Viikko 11.-17.9.2006

Jopas oli viikko. Julkisuusmylly on pyörinyt Smash Asem –tapahtumien ympärillä. Pääministeri Vanhanen, sisäministeri Rajamäki ja poliisijohto ovat kiitelleet poliisin onnistunutta operaatiota viikonloppuna. Poliisi on peräänkuuluttanut omissa tiedotustilaisuuksissaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua mielenosoittamisen pelisäännöistä. Keskustelu voi jäädä kuitenkin yksipuoliseksi, sillä poliisi ei ole löytänyt omista toimistaan pienintäkään moitteen sijaa.

Kritiikkiä on esiintynyt kuitenkin huomattavasti. Silminnäkijäkertomukset ovat olleen järkyttävää luettavaa. Toisaalla HBL:n tietojen mukaan ihmisoikeusasianajaja Ville Hoikkalaa kiellettiin toimimasta kiinniotettujen aktivistien asianajajana, koska häntä syytetään osallistumisesta mellakkaan – siitä huolimatta, että Hoikkala ei ole ollut lähelläkään Kiasmalla tapahtunutta mielenosoitusta. Missä menee oikeusvaltion raja sen suhteen, mihin kaikkeen poliisi voi puuttua? Lisäksi poliisi ei ole useista pyynnöistä huolimatta suostunut osallistumaan Smash Asem –kansalaistarkkailuryhmän järjestämään keskustelutilaisuuteen. Myös Rajamäki ilmoitti avustajansa välityksellä, ettei osallistu keskustelutilaisuuteen nyt eikä ”koskaan” – yritä siinä käydä sitä arvokeskustelua, jota poliisin toimesta peräänkuulutetaan.

Viikon aikana avattiin adressi, jossa vaadittiin Rajamäen eroa – sekä adressi, jossa kiiteltiin poliisin toimintaa. Lauantaina järjestettiin myös ”136 joku raja Rajamäki” –mielenosoitus. Verkkosivut, keskustelupalstat ja lehdet ovat olleet täynnä silminäköijöiden ja sivullisten kertomuksia Smash Asem –tapahtumista. Kaikkein kovimman linjan otti kuitenkin Suomen Kuvalehti ja sen päätoimittaja Tapani Ruokanen, joka pääkirjoituksessa vaati suoraan poliisin määrärahojen leikkaamista. Poliisin toiminnasta tullaankin tekemään selvitys ja asiaan ovat puuttuneet myös tietosuojavaltuutettu sekä eduskunnan oikeusasiamies, jolle on tullut useita valituksia tapahtumista. On kuitenkin kummallista, että sisäministerin mielestä poliisin toiminnassa ei ole ollut mitää moitittavaa, vaikka puolueettomia selvityksiä ei ole vielä edes tehty.

Tapahtui viikolla muutakin.

Maanantaina en työkiireiden takia ehtinyt Kansalaistarkkailuryhmän järjestämään tiedotustilaisuuteen, joka oli jättimenestys. Jouduin jättämään myös Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokouksen väliin. Tiistaina meillä oli Luonnonsuojeluliiton Energia- ja ilmastovaliokunnan kokous, jonka puheenjohtaja olen. Käsittelimme kokouksessa meneillään olevia ajankohtaisia kysymyksiä sekä suunnittelimme tulevaa toimintaa. Keskiviikkona kävin ympäristöjärjestöjen ilmastokoordinaatio-ryhmän kokouksessa eduskunnassa. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken pois Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin työtalousvaliokunnan kokoukseen, jossa käsittelimme lokakuun lopussa tulevaa syyskokousta. Perjantaina olin koko päivän Tampereella tekemässä graduun liittyvää kypsyyskoetta sekä kävin jättämässä tutkintotodistusta koskevan hakemuksen. Ennen kotiinlähtöä kävin vielä yliopiston ruokalassa syömässä ja mietin, että tämä on todennäköisesti viimeinen kerta kun kävelen yliopistolta ulos perustutkinto-opiskelijana. Se on aika jännä tunne. Identiteettiin liittyvää muutosta ilmassa.

Poljin pyörällä lauantai aamuna Kivenlahdeen Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen kokoukseen ja syyssuunnittelupäiville. Matka jatkui kuitenkin puolenpäivän jälkeen Espoon keskuksen kautta Turkuun ja Annukan siskon Piian häihin. Erinomaisen onnistuneet juhlat! Varhain sunnuntaina hyppäsin jälleen junaan, matkasin Turusta takaisin Espoon keskukseen, nousin pyörän selkään ja poljin Kivenlahteen syyssuunnittelupäiville. Pyöräillessäni Kivenlahdesta iltapäivällä kotiin Käpylään törmäsin sattumalta Meriin, joka oli pyöräilemässä Laurin luokse Vallilaan. Kotona kirjoittelin kommentteja Esa Konttisen meneillään olevasta Suomen Akatemian tutkimushankkeesta sekä siivosin ennen kuin menin Turusta tulevaa Annukkaa vastaan Pasilan asemalle. Olipahan viikonloppu. Hallituksen kokous, suunnittelupäivät, häät, jatko-opinto/tutkimussuunnitelmia ja 70 kilometria pyöräilyä. Illalla keskustelimme jätteenpoltosta.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa