Viikko 11.-17.9.2006

Jopas oli viikko. Julkisuusmylly on pyörinyt Smash Asem –tapahtumien ympärillä. Pääministeri Vanhanen, sisäministeri Rajamäki ja poliisijohto ovat kiitelleet poliisin onnistunutta operaatiota viikonloppuna. Poliisi on peräänkuuluttanut omissa tiedotustilaisuuksissaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua mielenosoittamisen pelisäännöistä. Keskustelu voi jäädä kuitenkin yksipuoliseksi, sillä poliisi ei ole löytänyt omista toimistaan pienintäkään moitteen sijaa.

Kritiikkiä on esiintynyt kuitenkin huomattavasti. Silminnäkijäkertomukset ovat olleen järkyttävää luettavaa. Toisaalla HBL:n tietojen mukaan ihmisoikeusasianajaja Ville Hoikkalaa kiellettiin toimimasta kiinniotettujen aktivistien asianajajana, koska häntä syytetään osallistumisesta mellakkaan – siitä huolimatta, että Hoikkala ei ole ollut lähelläkään Kiasmalla tapahtunutta mielenosoitusta. Missä menee oikeusvaltion raja sen suhteen, mihin kaikkeen poliisi voi puuttua? Lisäksi poliisi ei ole useista pyynnöistä huolimatta suostunut osallistumaan Smash Asem –kansalaistarkkailuryhmän järjestämään keskustelutilaisuuteen. Myös Rajamäki ilmoitti avustajansa välityksellä, ettei osallistu keskustelutilaisuuteen nyt eikä ”koskaan” – yritä siinä käydä sitä arvokeskustelua, jota poliisin toimesta peräänkuulutetaan.

Viikon aikana avattiin adressi, jossa vaadittiin Rajamäen eroa – sekä adressi, jossa kiiteltiin poliisin toimintaa. Lauantaina järjestettiin myös ”136 joku raja Rajamäki” –mielenosoitus. Verkkosivut, keskustelupalstat ja lehdet ovat olleet täynnä silminäköijöiden ja sivullisten kertomuksia Smash Asem –tapahtumista. Kaikkein kovimman linjan otti kuitenkin Suomen Kuvalehti ja sen päätoimittaja Tapani Ruokanen, joka pääkirjoituksessa vaati suoraan poliisin määrärahojen leikkaamista. Poliisin toiminnasta tullaankin tekemään selvitys ja asiaan ovat puuttuneet myös tietosuojavaltuutettu sekä eduskunnan oikeusasiamies, jolle on tullut useita valituksia tapahtumista. On kuitenkin kummallista, että sisäministerin mielestä poliisin toiminnassa ei ole ollut mitää moitittavaa, vaikka puolueettomia selvityksiä ei ole vielä edes tehty.

Tapahtui viikolla muutakin.

Maanantaina en työkiireiden takia ehtinyt Kansalaistarkkailuryhmän järjestämään tiedotustilaisuuteen, joka oli jättimenestys. Jouduin jättämään myös Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokouksen väliin. Tiistaina meillä oli Luonnonsuojeluliiton Energia- ja ilmastovaliokunnan kokous, jonka puheenjohtaja olen. Käsittelimme kokouksessa meneillään olevia ajankohtaisia kysymyksiä sekä suunnittelimme tulevaa toimintaa. Keskiviikkona kävin ympäristöjärjestöjen ilmastokoordinaatio-ryhmän kokouksessa eduskunnassa. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken pois Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin työtalousvaliokunnan kokoukseen, jossa käsittelimme lokakuun lopussa tulevaa syyskokousta. Perjantaina olin koko päivän Tampereella tekemässä graduun liittyvää kypsyyskoetta sekä kävin jättämässä tutkintotodistusta koskevan hakemuksen. Ennen kotiinlähtöä kävin vielä yliopiston ruokalassa syömässä ja mietin, että tämä on todennäköisesti viimeinen kerta kun kävelen yliopistolta ulos perustutkinto-opiskelijana. Se on aika jännä tunne. Identiteettiin liittyvää muutosta ilmassa.

Poljin pyörällä lauantai aamuna Kivenlahdeen Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen kokoukseen ja syyssuunnittelupäiville. Matka jatkui kuitenkin puolenpäivän jälkeen Espoon keskuksen kautta Turkuun ja Annukan siskon Piian häihin. Erinomaisen onnistuneet juhlat! Varhain sunnuntaina hyppäsin jälleen junaan, matkasin Turusta takaisin Espoon keskukseen, nousin pyörän selkään ja poljin Kivenlahteen syyssuunnittelupäiville. Pyöräillessäni Kivenlahdesta iltapäivällä kotiin Käpylään törmäsin sattumalta Meriin, joka oli pyöräilemässä Laurin luokse Vallilaan. Kotona kirjoittelin kommentteja Esa Konttisen meneillään olevasta Suomen Akatemian tutkimushankkeesta sekä siivosin ennen kuin menin Turusta tulevaa Annukkaa vastaan Pasilan asemalle. Olipahan viikonloppu. Hallituksen kokous, suunnittelupäivät, häät, jatko-opinto/tutkimussuunnitelmia ja 70 kilometria pyöräilyä. Illalla keskustelimme jätteenpoltosta.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin