Viisi vinkkiä: Mitä tehdä ensimmäisenä töissä

Aikaa onKannattaa olla tarkkana, miten työpäivänsä aloittaa.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota työmatkaan. Esimerkiksi työmatkakävely, -juoksu tai -pyöräily piristää ja antaa sopivasti energiaa päivään. Parhaimmillaan työmatkaliikunta voi toimia päivän liikunta-annoksena. Näin ei aamulla tai illalla tarvitse enää erikseen lähteä kuntoilemaan.

Mitä sitten kannattaa tehdä ihan ensimmäiseksi kun saapuu toimistolle? Ohessa on viisi vinkkiä.

1. Sano hyvää huomenta. Kierrä toimisto läpi ja sano kollegoille hyvää huomenta ja kysy ehkä lyhyesti kuulumisia. Näin luot heti positiivisen yhteyden kanssatekijöihin.

2. Kirjoita kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Istu alas ja kirjoita kolme asiaa, joista olet juuri sillä hetkellä kiitollinen. Päivittäin kiitollisuutta osoittavat ihmiset ovat onnellisempia, optimistisempia ja energisempiä sekä vähemmän stressaantuneita ja masentuneita.

3. Puhdista pöytäsi. Päivän aluksi kannattaa varmistua siitä, että työt voi aloittaa tyhjältä pöydältä. Näin ylimääräiset asiat eivät häiritse keskittymistä, asiat ovat oikeassa paikassa ja löytyvät helposti.

4. Kirjoita ylös tavoitteesi. Mieti ja kirjoita ylös päivän tärkeimmät tavoitteet. Tämä auttaa keskittymään oikeisiin asioihin ja priorisoimaan töitä kun päivän mittaan tulee jatkuvasti keskeytyksiä ja uusia tehtäviä.

5. Käy läpi työlistasi. Varmista, että päivän tavoitteesi ja tehtäväsi ovat linjassa sekä työlistasi että pidemmän aikavälin tavoitteidesi ja unelmiesi kanssa. Kannattaa pyrkiä tekemään sitä, minkä kokee merkitykselliseksi.

Ja kaiken tämän jälkeen voit harkinnan mukaan esimerkiksi avata sähköpostisi, päivän lehden ja verkkouutiset sekä sosiaalisen median kanavat. Sitä ennen kannattaa kuitenkin tehdä ne kaikkein tärkeimmät asiat.

Tärkeimmät asiat kannattaa ylipäätään tehdä silloin kun niillä ei vielä ole kiire. Näin kiire ja stressi eivät häiritse kun panokset ovat kaikkein korkeimmat.

Jos tuntuu, että on kovin kiire, kannattaa vain pysähtyä ja istua alas, sulkea silmät ja hengittää. Kyllä se menee ohi.

3 kommenttia artikkeliin ”Viisi vinkkiä: Mitä tehdä ensimmäisenä töissä”

  1. Ihmettelevän sanattomaksi taas jää tällaisen holhoavan numeroidun tekstin luettuaan. Voi hyvänen aika! Olisit Leo voinut säästää sitä tarkasti laksettua aikaasi ja olla kirjoittamatta tällaista ! Tässä olisit kyllä voinut ”säästää” ja ”leikata” , sellainen kun on nyt Suomessa muotia !! Mihin ollaan tosiaan menossa ? ..

    En kuitenkaan ota uskoakseni , että kaikista aikuisista nykypäivän suomalaisista olisi tullut niin lapsekkaita ja kykenemättömiä /osaamattomia ja halveksittavia, että heitä pitäisi opastaa ja avustaa normaalin työelämän/elämisen taidon opettelemisessa näin .. ….en edes löydä tarpeeksi vahvaa sanaa kuvaamaan noita ohjeita, tai sitten se on julkaistavaksi kelpaaamaton!

    • Kiitos palautteesta E.Stranius-Herrewyn! Monet tykkäävät näistä vinkkilistoista ja ne ovat myös hyvä tapa jäsentää omaa ajattelua. Mikäli näistä ei tykkää, niin eihän niitä ole pakko noudattaa eikä edes lukea. Aurinkoista syksyn jatkoa!

  2. Joka tapauksessa sinulle Leo tuntuu olevan elintärkeää numeroida varsinkin työnteon tapahtumat ja näin tehdä elämisestä hyvin mekaaniselta , koneelliselta tuntuvaa. Ikäänkuin tämä vahvistaisi osaamisen ja pätemisen tunnetta. Kaiken lisäksi näytät ”jäsentävän omaa ajatteluasi” muualta tulleiden ja muiden antamien ohjeiden mukaisesti. ( kts.mm.enlanninkielinen teksti blogissasi ) . Etkö voisi ehkä olla itsenäisempi ajattelusikin jäsentämisessä ja ottaa käyttöön omintakeisempi ja riippumaton ideointi ja ajattelutapa ?

    Annat vinkkejä lähinnä itsesi tavoin toimistossa työskenteleville tämän päivän uusavuttomille nuorehkoille henkilöille…jotka ovat tottuneet työnteon ja kaiken muunkin koneellistamiseen. Holhoukseen tottumattomaa huvittaa tällainen vinkittely, koska itsenäiseltä ihmiseltä tuollaiset toimet sujuvat ihan automaattisesti ilman mitään ”vinkkejä” ! Tuntuu kuin vinkiesi antaminen olisi muiden ( esim.työkavereiden) aliarvioimista. Oudoksuttaa , että suomalaiset eivät kykenisi itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan…! Ihmeellistä kyllä, kun pitää Suomessa aikuisille opettaa hyvän päivän toivottaminen ja kiitoksen sanominen työpaikalla! Tuntuu kuin jo kotona ja koulussa ei oltaisi annettu mitään eväitä elämiseen…Tällaista ”holhouksen tarvetta ” ei sentään ole kaikilla suomalaisilla vielä, vaikka näyttääkin, että siellä on nyt monet asiat ihan vinksun vonksun sekaisin.

    No, kaikesta pyritään nykyään tekemään jonkinlainen business. Tuollainen ”valmentajan ” puuhakaan ei ole alkuaan lähtöisin Suomesta, ja sinä näyt hakevan itsellesi ottamassa ”valmentajan tehtävässä ” jatkuvasti vinkkejä englanninkielisistä teksteistä ja elämänohjeista!
    Miksi pitää hakea kaikenlaista hölmöä , lapsellista ja turhaa muualta, vieraista kulttuureista ja yrittää omaksuttaa ja sopeuttaa sitä Suomeen ? Sanon nimenomaan : hölmöä , lapsellista ja tarpeetonta.Ihan kuten turhan krääsän kerääminen . ( Tässä ei ole kysymys nk.monikulttuurisuudesta, joka on ihan eri asia) Miksi et voisi antaa ennemminkin omintakeisia neuvoja, eikä jotain muualta poimittua ja yhteenkerättyä ?

    Varmaankin monet ”holhoukseen” liiaksi tottuneet ihmiset tykkäävät kaikenlaisista listoitetuista ja numeroiduista vinkeistä…heidän kiireinen elämisensä kun on niitä koneellisen täynnä. Onhan asia tosin niin, että varsinkin hyvinkoulutettu, ei välttämättä sivistynyt, nykypäivän nuoriso ei enää tunne vaikkapa normaaleja käyttäytymistapoja kuten hyvän päivän toivottaminen, ole hyvän sanominen , anteeksipyytäminen ja kiittäminen! Tämä on sitä kiireisen ( usein muita kohtaan ) välinpitämättömän digitaalisukupolven elämäntapaa.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa