poljimme vielä Lehmon kautta aurinkoiseen Joensuuhun.

Pyöräilimme yhteensä 512 km halki Kainuun ja Pohjois-Karjalan Kuusamosta Joensuuhun. Maasto ei ollut kovin vaativaa eivätkä maisematkaan olleet kummoiset (varsinkaan Karhunkierrokseen verrattuna). Suomessa on lukemattomia paljon kauniimpia polkupyöräreittejä. Ei voi olla myös huomaamatta, että Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat Suomen köyhimpiä maakuntia. Matkan varrella Nurmes ja Ristijärvi olivat piristäviä poikkeusia!

Tulipahan tehtyä. Kokonaisuudessaan kokemisen arvoinen reissuyhdistelmä. Yhdeksän päivää täysipäiväistä kuntoilua ilman lepopäiviä.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!