Maanantaina 16.4.2007

Pyöräilin aamulla ympäristöministeriöön kokoukseen Hollannin kestävän kehityksen arviointiprosessista. Kävimme läpi kokemuksiamme ja näkemyksiämme vertaisarvioinnista. En näe mitään syytä, että Suomi haluaisi itsestään vastaavaa arviota juuri tällä hetkellä. Asia saattaisi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi seuraavan kestävän kehityksen strategian päivitysprosessin yhteydessä. Asiaa kuitenkin käsitellään eri tahoilla vielä.

Tajusin vihdoin myös, mikä minua harmittaa Suomen kestävän kehityksen työssä. Ongelma ei ole niinkään kestävän kehityksen prosessi tai metodologinen pohja. On hienoa, että Suomessa kestävän kehityksen toimikuntaa vetää aina kulloinenkin pääministeri ja toimikunnassa on laaja edustus sekä hallituksen istuvista ministereistä että eri sidosryhmistä. Lisäksi on hyvä, että kestävän kehityksen toimikunnalla on eri ministeriöiden edustajista koostuva sihteeristö, joka vastaa käytännön koordinaatiosta. Ongelma on pikemminkin kestävän kehityksen politiikan ympärillä käytävä sisällöllinen keskustelu. Talous- ja kilpailukykypolitiikka määrittelee ympäristöongelmien ja luonnonvarojen sijaan kestävän kehityksen diskurssia Suomessa.

Hallitusneuvottelut ja ministeripörssi käy kuumana. Suurin jännityksen aihe omalta osaltani on tietysti se, kenestä tulee ympäristöministeri. Salkku on keskustalla. Itse asiassa on samalla sekä huolestuttavaa että mielenkiintoista, että kaikki luonnonvarojen käyttöön liittyvät ministeripaikat ovat keskustalla – ympäristöministeri, maa- ja metsätalousministeri sekä elinkeinoministeri. Ympäristöjärjestöjen tulee seuraavan neljän vuoden aikana sopeutua entistä tiukemmin keskustelemaan keskustavetoisten ministeriöiden kanssa eri luonnon- ja ympäristönsuojelukysymyksistä. Lisäksi keskustan ministerivärisuoralla olisi mahdollisuus viritellä laajempaankin luonnonvarasuperministeriötä. Mahdollisuutena tässä olisi luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen ja maa- ja metsätalousministeriön uudistaminen. Pelkona on kuitenkin se, että ympäristöministeriön vastuualueita siirretään maa- ja metsätalousministeriölle sekä elinkeinoministeriölle.

Iltapäivällä olin luennoimassa Tampereella ympäristöpolitiikan kurssilla aiheesta ympäristöpolitiikan muotoutuminen ja ympäristöliikkeet. Kävin läpi aika pitkälle pro gradu -työni tuloksia (http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103). Keskustelu oli mielestäni antoisaa ja luennointi oli mukavaa! Toivottavasti opetustehtäviä siunaantuu jatkossa enemmänkin. Kurssin jälkeen istuimme teellä Sini Harkin ja Riitta Savikon kanssa.

Tampereelta suuntasin takaisin Helsinkiin ja Luonnonsuojeluliiton toimistolle Kotkankadulle. Ehdin juuri ja juuri Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokouksen lopputunnelmiin keskustelemaan mahdollisesta tulevasta lehtiuudistuksesta. Kokouksen jälkeen jäimme keskustelemaan liiton viestintäpäällikkö Matti Niemisen kanssa mahdollisesta piirin ja liiton yhteistiedotteesta koskien hallitusneuvotteluiden tuloksia. Keskustelimme muutenkin liiton viestinnästä ja tiedottamisesta. Liiton tulisi mielestäni olla aktiivisesti ja salamannopeasti tiedottamassa silloin kun jotain merkittävää tapahtuu (esimerkiksi hallitusohjelmasta päästään sopuun). Ehkä olisi paikallaan ottaa käyttöön liitossa viikottaiset viestintäpalaverit, jossa pienellä porukalla suunniteltaisiin liiton tiedottamista tulevien viikojen aikana, ettei asioita aina tarvitsisi tehdä myöhässä tai viimetipassa.

Pyöräillessäni kotiin törmäsin vielä naapuriini ja Dodon puheenjohtaja Aleksi Neuvoseen, joka oli ulkoiluttamassa koiraansa. Vaihdoimme ajatuksia tulevasta hallitusohjelmasta ja uusista ministereistä. Illan päätteeksi valmistelin asioita seuraavana päivänä pidettävään Luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan kokoukseen.

