Karhunkierros 19.-22.7.2007

Japanista paluun jälkeen pikapakkasimme reput ja rinkat uudelleen sekä hyppäsimme yöjunaan ja matkasimme Ouluun. Seuraavana aamuna vaihdoimme bussiin ja matka jatkui Kuusamoon.

Kuusamon linja-autoasemalla kaatosateessa saimme sitten selvitettyä, että ensimmäinen mahdollinen bussi kohti Rukaa (Karhunkierroksen eteläinen piste) lähtee neljän tunnin päästä ja kohti Sallan kuntaa Hautajärven luontotalolle (Karhunkierroksen pohjoisin lähtöpaikka) vasta seuraavana aamuna. Näin päätimme tutustua ensin hiukan Kuusamoon ja lähteä sen jälkeen illaksi Rukalle lomailemaan ennen siirtymistä Hautajärven luontotalolle.

Ruka onkin aikamoinen lomakeskus. Tai pikemminkin paljaaksi hakattu ja raiskattu tunturi, johon on rakennettu lomamökkejä, hotelleja, kauppoja ja sen sellaista roskaa. Kiertelimme ihmettelemässä aktiviteettimahdollisuuksia, rentouduimme, saunoimme ja valmistauduimme seuraavana päivänä alkavaa Karhunkierrokseen. Kävimme hiihtohissillä Rukan huipulla ihastelemassa maisemiakin. Kelkkarata alaspäin oli suljettu sateen takia.

1. Päivä: Hautajärven luontotalo – Taivalköngäs / 19 km

Taipaleemme alkoi aamulla klo 9.30 Hautajärven luontotalon takaa. Valitettavasti Karhunkierroksen vanha porttirakennelma oli kaadettu ja tilalle oltiin rakentamassa uutta. Näin lähtövalokuvat jäivät ottamatta. Ensimmäisten kilometrien aikana tutustuimme soihin ja kääpiin sekä erilaisiin sammaleisiin. Tosin ajoittain jouduimme kävelemään pieniä pätkiä metsätiellä – myös asutusta näytti olevan ihan vieressä. Jonkin ajan päästä reitti yhtyi Savinajokeen. Pidimmekin ensimmäinen pienen tauon heti joen viereen rakennetulla laavulla. Samalla paikalla törmäsimme edellisenä päivänä matkaan lähteneeseen nelihenkiseen perheeseen, joka oli joutunut jäämään sateen takia laavulle yöksi.

Eväshetken jälkeen reitti jatkui joen vartta. Kävimme ihastelemassa mm. Rupakiveä – eli keskellä jokea olevaa noin viisimetristä virtaavan veden ja jäiden kuluttamaa pylvästä muistuttavaa kalliomuodostelmaa. Lounasta pääsimme kuitenkin syömään vasta Savilammella, jossa Savinajoki ja Oulankajoki yhtyvät. Savilammen autiotuvalta teimme erillisen retken ilman rinkkoja katsomaan Oulankajoen kanjonia. Kyllä kannatti! Ylhäältä avautui upeat maisemat noin 50 metriä alempana virtaavaan Oulankajokeen ja sen ympäristöön.

Savilammelta jatkoimme matkaa vielä Taivalkönkäälle. Vaikka päivän mittaan ei satanutkaan kuin muutaman kerran, oli maasto sen verran märkää ja vetistä, että uusista hienoista goretex-lenkkareistani ei ollut mihinkään. Jalat olivat aivan läpimärät. Polulla oli myös niin paljon juuria ja kiviä, että jalkapohjat olivat aika arkana. Olisi pitänyt ottaa mukaan kunnolliset vaelluskengät.

2. Päivä: Taivalköngäs – Jussinkämppä (Kulmakkajärvi) / 23 km

Hyvin nukutun yön jälkeen pinkaisimme liikkeelle jo hyvissä ajoin aamulla. Taivalkönkään nousujen jälkeen reitti jatkui tasaisena ja helppokulkuisena kohti Oulangan leirintäaluetta ja luontokeskusta. Joimme hiukan teetä ja täydensimme vesivarastoja leirintäalueen kahviossa ennenkuin jatkoimme matkaa turistien kansoittamaan luontokeskukseen. Piti nähdä sekin, että Karhunkierroksen reitti puikahti metsästä suoraan päällystetylle maantielle, jota pitkin käveltiin luontokeskukselle.

Oulangan luontokeskuksen yhteydessä on upea Kiutaköngäs. Paikka on Oulangan alueen kuuluisin nähtävyys ja väkeä paikalla riittikin melkein ruuhkaksi asti. Kyseessä on noin 100 metrin mittainen koski, jossa on putouskorkeutta kaikkiaan 14 metriä. Saamenkielistä perua oleva nimi Kiutaköngäs tarkoittaa koskea isossa rotkolaaksossa.

Kiutakönkään jälkeen matka jatkui pitkin kiemurtelevaa Oulankajokea. Joki onkin yksi Suomen kauneimmista kaareilevista eli meanderoivista joista. Kaareilun aiheuttaa laakson muoto ja hiekkakerrostumat. Joen mutkat eli meanderit kulkeutuvat edelleen eteenpäin kulutuksen seurauksena, koska joen pohja ei ole saavuttanut vielä laakson kalliopohjaa. Matkantekoamme viihdytti myös muutama Kuukkeli sekä poro.

