Viikko 38, 18.-24.9.2006

Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja Maan ystävät luovuttivat Autottoman päivän kunniaksi joukkoliikenteen matkakortit ministeri Eero Heinäluomalle, viihdetaiteilija Antti Tuiskulle sekä Itä-Lapin yrittäjänaisten puheenjohtajalle Päivi Vallelle. Valitettavasti ainakaan STT:n tekemä uutinen ei huomannut julkistukseen liittyvää kritiikkiä esimerkiksi Heinäluomaa ja Tuiskua kohtaan:

”Lippu luovutetaan ministeri Heinäluomalle tärkeästä avauksesta, jonka hän teki öljyriippuvuuden lopettamisesta. Valitettavasti hallitus on toistaiseksi kunnostautunut lähinnä leikkaamalla joukkoliikenteen määrärahoja. ”Nyt olisi aika ottaa taloudelliset ohjauskeinot, kuten ruuhkamaksut, käyttöön”, järjestöt huomauttavat.”

”Viihdetaiteilija Tuisku saa lahjakortin vähäpäästöisen hybridiauton valinnasta. Järjestöt haluavat matkakortilla muistuttaa, että joukkoliikenteen käyttö on kuitenkin yksityisautoilua ylivoimaisesti kestävämpi vaihtoehto.”

Koko tiedote löytyy osoitteesta: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2006/joukkoliikenneliput

Smash ASEM –kansalaistarkkailijaryhmän keskustelutilaisuus järjestettiin keskiviikkona (20.9.) Taidehallin klubilla. Mukana keskustelussa olivat Thomas Wallgren, Ville Hoikkala, Sampo Villanen, Tapani Ruokanen, Tommi Hoikkala sekä kansanedustajat Annika Lapintie (vas), Rosa Meriläinen (vihr) ja Kimmo Tiilikainen (kesk). Keskustelu oli onnistunut ja tila on tupaten täynnä. Toisaalta monet argumentit alkavat selvästi kyllääntymään ja omalta osalta saturaatiopiste on saavutettu jo kauan sitten. Myöhemmin loppuviikosta Aamulehti julkisti Taloustutkimuksella teettämänsä tutkimuksen, jonka mukaan vain 68 prosenttia suomalaisista piti poliisin toimintaa hyvänä Smash ASEM –mielenosoituksen yhteydessä. Usko suomalaiseen poliisiin on selvästi heikentynyt tapahtumien myötä.

Keskiviikkona (20.9.) järjestettiin myös Suomen luonnonsuojeluliiton sisäisen keskustelutilaisuuden jätteenpolttokysymyksistä. Tapetilla oli erityisesti Riihimäen Ekokemin jätteenpolttolaitoshanke, jonka ympäristöluvasta Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Luonnonsuojeluliitto ovat valittaneet siitä huolimatta, että paikallinen luonnonsuojeluyhdistys on ollut valittamista vastaan. Lisää luonnonsuojeluliiton jätepolitiikasta löytyy osoitteesta: http://www.sll.fi/toiminta/kestava/jatteet

Samassa yhteydessä pidettiin myös Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokous. Saimme hoidettua syyskokousvelvollisuudet, kuten toimintasuunniteman ja talousarvion hyväksymisen yhdistyksen kokoukselle.

Keskiviikko illan päätteeksi pyöräilin vielä Helsigin keskustaan ja Klaus Kurkeen, jossa vietettiin Eurooppalaisten vihreiden jatko-bileitä. Oli kiva nähdä Brysselin tuttuja, Terhiä, Ulriikkaa ja Annea. Samalla ehdin vaihtaa kuulumiset myös Markuksen, Tapion ja Heidin kanssa. Onnistunut illanvietto!

Torstai-iltana olin puhumassa työväenopiston kurssilla otsikolla: ”Onko taistelu ympäristötuhoa vastaan jo hävitty, vai onko jotain tehtävissä”. Mainio asetelma. Valitettavasti minulla ei ollut aikaa valmistella kunnon esitystä, joten lähdin sessioon aika tyhjän päältä. Kurssilaiset olivat kuitenkin erityisen aktiivisia ja keskustelu oli mukavan avartavaa. Kiitos Tytti Kotilaiselle hyvän kurssin järjestämisestä!

Perjantaina (22.9.) vietettiin kansainvälistä Autotonta päivää (ks. http://www.autotonpaiva.fi, http://www.maanystavat.fi/autoton). Osallistuin itse iltapäivällä järjestettyyn Criticall Mass –polkupyörämielenosoitukseen, jossa kiertelimme polkupyörillä noin 13 kilometrin reitin Helsingin keskustan alueella. Mukana oli kaiken kaikkiaan lähes 100 polkupyöräilijää. Lisätietoja: http://www.maanystavat.fi/tiedotus_artikkeli.php?aid=795&kid=0.

Lauantaina (23.9.) osallistuimme Annukan kanssa Dodon järjestämään Megapolis2021 –seminaariin Vahan juhlasalissa (http://www.megapolis2021.org/). Kyseessä oli ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa –hankkeen päätapahtuma. Olen ollut elämäni aikana niin monissa seminaareissa, että lähdin paikalle hiukan velvollisuudentunnosta ja toisaalta mahdollisuudesta moikata monia tuttuja. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, sillä seminaari oli teknisesti ja visuaalisesti erinomaisesti onnistunut. Myös sisältö tarjosi monia kiinnostavia, jopa innostavia näkemyksiä. Paljon kiitosta saaneen Anna Kortelaisen esitelmä, jossa kulutus palautettiin sukupuoleen ja seksuaaliseen käyttäytymiseen, oli mielestäni kuitenkin liian yksinkertaistava näkemys. Sen sijaan mieltä kiihotti esimerkiksi käsite ”askeettinen hedonismi” ja Pekka Haaviston esille nostama ”tulevaisuustilaus”.

Seminaarin jälkeen jäin pohtimaan sitä, että postmoderni ympäristötoiminta täytyy olla mukavaa ja helppoa, jossa ei syyllistetä ketään (ekologinen postmodernisaatio). Tämän myötä ympäristöliike ei ole valmis haastamaan kulttuuriamme ja vallitsevia ajattelutapojamme. Kulutus saa, ja sen pitää, olla mukavaa – kunhan se on vain ekologista. Liian notkea näkemys minulle. Tarvitaan lisää fundamentaalisuutta.

Kiitos lauantain osalta myös Merille ja Laurille erinomaisten juhlien järjestämisestä aktivistikeskus Kånalassa. Samoin kiitos Marialle ihanista syntymäpäiväjuhlista! Kahdet juhlat ja suuri määrä innostavia ja kiinnostavia keskusteluja hyvän ruuan kera. Siinä ainekset onnistuneille juhlille. Sunnuntaina Henrik ja Salla kävivät kylässä Käpylässä. Viikonloppuna onnistuimme kaatamaan ja hajoittamaan myös ison seinäpeilimme, joka teki pahan jälken lautalattiaan. Onneksi se on vain materiaa.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa