Vanhempana olen kiinnostunut lapseni tulevaisuudesta. Erityisesti ilmaston lämpeneminen huolestuttaa. Maanantaina 26.11. alkaa Dohan ilmastokokous Qatarissa.
Olen entistä vakuuttuneempi, että jokaisen vanhemman ja jokaisen ihmisen tulisi tehdä kaikkensa sen eteen, että päästöjen vähentämisessä onnistuttaisiin.
Dohan kokouksen tavoitteena on päästä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa eteenpäin, jotta uusi, kattava ja kaikkia sitova sopimus saataisiin vihdoin aikaiseksi. Tavoitteeseen on pyritty jo vuoden 2007 Balin ilmastokokouksesta lähtien. Ensimmäinen yritys kuitenkin kaatui Kööpenhaminan mahalaskuun vuonna 2009.
Ilmasto ei kuitenkaan odota. Tänä syksynä olemme saaneet kuulla entistä huonompia uutisia. Ehkä kaikkein vakuuttavin (ja samalla pelottavin) suurelle yleisölle suunnattu artikkeli oli Bill McKibbenin Ilmastonmuutoksen pelottava matematiikka.
Lyhesti sanottuna ongelma on tämä: Tutkijoiden mukaan ilmakehään voidaan päästää hiilidioksidia 565 gigatonnia vuosisadan puoliväliin mennessä, mikäli lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa. Tämäkin tarkoittaisi neljää mahdollisuutta viidestä – eli hiukan huonommin kuin pelattaessa venäläistä rulettia revolverilla. Tätä vauhtia tuo kiintiö täyttyy kuitenkin seuraavan 16 vuoden aikana. Samaan aikaan yhtiöiden hallussa olevat tunnetut fossiilivarannot riittävät noin 2795 gigatonnin päästöihin. Näillä mennään helposti jopa kuuden asteen lämpenemiseen.
Ongelma ei ole öljyn ja fossiilisten poltoaineiden riittävyys vaan se, miten varmistamme, että nykyisiä tunnettuja varoja ei käytetä.
Kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden lomassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut jatkuvasti uusiin ennätyksiin. Maailman ilmatieteen keskusjärjestön (WMO) mukaan (20.11.2012) vuonna 2011 hiilidioksidipitoisuus saavutti 390,9 ppm:n (parts per million) tason. Tämä on 140 prosenttia korkeampi kuin esiteollisen ajan 280 ppm:n taso.
Samaan aikaan jo kesällä tulleiden tietojen mukaan Arktinen jääpeite sulaa ennen näkemätöntä vauhtia. YK:n ympäristöohjelma UNEP:in mukaan aika on loppumassa, mikäli haluamme pitää lämpenemisen vielä kahden asteen tuntumassa.
Maailmanpankin tuore raportti (Turn Down the Heat – Why 4C Warmer World Must be Avoided) varoittaa, että edessä on neljä astetta lämpimämpi maailma, jota leimaavat äärimmäiset helleaallot, ruokavarantojen hupeneminen, ekosysteemien ja monimuotoisuuden menetys ja meren pinnan hengenvaarallinen kohoaminen. Maailmanpankin pääjohtaja Jim Joag Kim vaatii, että ”maailman on puututtava ilmastonmuutosongelmaan jämäkämmin”.
Ilmastotutkijatkin ovat turhautuneita. Esimerkiksi Jeremy Grantham kehottaa tiedelehti Naturessa tutkijoita toimimaan ilmaston puolesta pidätystenkin uhalla. NASA:n ilmastotutkija James Hansen on ryhtynyt suoraan toimintaan ja pidätetty siitä useasti (James Hansen: Why I must speak out about climate change).
Risto Isomäki kirjoitti blogissani jo keväällä 2011 osuvasti:
”Ilmasto- ja energiakysymykset eivät vielä häiritse arkeamme merkittävästi. Mutta jos tällaisiin ongelmiin ei reagoida ajoissa, me ajaudumme pian tilanteeseen, jossa ne hallitsevat koko elämäämme ja jättävät vain hyvin vähän tilaa millekään muulle.”
