Saamme töihin Reilun kaupan kahvia automaatteihin. Jee! Joudun karkaamaan Tampereelle englannin kielen syventävälle kurssille jo aamupäivällä. Työpuhelut ja sähköpostit sen sijaan seuraavat mukana.
Teemme englannin kurssilla väittelyharjoituksia. Opettaja on ollut kaksi viikkoa sairaana ja kaikki ovat hiukan pihalla siitä, mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Muutenkin tuntuu siltä, että kurssia ei ole juurikaan suunniteltu etukäteen. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että kurssista pääsee aika helpolla. Esimerkiksi englannin kielen kirjallisen taidon kurssi oli mielestäni paljon vaativampi.
Junamatkalla Tampereelta Helsinkiin kirjoittelen artikkelin EU:n kestävästä kehityksestä Suomen kestävän kehityksen toimikunnan omaan Rio Nyt(t) –lehteen. Saa nähdä uskaltaako hallinto julkaista omassa lehdessään aika kriittistä kirjoitusta. Samalla korjailen myös maanantaina kirjoittamaani kestävän kehityksen kolumnia ViNOn tulevaan Rönsy-lehteen. Heikki Korpela ja Lotta Kortteinen ovat antaneet erinomaista palautetta kolumnista.
Käymme Annukan kanssa illan lopuksi juoksemassa tutun 10 kilometrin lenkin. Juoksu on taas alkanut tuntumaan todella hyvältä. Inhoan silti pakkasta. Olisipa jo kevät ja kesä. Ulkonaliikkuminen on silloin huomattavasti mukavampaa.
Illalla Anna Ylä-Anttila soitaa ja ehdottaa, että järjestäisimme keskustelutilaisuuden Metsä-Botnian sellutehdashankkeesta Uruguayssa. Anna on tullut juuri Maailman sosiaalifoorumista ja on tavannut lukemattomia aktivisteja, jotka suunnittelevat toimia hanketta vastaan. Innostun ajatuksesta ja lyhyen keskusten jälkeen sovimme, että viemme tahoillamme asiaa eteenpäin.