3. Päivä: Jussinkämppä (Kulmakkajärvi) – Porontimajoki / 22 km

Jussinkämpältä matka jatkui kohti Kitkajokea. Sitä ennen löysimme pienen pohjavesipaikan, josta saimme kylmää ja raikasta vettä juomapulloihimme. Kitkanjoki on matala, leveä ja aika voimakkaasti virtaava joki. Karhunkierroksen polku kulkee aivan joen rannalla. Välillä pysähdymme uittamaan jalkojamme raikkaassa joessa. Reitti on vaikea- ja raskaskulkuinen – tai sitten vain matkanteko alkoi tuntua jaloissamme.

Kitkajoen vartta aikansa kuljettua Karhunkierroksen reitti yhtyy pieneen Karhunkierrokseen. Vastaan tulee massoittain päiväretkeilijöitä. Harrisuvannolla pysähdymme lounastamaan. Kahden edellisen päivän pasta-annoksen sijaan kokkaamme trangialla tällä kertaa perunamuussia. Juuri Siilastuvalle saapuessamme matkanteon keskeyttää hirmuinen sadekuuro. Pienen tauon jälkeen jatkamme matkaa.

Ennen Porontimajokea törmäämme hämmästykseksemme laajoihin avohakkuualueisiin. Mikä ihmeen järki on hakata metsä pois juuri Karhunkierroksen reitiltä. No näkevätpä ainakin turistit, että Suomessa harjoitetaan surutta metsätaloutta siellä missä huvittaa. Ennen Porontimajoen autiotupaa ylitämme hienoja suoalueita. Myös sade yllättää meidät jälleen. Onneksi sadevarusteemme ovat hyvät (paitsi kengät kastuvat taas). Pienet neljän hengen tuvat ovat jo täynnä, joten jäämme nukkumaan laavuun. Paikalle saapuvat myös isä ja poika, jotka ovat pistelleet Hautajärven luontotalolta 64 km Porontimajoelle kahdessa päivässä.

4. Päivä: Porontimajoki – Ruka / 16 km

Aamulla lähdemme suuntaamaan kohti Rukaa. Täytämme juomapullot vielä Kuikkalammella ennen kuin alamme nousta vaaroille. Ensimmäisenä on vuorossa Kumpuvaara. Löydämme muutamia mustikoita ja ihastelemme avautuvia maisemia. Sen jälkeen vuorossa on jyrkkä, yli 400 metrinen Konttainen. Matka jatkuu Konttaisen ja maantien ylityksen jälkeen ylös ja alas repivänä kunnes vuorossa on kaikkein kovin nousu lähes viisisataametriselle Valtavaaralle.

Puolessamatkassa Valtavaaralle nousua pidämme lounastaukoa Suolammen laavulla. Seuranamme on kolmihenkinen perhe, joiden mukana on puolivuotias vauva kantorinkassa. Lopulta pitkien ja jyrkkien nousujen jälkeen Valtavaaran laella on pieni päivätupa. Laella törmäämme myös Rukalta tulleisiin päiväretkeilijöihin. Valtavaaran laki on puutonta ja suureksi osaksi avokalliota. Valtavaara ja Ruka ovat Kuusamon alueen korkeimpia kohtia.

Viimeiset kilometrit Valtavaaralta Rukalle ovat yllättävän raskaita. Ensin mennään jyrkästi alaspäin ja sen jälkeen noustaan portaita Rukalle. Vaikka Rukan huipulle asti ei mennäkään, tuntuu portaita olevan loputtomasti ja reidet joutuvat todella koville. 80 km Karhunkierros päättyy Rukan keskuksen pihaan Rantasipi hotellin taakse.

Karhunkierrosta voi lämpimästi suositella kenelle tahansa! Reitti on helppokulkuinen ja selkeästi merkitty. Käytännössä karttaa tai suunnistustaitoja ei tarvita. Polkua seuraamalla ei voi eksyä. Kosteikoille ja soille on pistetty pitkospuut ja vesistöt ylitetään riippusiltoja pitkin, joten kahlaamaankaan ei joudu. Juomavettä löytyy hyvin magkan varrella puroista ja joista.

Maisemat Karhunkierroksella ovat todella upeita – mahdollisesti Suomen kauneimpia ja ainakin hyvin vaihtelevia. Matkan varrella on mahdollisuus nähdä erilaisia metsätyyppejä ja niissä lukematon määrä kääpiä ja eri sammallajeja, soita, tuntureita, jokia ja lampia.

Kierroksen jälkeen vietimme vielä yön (odotellen seuraavan aamun bussia Kuusamoon) Rukan lomahelvetissä. Samalla saimme pestyä vaatteitamme, saunottua ja syötyä kunnolla. Seuraavaksi vuorossa on sitten reilun viidensadan kilometrin pyöräily Kuusamosta Joensuuhun. Kuntoiluloma jatkuu.

Ai niin. Mikäli innostuit, niin kaikki olennainen lisätieto löytyy osoitteesta: http://www.luontoon.fi/karhunkierros

Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa