Viisi vinkkiä: Mitä tehdä ensimmäisenä töissä

Aikaa onKannattaa olla tarkkana, miten työpäivänsä aloittaa.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota työmatkaan. Esimerkiksi työmatkakävely, -juoksu tai -pyöräily piristää ja antaa sopivasti energiaa päivään. Parhaimmillaan työmatkaliikunta voi toimia päivän liikunta-annoksena. Näin ei aamulla tai illalla tarvitse enää erikseen lähteä kuntoilemaan.

Mitä sitten kannattaa tehdä ihan ensimmäiseksi kun saapuu toimistolle? Ohessa on viisi vinkkiä.

1. Sano hyvää huomenta. Kierrä toimisto läpi ja sano kollegoille hyvää huomenta ja kysy ehkä lyhyesti kuulumisia. Näin luot heti positiivisen yhteyden kanssatekijöihin.

2. Kirjoita kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Istu alas ja kirjoita kolme asiaa, joista olet juuri sillä hetkellä kiitollinen. Päivittäin kiitollisuutta osoittavat ihmiset ovat onnellisempia, optimistisempia ja energisempiä sekä vähemmän stressaantuneita ja masentuneita.

3. Puhdista pöytäsi. Päivän aluksi kannattaa varmistua siitä, että työt voi aloittaa tyhjältä pöydältä. Näin ylimääräiset asiat eivät häiritse keskittymistä, asiat ovat oikeassa paikassa ja löytyvät helposti.

4. Kirjoita ylös tavoitteesi. Mieti ja kirjoita ylös päivän tärkeimmät tavoitteet. Tämä auttaa keskittymään oikeisiin asioihin ja priorisoimaan töitä kun päivän mittaan tulee jatkuvasti keskeytyksiä ja uusia tehtäviä.

5. Käy läpi työlistasi. Varmista, että päivän tavoitteesi ja tehtäväsi ovat linjassa sekä työlistasi että pidemmän aikavälin tavoitteidesi ja unelmiesi kanssa. Kannattaa pyrkiä tekemään sitä, minkä kokee merkitykselliseksi.

Ja kaiken tämän jälkeen voit harkinnan mukaan esimerkiksi avata sähköpostisi, päivän lehden ja verkkouutiset sekä sosiaalisen median kanavat. Sitä ennen kannattaa kuitenkin tehdä ne kaikkein tärkeimmät asiat.

Tärkeimmät asiat kannattaa ylipäätään tehdä silloin kun niillä ei vielä ole kiire. Näin kiire ja stressi eivät häiritse kun panokset ovat kaikkein korkeimmat.

Jos tuntuu, että on kovin kiire, kannattaa vain pysähtyä ja istua alas, sulkea silmät ja hengittää. Kyllä se menee ohi.

3 kommenttia artikkeliin ”Viisi vinkkiä: Mitä tehdä ensimmäisenä töissä”

  1. Ihmettelevän sanattomaksi taas jää tällaisen holhoavan numeroidun tekstin luettuaan. Voi hyvänen aika! Olisit Leo voinut säästää sitä tarkasti laksettua aikaasi ja olla kirjoittamatta tällaista ! Tässä olisit kyllä voinut ”säästää” ja ”leikata” , sellainen kun on nyt Suomessa muotia !! Mihin ollaan tosiaan menossa ? ..

    En kuitenkaan ota uskoakseni , että kaikista aikuisista nykypäivän suomalaisista olisi tullut niin lapsekkaita ja kykenemättömiä /osaamattomia ja halveksittavia, että heitä pitäisi opastaa ja avustaa normaalin työelämän/elämisen taidon opettelemisessa näin .. ….en edes löydä tarpeeksi vahvaa sanaa kuvaamaan noita ohjeita, tai sitten se on julkaistavaksi kelpaaamaton!

    • Kiitos palautteesta E.Stranius-Herrewyn! Monet tykkäävät näistä vinkkilistoista ja ne ovat myös hyvä tapa jäsentää omaa ajattelua. Mikäli näistä ei tykkää, niin eihän niitä ole pakko noudattaa eikä edes lukea. Aurinkoista syksyn jatkoa!

  2. Joka tapauksessa sinulle Leo tuntuu olevan elintärkeää numeroida varsinkin työnteon tapahtumat ja näin tehdä elämisestä hyvin mekaaniselta , koneelliselta tuntuvaa. Ikäänkuin tämä vahvistaisi osaamisen ja pätemisen tunnetta. Kaiken lisäksi näytät ”jäsentävän omaa ajatteluasi” muualta tulleiden ja muiden antamien ohjeiden mukaisesti. ( kts.mm.enlanninkielinen teksti blogissasi ) . Etkö voisi ehkä olla itsenäisempi ajattelusikin jäsentämisessä ja ottaa käyttöön omintakeisempi ja riippumaton ideointi ja ajattelutapa ?

    Annat vinkkejä lähinnä itsesi tavoin toimistossa työskenteleville tämän päivän uusavuttomille nuorehkoille henkilöille…jotka ovat tottuneet työnteon ja kaiken muunkin koneellistamiseen. Holhoukseen tottumattomaa huvittaa tällainen vinkittely, koska itsenäiseltä ihmiseltä tuollaiset toimet sujuvat ihan automaattisesti ilman mitään ”vinkkejä” ! Tuntuu kuin vinkiesi antaminen olisi muiden ( esim.työkavereiden) aliarvioimista. Oudoksuttaa , että suomalaiset eivät kykenisi itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan…! Ihmeellistä kyllä, kun pitää Suomessa aikuisille opettaa hyvän päivän toivottaminen ja kiitoksen sanominen työpaikalla! Tuntuu kuin jo kotona ja koulussa ei oltaisi annettu mitään eväitä elämiseen…Tällaista ”holhouksen tarvetta ” ei sentään ole kaikilla suomalaisilla vielä, vaikka näyttääkin, että siellä on nyt monet asiat ihan vinksun vonksun sekaisin.

    No, kaikesta pyritään nykyään tekemään jonkinlainen business. Tuollainen ”valmentajan ” puuhakaan ei ole alkuaan lähtöisin Suomesta, ja sinä näyt hakevan itsellesi ottamassa ”valmentajan tehtävässä ” jatkuvasti vinkkejä englanninkielisistä teksteistä ja elämänohjeista!
    Miksi pitää hakea kaikenlaista hölmöä , lapsellista ja turhaa muualta, vieraista kulttuureista ja yrittää omaksuttaa ja sopeuttaa sitä Suomeen ? Sanon nimenomaan : hölmöä , lapsellista ja tarpeetonta.Ihan kuten turhan krääsän kerääminen . ( Tässä ei ole kysymys nk.monikulttuurisuudesta, joka on ihan eri asia) Miksi et voisi antaa ennemminkin omintakeisia neuvoja, eikä jotain muualta poimittua ja yhteenkerättyä ?

    Varmaankin monet ”holhoukseen” liiaksi tottuneet ihmiset tykkäävät kaikenlaisista listoitetuista ja numeroiduista vinkeistä…heidän kiireinen elämisensä kun on niitä koneellisen täynnä. Onhan asia tosin niin, että varsinkin hyvinkoulutettu, ei välttämättä sivistynyt, nykypäivän nuoriso ei enää tunne vaikkapa normaaleja käyttäytymistapoja kuten hyvän päivän toivottaminen, ole hyvän sanominen , anteeksipyytäminen ja kiittäminen! Tämä on sitä kiireisen ( usein muita kohtaan ) välinpitämättömän digitaalisukupolven elämäntapaa.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa