Viisi vinkkiä vastuullisen tilaisuuden järjestämiseen

Osallistun usein yritysten järjestämiin vastuullisuustapahtumiin, joiden tarkoituksena on tuoda esille uutta tietoa tai organisaation omaa kestävyystyötä. On kuitenkin kiusallista, jos puheet ja teot ovat ristiriidassa. Esimerkiksi jos tilaisuuteen ei pääse kestävästi, tarjolla on lihaa, puhuja kehuu lentomatkojaan ja lopuksi kouraan lyödään muovinen kassi täynnä turhaa krääsää.

Kukaan ei ole täydellinen, keskeneräisyys on sallittua ja usein “korporaatiokiiltoa” uskottavampaa. Mutta jos haluaa profilointua vastuullisuudessa, itse tilaisuuden tulisi olla jonkinlainen käyntikortti näistä arvoista.

Tässä viisi kevyttä vinkkiä mitä voi huomioida, jos järjestät sustistilaisuutta.

1. Saavutettavuus ja liikkuminen

On kiusallista, jos tapahtuma pakottaa yksityisautoiluun tai lentämiseen.

Sijainti: Valitse tila hyvien joukkoliikenne- ja pyöräilyreittien varrelta. Mainitse kutsussa reittiohjeet julkisilla ja polkupyörien parkkipaikat sekä jätä autojen pysäköintiohjeet vähemmälle huomiolle.

Porkkana: Tarjoa osallistujille joukkoliikenteen lippu (esim. HSL-lippu) kutsun yhteydessä. Se on konkreettinen kannustin autoilun vähentämiseksi.

Hybridi: Mahdollista etäosallistuminen. Se on saavutettavuutta niille, jotka asuvat kaukana tai joiden liikkuminen on muuten haastavaa.

2. Esteettömyys ja inklusiivisuus

Vastuullisuus on myös sosiaalista.

Tiedota esteettömyydestä: Älä jätä osallistujaa arvailemaan. Mainitse kutsussa hissien leveydet, kynnykset ja inva-wc:t. Esteellisyys on syrjintää.

Tuoksuttomuus: Pyydä osallistujia saapumaan tuoksutta, jotta hajusteyliherkät voivat osallistua turvallisesti.

Monimuotoisuus: Tarkista puhujalista. Edustavatko kaikki samaa sukupuolta, sukupolvea tai taustaa? Moniäänisyys tuo syvyyttä keskusteluun.

3. Tarjoilut ja hävikin minimointi

Ruoka on yksi tilaisuuden näkyvimmistä arvovalinnoista.

Oletusarvona vegaanisuus. Tee kasvispohjaisuudesta normi, älä erikoisruokavaliota nurkassa. Merkitse kaikki allergiatunnisteet selkeästi.

Ei kertakäyttöä: Unohda muovimukit ja kertakäyttöastiat.

Hävikinhallinta: Ole tarkka ilmoittautumisten ja “no-show” -varausten kanssa. Kerro osallistujille, että tilaat tarjoilut tarkasti määrän mukaan. Tämä viestii välittämisestä, ei pihistelystä.

4. Sisältö, tarinat ja metaforat

Puhujan uskottavuus punnitaan anekdooteissa.

Konkretiaa höttöpuheen sijaan: Jos johto väittää vastuullisuuden olevan ”DNA:ssa”, esittäkää dataa, investointeja ja jo tehtyjä tekoja pelkkien taloudellisten kasvulukujen rinnalla.

Esimerkkien ekologisuus: Jos puhuja kertoo anekdootteja taksimatkoistaan lentokentältä tai käyttää metaforia urheiluautojen kiihtyvyydestä, yhteys vastuullisuusteemaan katkeaa. Tarinoiden tulisi tukea tavoitetta, ei nakertaa sitä.

5. Luovu krääsästä ja kiitä kestävästi

Mainoskrääsä on aikansa elänyt. Arvokkainta on uusi tieto ja kohtaamiset.

Puhujalahjat: Jos haluat kiittää puhujaa, unohda tavara. Lahjoita esimerkiksi suojeltua metsää (esim. Luonnonperintösäätiö).

Tuotteet: Monilla organisaatioilla on houkutus jakaa tilaisuudessa mainoskrääsää. Toisaalta jos omia tuotteita ei kehtaa jakaa vastuullisuustilaisuudessa, ehkä kannattaa vielä miettiä sitä omaa liiketoimintaa tai sitä, onko se vastuullisuus oikeasti arvo vai ei.

Vastuullisen tapahtuman järjestäminen on matka. Joskus joku unohtuu, mutta tärkeintä on pyrkimys parantaa joka kerta.

Mihin muuhun kannattaisi kiinnittää huomiota, kun järjestää vastuullisuustilaisuutta?

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa