Käyn aamulla pikaisesti töissä ennen matkaa Tammisaareen. Olen menossa avaamaan Uudenmaan ympäristösuojelupiirin perinnemaisemaprojektin päätösseminaaria. Perinnemaisemia (niityt, kedot, hakamaat) on alle prosentti verrattuna 100 vuoden takaiseen tilanteeseen. Samaan aikaan kaikista uhanalaisista lajeista noin 28 prosenttia esiintyy perinnemaisemilla. Kolmen vuoden projektissa on vuosittain kunnostettu lähes 60 pienperinnemaisemaa Uudenman TE-keskuksen rahoituksella. Samalla vuosittain on työllistetty noin 15-18 pitkäaikaistyötöntä eri puolilla Uudenmaan aluetta.
Isäni soittaa juuri ennen seminaarin alkua ja ilmoittaa, että pappa-puoleni on kuollut.
Tammisaaresta palaan seminaarin jälkeen pikapikaa Helsinkiin. Käyn lukemassa sähköpostit Lasipalatsin langattoman verkon välityksellä ja siirryn Valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan Eteläesplanadille. Pääministeri Vanhanen, ulkoministeri Tuomioja sekä kauppa- ja kehitysministeri Kiviniemi järjestävät kansalaisjärjestöjen kuulemistilaisuuden Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta. Kysyn tilausuudessa, voimmeko ympäristöjärjestöinä luottaa siihen, että Suomi ajaa tulevissa ilmastoneuvotteluissa EU:n puheenjohtajana Eurooppa-Neuvoston tavoitetta jäädyttää ilmastonlämpeneminen alle kahteen asteeseen ja pyrkiä vuoteen 2020 30 prosentin ja vuoteen 2050 80 prosentin päästövähennyksiin. Valitettavasti emme voi tähän luottaa. Vanhasen mukaan EU:n ei tule sitoutua yksipuolisiin päästövähennystavoitteisiin ennen kuin mukaan saadaan muutkin suuret saastuttajat. Pelkään, että koko kansainvälisen ilmastopolitiikan korttitalo alkaa sortumaan Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Mikäli Suomi ja EU eivät ole valmiita sitoutumaan päästövähennyksiin ensin, kuinka ikinä voidaan kuvitella, että Intia, Kiina, Brasilia tai puhumattakaan muut kehitysmaat olisivat valmiita siihen.
Annukka on valittu Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastoasiantuntijaksi. Tehtäväkenttää riittää. Upeaa! Samalla kuitenkin väitöskirjan teko jää sivummalle ja muutenkin ajankäyttöön tulee muutoksia.
