Arktinen jääpeite sulaa ennätysvauhtia

Arktinen jääpeite sulaa ennen näkemätöntä vauhtia.

Euroopaan avaruusjärjestö ESA:n (European Space Agency) satelliittikuvien mukaan Arktisen merijään sulaminen on noin 50 prosenttia suurempi kuin aiemmat ennusteet.

Aiheesta kirjoitti mm. Guardian ja suomeksi CO2-raportti. Lisätietoja kannattaa katsoa esimerkiksi RealClimaten sivuilta ja Arctic Sea Ice Blogista.

Tilanne on huolestuttava.

Ilmaston lämpenemisen ja sen seurauksena aiheutuvan jääpeitteen sulamisen myötä Arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntäminen kiinnostaa joitakin. Itse asiassa juuri niitä toimijoita, jotka muutenkin ovat vastuussa ilmaston lämpenemisestä. Esimerkiksi Shell haaveilee alueen öljyvarojen hyödyntämisestä.

Mitä pitäisi tehdä? Voi olla, että Arktista jääpeitettä ei pelasta enää mikään. Siitä huolimatta päästöjä pitää vähentää niin paljon kuin mahdollista, jotta ilmaston lämpenemisen katastrofaalisilta seurauksilta pystyttäisiin välttymään.

Öljynporaus ja teollinen kalastus pitäisi kieltää Arktisella alueella sekä julistaa Pohjoinen jäämeri Antarktiksen tapaan suojelualueeksi.

Lue myös tämä: Öljynporaus Arktisella olisi typeryyden huippu ja katso Greenpeacen Save the Arctic –kampanja.

2 kommenttia artikkeliin ”Arktinen jääpeite sulaa ennätysvauhtia”

  1. Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta.

    Yksi huomio vain.

    Siitä huolimatta päästöjä pitää vähentää niin paljon kuin mahdollista, jotta ilmaston lämpenemisen katastrofaalisilta seurauksilta pystyttäisiin välttymään.

    Näinhän asia on. Mutta miten tämä on linjassa oman ja edustamasi järjestön ydinvoimakantojen kanssa?

    Jos päästöjä pitää vähentää niin paljon kuin mahdollista, niin käsittääkseni siitä seuraa loogisesti, ettei hiilettömän energian rakentamista kannata hidastaa. Ei varsinkaan silloin, kun puhutaan vesivoiman jälkeen ylivoimaisesti suurimmasta yksittäisestä hiilettömän energian lähteestä, ja ainoasta, jonka skaalautumista ei vielä pitkään aikaan haittaa rakennuspaikkojen rajallisuus tai tuotannon epäluotettavuus.

    Elän edelleen siinä toivossa, että ympäristöjärjestöiksi itseään nimittävät ymmärtäisivät keskeyttää nämä kriittiset päästövähennykset vaarantavan taistelunsa ydinvoimaa vastaan edes siksi ajaksi, kunnes fossiiliset on saatu nitistettyä. Tapeltakoon sitten siitä, tarvitaanko ydinvoimaa enää – edes Greenpeacen sille kuvittelemat haitat eivät ole edes samassa suuruusluokassa kuin fossiilisten ongelmat, ja jos mielikuvien sijaan katsotaan esimerkiksi tieteellistä konsensusta (esim. IPCC:tä vastaavan elimen UNSCEAR:in tutkimusyhteenvetoja), ydinvoiman ongelmat kutistuvat käytännössä olemattoman vähäisiksi.

    PS. Arvellaan, että Saksassa ydinvoiman vastustus tulee nyt vahvasti edesauttamaan sitä, että hiilen osuus sähköntuotannosta nousee 42 prosentista 50 prosenttiin. Myös päästöt muista lähteistä (etupäässä maakaasu) kasvavat huomattavasti. Tämähän on aivan päinvastainen kehitys kuin mitä haet takaa. Kts.

    ”German Coal Power Revival Poses New Emissions Threat,”

    http://www.bbc.co.uk/news/business-19168574

Kommentointi on suljettu.

Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.