Viisi syytä ilmastotoivoon ja optimismiin uuden vuosikymmenen kynnyksellä

Vuosikymmenen viimeisinä hetkinä saattaa vaivata ilmastoahdistus ja ilmastopessimismi.

Ahdistukselle on hyvät syyt. Maailman kasvihuonekaasupäästöt kasvavat ja nykymenolla hiilibudjetti, joka mahdollistaisi lämpenemisen pitämisen 1,5 asteessa, on käytetty kahdeksassa vuodessa. Brasiliassa Amazonian metsäpalot ovat vapauttaneet merkittävän määrän hiilidioksidia ilmakehään. Australiassa ennätyshelteet ja pensaspalot eivät ole lisänneet maan ilmastopolitiikan kunninahimon tasoa. Suomessa mielipidemittausten suurimmaksi puolueeksi on noussut Perussuomalaiset. Puolue, joka ei ole profiloitunut kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla. Vielä.

Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun päästöjä pitäisi vähentää paljon ja nopeasti. Samalla on mielestäni syytä optimismiin.

Ohessa viisi syytä olla optimistinen:

1. Kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa on kaikkialla. Donald Trumpista huolimatta Yhdysvaltojen osavaltioissa ja kaupungeissa tapahtuu nopeaa kehitystä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Kiina on jo nyt maailman suurin aurinko- ja tuulivoimateknologian investoija. Eurooppa on ottamassa ilmastojohtajuutta uuden komission ja lakiesitystensä myötä. Suomessa (ja monissa muissa maissa) kivihiilikielto ja päätökset fossiilisista polttoaineista luopumisesta muuttavat vääjäämättä energiantuotanrakennetta.

2. Nuorten ilmastoliike nousee. Greta Thunbegin koululakon myötä käynnistynyt nuorten ilmastoliike on saanut nuoret ja Z-sukupolven vaatimaan poliittisilta päättäjiltä ja yrityksiltä kunninahimoista tieteeseen perustuvaa ilmastopolitiikkaa. On vaikea kuvitella, että nykyiset poliittiset päättäjät ja yritysjohtajat voivat enää pitkään asettua suoraan omien lastensa etua vastaan. Ympäri maailmaa Z-sukupolven suurin huoli on ilmastonmuutos. Nämä nuoret aikuiset ovat jo lähivuosina yhteiskunnan päättäjiä ja yritysten johtajia. Silloin tapahtuu vielä paljon nykyistä enemmän.

3. Yritykset eivät voi paeta ilmastovastuutaan. Yritykset ovat viime vuosien aikana ymmärtäneet, että hiilineutraali tulevaisuus on vääjäämätön. Peräti 85 prosenttia suomalaisista teollisuusyrityksistä pitää ilmastonmuutosta toiminta­ympäristöönsä nyt tai tulevaisuudessa vaikuttavana tekijänä. Tätä muutosta ovat vauhdittaneet ensin ympäristöaktivistit ja tiedostavat kuluttajat, sen jälkeen poliittisen ilmapiirin muutos ja aivan viime vuosina sijoittajat. Kun suuret sijoittajat vetävät rahansa pois ilmastolle haitalliselta toiminnalta ja vaativat isoilta yrityksiltä toimenpiteitä, alkaa tapahtua nopeasti. Vielä paljon nopeammin kuin poliittisen päätöksenteon kautta. Isojen yritysten kautta hiilineutraalit ratkaisut valuvat laajasti koko toimitusketjuun sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta on tullut taloudellisesti kannattavaa.

4. Kunnat ja julkinen sektori kirittää. Monissa kunnissa tehdään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa riippumatta siitä, mihin suuntaan maailman poliittiset tuulet tai valtakunnan politiikka on menossa. Suomessa pieni Ii:n kunta aikoo vähentää päästöja 80 % vuoteen 2020 mennessä. Lahti tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2025 mennessä, Espoo vuoteen 2030 mennessä ja Helsinki vuoteen 2035. Hiilineutraalit kunnat Hinku-verkostossa on mukana jo 70 kuntaa. Myös kirkko aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Euroopan Investointipankki lopettaa investoinnit fossiilienergiaan jo vuoteen 2021 mennessä.

5. Vastuullisuuden kilpajuoksu kiihtyy. Ruokatalot julkistavat kilpaa uusia vegaanituotteita ja esimerkiksi Hesburger kertoi puolittavansa lihan kulutuksen vuoteen 2030 mennessä. Formula 1 julkisti olevansa hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Jos formulat pystyy tähän, pystyy kuka tahansa. Hesarin etusivulla yhä useampi yritys korostaa vastuullisuutta. S-ryhmä ja K-ryhmä ovat julkistaneet ostosten hiilijalanjälkilaskurin sekä Nordea korttiostosten hiililaskurin. Tietoa kulutuksen ja tuotteiden ilmastovaikutuksista on tarjolla entistä enemmän. Kun tiedot päästöistä kytketään hintaan ja saatavuuteen, on muutos kulutuskäyttäytymisessä nopeaa.

Kaikki tämä tapahtuu parhaillaan ja tulee tapahtumaan riippumatta siitä miltä puolueiden mielipidemittaukset näyttävät, ymmärtääkö Australian hallitus omien kansalaisten parhaan tai mitä Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa käy. Hiilineutraali kehitys on pysäyttämätön.

Keskeinen kysymys on enää se, miten nopeasti muutos saadaan toteutettua. Miten yhteiskunnat sopeutuvat kiihtyvään muutokseen? Miten homma saadaan hoidettua sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla? Mitä kaikkea seuraa siitä, että lähdimme liikkeelle kuitenkin liian myöhään?

Vaikka tilanne tuntuu toivottomalta, tiedämme kuitenkin mitä pitää tehdä ja monet jo tekevät. Lisäksi meillä on kaikki resurssit toteuttaa muutos ja se on myös taloudellisesti kannattavampaa kuin toimettomuus. Todella ahdistavaa olisi se, jos meillä olisi nykyinen ilmastokriisi eikä tietoa, taitoa tai keinoja torjua sitä.

Muutos on saapunut. Hyvää alkavaa hiilineutraalia vuosikymmentä!

2 kommenttia artikkeliin ”Viisi syytä ilmastotoivoon ja optimismiin uuden vuosikymmenen kynnyksellä”

  1. Viimeisessä kappaleessa ennen lopputoivotusta ”toivottamalta” p.o. ”toivottomalta”.

  2. Tietävätkö kaikki todella mitä on tehtävä, ja onko meidän hallinnassamme kaikki tieto, taito ja resurssit toteuttaa muutos ? Ehkä näin on ainakin osittain , mutta onko meillä kaikilla yhtäläinen TAHTO ja päätösvalta toteuttaa tarvittava muutos ? Ja onko kyse edes perusteellisesta muutoksesta tuotanto-kulutus ja elintavoissamme ? Meidän on nyt päätettävä millaisen maapallon, nykyisyyden ja tulevaisuuden haluamme, ja milllaisia keinoja käytämme pyrkiessämme toteuttamaan muutoksen.

    Noilla viime vuotta koskevilla ” aktiivisuutta ” osoittavilla numeroilla ( kts. twitter ) ei kannattaisi tosiaankaan kerskailla, sillä kaikesta hyväntahtoisesta yrittämisestä huolimatta ilmastokriisi sen kun jatkaa tunkeutumistaan meidän jokaisen arkipäïvään kaikkialla. Sen vastustamisesta huolimatta on pakko todeta, että emme ole saaneet tavoitteistamme moniakaan konkretisoitua.

    Optimismista ja pessimismistä huomioitakoon se, että arvostettu poliitikko Shimon Peres totesi aikanaan, että optimistit ja pessimistit kuolevat samalla tavalla, mutta he elävät eri lailla !
    Optimisteina meidän on nyt aika elää eri tavalla kuin tähän asti olemme tehneet. Vaikka kaikki mittarit vielä näyttävätkin hälyyttäviä lukemia , niin meidän täytyy vielä uskaltaa toivoa edistymistä henkilökohtaisen ja kollektiivisen toimintamme ansiosta.
    Meidän täytyy, pettymyksetkin optimistisesti ohittaen , uskaltaa yrittää edelleenkin edistymistä parempaan suuntaan. Emmehän me kehtaa olla näin tekemättä.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa