Parvekkeemme alta alkaa alkuiltapäivästä kuulua intialaista laulua. Joukko sariin pukeutuneita nuoria naisiahan siellä laulaa ja tanssii. Porukka tulee hakemaan Annukan polttareihin.
Itse jouduin lähtemään heti Annukan noutamisen jälkeen YLE:n radiohaastettaluun. Aiheena piti olla ympäristöaktivismi. Toimittaja alkaa kuitenkin muutaman asiallisen kysymyksen jälkeen kysellä asiattomia (mm. käsirautojen ja kahleiden käytöstä, ympäristöaktivistien sisäsiittoisuudesta). Olen hämilläni. En ole koskaan joutunut moiseen tilanteeseen. Yritän vastata asiallisesti, mutta pokkani ei pidä ja alan nauraa toimittajan pimeille kysymyksille.
Samalla YLE:n ison pajan eteen kaartaa Helsingin rakennusviraston kulkupeliä muistuttava lava-auto. Kuvaan ilmestyy myös Jukka Huhta, Lauri Myllyvirta, Tim Wessman ja Ville Holmberg. Minua on selvästi jymäytetty ja oikein mainiostikin vielä. Kyseessä on omat polttarini.
Minut pakataan lava-autoon ja viedään Kallioon. Ensimmäiseksi tarkoituksena on ottaa kaupunkitila haltuun. Tehtävänäni on osoittaa taiteellisiä kykyjäni ja maalata graffitti osoitettuun paikkaan. Hauska kokemus! Mikä ihmeen Helsingin kaupungin nollatoleranssi!
Kalliosta minut viedään Esplanadin puistoon. Runebergin patsaan ympärille rakennetaan pöydästä ja tuoleista ulkoilmaseminaaritila (kaupunkitilan haltuunotto osa II), johon järjestetään myös kahvi- ja teetarjoilu. Seminaarin puheenjohtajana toimii Aleksi Neuvonen, ja keskustelijoina allekirjoittanut sekä Heidi Hautala. Aiheenamme on perhepolitiikka ja suomalainen hyvinvointimalli ekologisesti oikeudenmukaisesta näkökulmasta. Keskustelu on vireää, hyvätasoista ja innostunutta. Yleisö osallistuu omilla kysymyksillään tilaisuuden kulkuun. Kesken seminaarin Runebergin patsasta ympäri hiihtää palloon puettu toinen polttarisankari. Olen iloinen omasta roolistani ja ylpeä ystävieni hyvästä mausta, sillä hetken pelkäsin, että joudun itsekin jossain vaiheessa vastaavaan rooliin.
Esplanadin puistosta ja Runebergin patsaalta matka jatkuu Hakaniemeen. Yllätyksekseni minut pakotetataan sisälle McDonaldsiin. En ole käynyt kyseisessä paikassa varmaankaan 15-20 vuoteen. Olo on hyvin hämmentynyt. Ystävällisesti hymyilevä myyjä tuo meille prinsessapantoja, värityskirjan ja nimilaput. Käyn tilaamassa tiskiltä BicMacin, jonka ystävällinen kokki lupaa tehdä kasvisversiona, jopa vegaanisena (vegaaniversiossa tosin on juustoa, majoneesia..). Lisäksi myyjä vakuuttaa, että ranskalaisten paistorasva on täysin kasvispohjaista. Reilun kaupan teetä ei valitettavasti ole tarjolla. Olo McDonaldsissa on käsittämätön, epätodellinen, suorastaan hypnoottinen. Tuntuu siltä, kuin olisin jossain Liisan ihmemaassa. Samalla ympärillä oleville ihmisille tämä kaikki on kuitenkin totisinta totta.
Tässä vaiheessa mukaan on littynyt myös mm. Tapio Laakso, Elina Turunen ja Petteri Nisula. Hakaniemen torilta otamme polkupyörät ja järjestämme pienimuotoisen criticall mass –polkupyörämielenosoituskulkueen (kaupunkitilan haltuunotto osa III).
Polkupyöräillessämme radan vartta kohti Pasilaa kohtaamme Annukan polttariseurueen! Tuuli Kaskinen tiukkaa käsityksiäni ydinperheestä ja naimisiin menosta. Annukka on parhaillaan varusteissa kiipeilemässä pystysuoraa kallioseinää. Annukan toimesta kalliota vasten kaikkien junamatkustajien ihailtavaksi levittäytyy jättiläismäinen banderolli, jossa lukee kuvaavasti ”peace & love – kulutuskriittisyys”. Upeaa.
Polttariporukoiden yhteinen taival jatkuu kalliokiipeilyn ja banderolliaktion (kaupunkitilan haltuunotto osa IV) jälkeen Kallioon ja Harjutorin saunalle. Sauna on viimeistä päivä auki ennen koko kesän kestävää remonttia. Porukkaa on todella paljon. Saunominen tekee hyvää. Saan tehtäväksi vaihtaa askillisen tulitikkuja kaikkeen mahdolliseen tavaraan. Vaihtokauppojen saldona on mm. sytkäri, uusi täysinäinen tulitikkuasti, Stocmanin neljän euron lahjakortti, kyniä, rikkinäinen kello, tupakka, kondomi, tyhjä oluttölkki, ripsiväriä, pussinsulkija jne. Ei hassumpi saalis yhdellä tulitikkuaskilla.
Saunomisen jälkeen suuntaamme yhteisille jatkoille Kaisa Kososen, Tim Wessmanin, Tuuli Kaskisen ja kumppaneiden Jaavantien kommuuniin Toukolaan. Ohjelmassa on vielä hyvää ruokaa ja juomaa, laulua, runoja ja yhteiskeskustelua. Yön mittaan minuun pitää vielä muotoilla muotoiluvahasta Annukan näköispatsas. Pääsen läpsykisassa pitkälle vaikka voiton viekin Elina Venesmäki. Yöllä ystävämme antavat neuvoja tulevaa avioliittoamme varten. Jokaisesta ohjeesta äänestätään ja keskustellaan pitkään.
Mulle ja Annukalle on varattu Jaavantien kommuunista oma huone eli sviitti. Aamulla meidät herätetään siihen kun ystävämme laulavat, tuovat kukkia, simaa, sampanjaa ja täytekakun sänkyymme. Voi ihanaa. Takana on yksi elämäni mielenkiintoisimmista ja onnistuneimmistä päivistä. Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen ja liikutunut siitä, kuinka hienoja ystäviä meillä on. En ole ansainnut tätä.
Ai niin. Pari kuvaa oli ainakin jo Ajatusten Rekolanojalla:
http://ajatusten.livejournal.com/83428.html