Saa nähdä miten uuden hallituksen kanssa käy. Lainatakseni erästä suurta ajattelijaa: ”Pahuus vallitsee. Sitä päin!”

Vuoden aluksi on hyvä laskea hiilijalanjälki. Tässä tulokset Sitran Elämäntapatestillä tehtynä. Miten iso hiilijalanjälki sulla on?
10 asiaa vuodesta 2025

Third Rockin toimitusjohtaja viides kokonainen vuosi. Yritysvastuuregulaation lässähdyksestä huolimatta varsin kelvollista ja toivottavasti vaikuttavaa tekemistä noin 100 eri yrityksen tai organisaation kanssa. Lyhennetty työviikko täydellä palkalla sai mukavasti huomiota ja herätti paljon kiinnostusta.

Liikuntaa kertyi vuoden aikana yhteensä 862 tuntia. Uintia 281 km, pyöräilyä 8085 km ja juoksua 1302 km. Joka aamu kevyt venyttely ja 7 minute workout. 

Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan. Lisäksi kertyi kaksi puolimatkaa, maraton/ultrajuoksu (51 km) ja 16 puolimaratonia.

Kirjallisuutta. Vuoden alussa ilmestyi kirjani 1,5 astetta parempi arki. Yhteensä luin tai kuuntelin vuoden aikana 250 kirjaa.

Kävin 50 lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Tästä aiheesta on tavoitteena kirjoittaa seuraavaksi kirja. Omaksi yllätyksekseni sain kirjan tekemistä varten jopa apurahan Suomen tietokirjailijoilta. 

Luottamustehtäviä. Olen saanut olla Animalian hallituksessa edistämässä eläinten oikeuksia ja toimia Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksen neuvonantajana edistämässä ilmastoasioita.

Matkustelua ja kokouksia. Yhteensä 70 matkapäivää. Suurin osa kotimaassa. Kesällä maata pitkin Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan ja Lofooteille. Tänäkään vuonna ei ainuttakaan lento- tai laivamatkaa. Lisäksi vuoden aikana yhteensä 837 kokousta. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistiin toukokuussa ensimmäinen räp-kappale. Biisin nimi on ”Poljen poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen.

Sijoituksia. Lahjoitimme 10,13 % kotitalouden nettotuloista (9740,50 e) hyväntekeväisyyteen. Uskon, että kaikkein vastuullisinta ja tuottoisinta sijoittamista pidemmällä tähtäimellä on rahan lahjoittaminen niille tahoille, jotka edistävät kestävää maailmaa.

Unta kertyi vuoden aikana keskimäärin 6 tuntia ja 2 minuuttia yössä. Keskimäärin 7 minuuttia vähemmän yössä kuin edellisen vuonna.

Hyvää ja rauhaisaa vuotta 2026 kaikille!
Saa olla kiitollinen ja onnellinen, että tänä vuonna on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa sekä voinut tehdä niin paljon sitä mistä tykkää eli käytännössä mm. harrastaa triathlonia. 

Mitä tuli tehtyä eli vuoden 2025 liikunta numeroina…

-Uinti: 125,5 h, 281 km
-Pyörä: 391 h, 8085 km
-Juoksu: 142,5 h, 1302 km
-Fysiikka: 175 h
-Muuta: 28 h
 
(Suuri osa tunneista/kilometreistä on arkiliikuntaa tai höntsäilyä eikä tavoitteellista treenaamista) 

Tämä pitää sisällään myös yhden omatoimisen täydenmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-/ultrajuoksun (51 km) ja 16 puolimaratonia sekä päivittäiset 7 minute workout -treenit. 

Liikuntaa yhteensä 862 h. Keskimäärin 16,5 tuntia viikossa tai 2 h 22 min päivittäin.
Jihuu! Tänään omatoiminen puolitriathlon. Uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km. Nyt voi rauhoittua loman viettoon.
Vuoden 16. puolimaraton. Joka kuukausi vähintään yksi.
Euroopan suurin turkisten tuottajamaa Puola kieltää turkistarhauksen

Päätöksen myötä Euroopassa harjoitetaan turkistarhausta enää vain Suomessa ja Kreikassa sekä pienimuotoisesti muutamassa muussa maassa

https://animalia.fi/2025/12/02/euroopan-suurin-turkisten-tuottajamaa-puola-kieltaa-turkistarhauksen/
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Seuraa minua Instagramissa