Tällä hetkellä näyttää siltä, että tarvitaan ihme, jotta totaalinen ilmastokatastrofi ja sen myötä yhteiskuntien ja luonnon monimuotoisuuden romahtaminen voidaan enää välttää.
Täällä on yksi huolestunut pienen lapsen isä. Kuuleeko Doha? Olemmeko ilmastokysymyksen suhteen tosissamme? Teemmekö tällä hetkellä todella parhaamme?
Dohan ilmastokokousta voi seurata lisäksi ilmasto.orgin Doha-blogista. Helsingissä järjestetään tulevana viikonloppuna myös Ilmastotoimintapäivät.
Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.
Niin pienten lasten isänä olen myös huolestunut. Ei hyvältä näytä. Parikymmentä vuotta on käytetty puhkumiseen ilman, että maailmassa olisi ainuttakaan maata, jonka päästökehitys olisi konsistentti vastuullisten ilmastotavotteiden kanssa. Ei ainuttakaan. On syytä valmistautua paljon yli 2 asteen lämpenemiseen, koska missään ei ole riittävää tahtotilaa muuhun kuin kosmeettisten toimien hypettämiseen.
Mainitsemasi Hansen on viisas ihminen ja yksi niistä, joka ymmärtää aika hyvin edessä olevan haasteen kokoluokan. On muuten hyvä huomata, että hän ei osoita syyttävällä sormella vain öljy-yhtiöitä yms. vaan myös mm. ympäristöjärjestöjen ”konsensusta”. Kaikkien olisi syytä katsoa peiliin.
James Hansen (kannattaa lukea kokonaan): http://www.columbia.edu/~jeh1/mailings/2011/20110729_BabyLauren.pdf
s5. ”The insightful cynic will note: ”Now I understand all the fossil fuel ads with windmills and solar panels – fossil fuel moguls know that renewables are no threat to the fossil fuel business.” The tragedy is that many environmentalists line up on the side of the fossil fuel industry, advocating renewables as if they, plus energy efficiency, would solve the global climate change matter
…suggesting that renewables will let us phase rapidly off fossil fuels in the United States, China, India, or the world as a whole is almost the equivalent of believing in the Easter Bunny and Tooth Fairy.This Easter Bunny fable is the basis of ’policy’ thinking of many liberal politicians.”
s8. ”Recently I received a mailing on the climate crisis from a large environmental organization. Their request, letters and e-mails to Congress and the President, mentioned only renewable energies (specifically wind and solar power). Such a request offends nobody, and it is worthless.
Indeed, it is much less than worthless. If you drink the kool-aid represented in the right part of Fig. 7, you are a big part of the problem. Sure, I could ignore this and wait for time to make the situation clear to you, but I could say the same thing 10 years ago. Look at part (a) of Figures 5 and 6; do not be fooled by parts (c), which have a vastly different (smaller) scale.
The problem is that, by drinking the kool-aid, you are also pouring it down the throats of my dear grandchildren and yours. The tragedy in doing so is much greater than that of Jim Jones’ gullible followers, who forced their children to drink his kool-aid. All life will bear the consequences.”
James Hansen: http://bigthink.com/ideas/17891
Kiitos hyvästä kommentista ja linkeistä Jani-Petri! Kyllä vain. Myös ympäristöjärjestöjen on syytä katsoa peiliin ja miettiä omia toimintastrategioitaan sen suhteen, miten tästä voidaan vielä selvitä. Kaikki ideat, ajatukset ja palaute on tervetullutta!
Aloitin muuten juuri lukemaan kirjaa ”Global Warming Gridlock: Creating More Effective Strategies for Protecting the Planet”, Victor. Olen vasta alussa, mutta vaikuttaa todella hyvältä analyysiltä niihin syihin miksi nämä Dohat, Kööpenhaminat yms. epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Ehkä jopa hiukan inhorealistista pohdintaa poliittisesta dynamiikasta ja siitä kuinka tästä umpikujasta voisi päästä jonnekin muualle.
Hyvä kirjoitus ja Janilta hyvä kommentti. Olisin itse kirjoittanut vastaavan :).
Ja – Leo, vastauksesi Janille on hyvä ja antaa toivoa. Jos nyt ei enempää kierrellä ja kaarrella, niin kysymyshän on ydinvoimasta. Mielestäni ympäristöstä välittävien pitäisi viimeistään nyt katsoa tosiasioita silmiin ilman denialismia ja pohtia vakavasti, kumpi on isompi mörkö, ilmastonmuutos vai ydinvoima.
Ihan virallisista suunnitelmista ja selvityksistä selviää, että vaikka Saksan sinänsä hienot suunnitelmat uusiutuvien lisäämiseksi toteutuisivatkin suunnitelmien mukaisesti, vuonna 2030 eli 18 vuoden päästä uusiutuvat tuottaisivat Saksassa vähän vähemmän energiaa kuin uusiutuvat ja ydinvoima yhteensä vuonna 2010. Eli paras ja kunnianhimoisin toimeenpantu suunnitelma tarkoittaisi käytännön tasolla 20 vuotta takapakkia ilmastoteoissa.
Vuonna 2030 uusiutuvia on Saksassa tuettu noin 40 vuotta ja vakavasti 30 vuotta – olettaen, että avokätinen tukijärjestelmä selviää pitkittyvästä talouskriisistä. Edes vuonna 2030 ei öljyn, hiilen ja kaasun käyttöä ole lähellekään lopetettu, edes sähköntuotannossa. Jos niitä ylipäätään halutaan vähentää, kaiken vähennyksen on tultava energiansäästön kautta. Tutkimuskirjallisuudessa on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, voiko laajamittainen energiansäästö eli useiden kymmenien prosenttien vähennys kokonaisenergiankulutuksessa edes onnistua nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa.
Vertailun vuoksi, Ranska onnistui siirtymään yksin ydinvoiman avulla lähes täysin hiileen perustuneesta sähköntuotannosta lähes täysin fossiilittomaan sähköntuotantoon noin 15 vuodessa. Vaikka sähkön tuotanto melkein kolminkertaistui samaan aikaan.
Keräsin tilastoja aiheesta mm. tänne:
http://jmkorhonen.net/2012/10/26/electricity-generation-statistics-this-time-with-five-countries/
Kuten Hansen sanoi, voimme tietysti odottaa vielä uudet kymmenen vuotta, mutta tarvittava tieto on kyllä jo nyt näkyvillä niille jotka sen vain haluavat nähdä.
Hansen kannattaa väkivaltaa ilmastotavoitteiden ajamiseksi. Entä te?
Hei Lasse
En kannata väkivaltaa ilmastotavoitteiden ajamiseksi.
En ole kuullut Hansenin kannattavan väkivaltaa. Hän kannattaa suoraa toimintaa, mutta se on eri asia kuin väkivalta. Ilmastoasioissa on pitkälti kyse myös sukupolvien välisestä tasa-arvosta. Onko oikein viedä lapsilta, nuorilta ja vielä syntymättömiltä mahdollisuus hyvään elämään?
J.M., ei ydinvoimalla yksin tai edes pääosin ratkaista ilmastonmuutosta. Tämä vastakkainasettelu ilmastonmuutoksen ja ydinvoiman välillä muistuttaa kovasti nuoremman Bushin propagandaa: olet joko puolellamme tai meitä vastaan. Maailma ei kuitenkaan oikeasti ole noin mustavalkoinen – ydinvoimaa voi vastustaa samalla kun ilmastonmuutoksen hillintää pitää tärkeänä. Ydinvoima on liian kallista jopa silloin kun lasketaan vain yhden laitoksen hinta (ks. Vakkilainen & co:n uunituoreet laskelmat; etsin viitteen jos tarvitsee). Uusiutuva energia halpenee jatkuvasti. Jos ydinvoimalla ruvetaan oikeasti ratkomaan hiilidioksidipäästöjä, niin silloin hinta vasta korkeaksi nouseekin, koska ydinvoimarakentajia on vain rajallinen määrä ja hinta tunnetusti nousee jos tarjonta ei pysy kysynnän perässä. Toinen rajoittava tekijä on se, että olemassa olevaa ydinenergian infraa tuskin pystytään hyödyntämään läheskään kaikkialla, jos ydinenergian määrä monnkertaistetaan. Ydinenergian hinta ainakin Suomessa nousee kolmanneksen jos rakennetaan ns. green field-laitos. Kolmas rajoittava tekijä on uraanivarat. Jos uraanivarannot riittävät nykykulutukseen 60 vuodeksi, niin kovin monta vuotta ei uraani halkea jos ydinenergian vuosituotanto moninkertaistetaan. Japanilaiset kokeilivat uraanin eristämistä merivedestä, jossa sitä on nykyisten varantojen lisäksi paljon. Tulos oli, että se on kallista ja paljon suodatinpinta-alaa vaativaa eli helppoa ratkaisua uraanin riittävyyteen ei sieltäkään ole odotettavissa. Mielelläni olen kuitenkin väärässä ja näen ilmastonmuutoksen hillinnän tapahtuvan vaikka sitten ydinvoimalla jos ei muuten. En vain pysty ymmärtämään sitä logiikkaa, jolla ydinvoima voisi ratkaista kaiken tai edes suuren osan ilmastonmuutoksen hallinnassa.
Vaikkei moni ympäristönsäästäjä kannatakkaan yksityisautoilua niin yksi hyvä (ja myös autoilijoita suututtamaton) vaihtoehto on kaikkien ruiskukäyttöisten autojen etanolistaminen. Tämä laskisi liikenteen päästöjä merkittävästi, eikä edes vaatisi Suomen autokannan uudistamista, myös kustannukset pysyvät autoilijoille aisoissa eikä polttoaineen vaihdon myötä koituva tehonlisäys ja rahansäästökään todennäköisesti ole haitaksi kenellekään. Etanoli saataisiin helposti esimerkiksi merilevistä, jotka tunnetusti kasvavat nopeasti ja niiden talteenottaminen vähentäisi hiilidioksidin määrää ilmakehässä yhteyttämisen avulla. Hiilidioksidi vähenisi myös sen takia, ettei eloperäistä jätettä laskeutuisi saastuneiden merten pohjalle niin paljon vauhdittamaan maatumista, ja näin syömään happea merenpohjista ja tuottamaan kasvihuonekaasuja. Näin liikenteen päästöt putoaisivat merkittävästi, eikä yksityisautoilijoita, jotka kuitenkin muodostavat merkittävän osan Suomen kansasta, tarvitsisi suututtaa.
Toinen asia ilmastonsäästön kannalta on merkittävä vika länsimaisessa yhteiskunnassa, nimittäin kyvyttömyys valvoa muiden maiden (kuten Kiinan) ympäristösäännösten noudattamista. Kaikki ilmastonmuutosta estävät toimet Euroopassa ovat isoille yrityksille menoreikiä, joita ne pakenevat kehittyviin maihin joissa niiden ei tarvitse noudattaa ilmastosopimuksia. Eräs tärkeä tekijä ilmastonmuutosta vastaan kamppaillessa on estää tuotteiden valmistus kehittyvissä maissa, esimerkiksi suurilla päästöpohjaisilla tuontitulleilla EU-alueelle. Näin saataisiin firmat pakotettua takaisin alueelle, jolla ne joutuisivat noudattamaan ympäristönsuojeluun liittyviä säädöksiä. Tuotannon siirtyessä takaisin Eurooppaan myös kuljetusmatkat lyhenisivät merkittävästi ja näin ollen olisi taas yksi iso päästölähde tukittu. Itse näen nämä kaksi ajatusta käyttökelpoisina vaihtoehtoina, ainakin ne saattaisivat antaa lisäaikaa ilmastokysymysten pohtimiseen…