Viikon kirjakatsaus

Kuluneen viikon aikana (11.-17.5.2020) luin tai kuuntelin yhteensä seitsemän kirjaa. Tämän vuoden aikana olen lukenut tai kuunnellut nyt yhteensä 138 kirjaa. Ohessa jokaisesta tämän viikon kirjasta pieni ja lyhyt pika-arvio.

Tavoitteena oli tiivistää arviot kolmen pointin mittaisiksi, mutta en siinä vielä tällä viikolla onnistunut. Katsotaan, miten käy tulevina viikkoina.


Laura Manninen: Kaikki anteeksi

-Tässä oli pitkästä aikaa romaani, jonka kieli oli todella rikasta ja tarina kulki hienosti.
-Kyseessä oli siis todella ahdistava ja eskaloituva romaani lähisuhdeväkivallasta. Kirja ei päästänyt hetkeksikään otteesta vaan se piti kuunnella melkein kerralla loppuun.
-Samalla tarina osoittaa, miten vaikeaa on saada apua ja miten tärkeä esimerkiksi kolmas sektori, kansalaisjärjestöt ovat erilaisessa auttamistyössä.


Johanna Linner Matikka: Muutoksentekijä – Kohti lempeyden vallankumousta

-Tapasin Johannan talvella yhdessä tilaisuudessa, jossa olimme molemmat puhumassa ja teimme kirjavaihdot. Sain Johannan tuoreen kirjan ja hän minun Ekoistin muistelmat.
-Kirjassa käydään läpi ihmisen luontosuhdetta. Teos on hyvä läpileikkaus ajankohtaisiin kestävän kehityksen kysymyksiin ja erityisesti ekofeminismiin
-Mukana haastatteluja kiinnostavista ihmisistä
-Sujuvasti kirjoitettu ja helppolukuinen, jossa kuitenkin mukana hyvin lähteet


Eija-Riitta Korhola: Ilkeitä ongelmia. Tarinoita politiikasta

-Korhola on seurannut pitkään ilmastotutkimusta ja -politiikkaa. Kiinnostavaa huomata, miten samoista lähtökohdista eri ihmiset päätyvät erilaisiin johtopäätöksiin.
-Ylipäätään on kiinnostava kuunnella erityisesti niiden ihmisten näkökulmia, joiden ajattelee olevan eri mieltä kuin itse.
-Kirjassaan Korhola kritisoi ilmastopolitiikkaa ja ympäristöjärjestöjä sekä myös EU- ja turvapaikkapolitiikkaa.
-Toki kritiikki osuu välillä myös kohdilleen. Korholan kunniaksi on todettava, että hän on varhaisessa vaiheessa kritisoinut esimerkiksi biopolttoaineiden liikakäyttöä.
-Pitkät lainaukset omista vanhoista blogikirjoituksista ja joka suuntaan menevä kritiikki on kuitenkin paikoin väsyttävää kuunneltavaa.
-Korholaa häiritsee se, että ilmastosta puhutaan niin paljon. Hän pitää ympäristöjärjestöjä uskonnollisena liikkeenä sekä tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa tai sähköautoja marginaalisina. Maailma kuitenkin menee kohti hiilineutraalia kiertotaloutta Korholan kritiikistä huolimatta.


Ellun Kanat: Mitä tapahtuu huomenna ajattelulle

-Osa Ellun Kanojen kirjasarjaa. Tässäkin lyhyessä teoksessa tai pamfletissa mukana useita kirjoittajia.
-Muutamia hyviä muistutuksia ajattelun kehittämisestä. Esimerkiksi Gottman ja Losada: positiivisen ja negatiivisen palautteen suhde, oli kyse sitten avioliitoista tai työtiimeistä, kannattaa olla viiden suhde yhteen.
-Kannattaa harjoitella kuuntelemista, kysy toiselta esimerkiksi: “Mitä oikeastaan tarkoitat tällä?”
-ADHD-lapset hyötyvät puistossa kävelystä yhtä paljon kuin lääkkeistä.
-Intuition ja järjen suhde. 10 000 tunnin harjoitus. Kun harjoittelee 10 000 tuntia, voi tulla hyväksi melkein missä vain. Jos hääräät omalla alallasi, kannattaa luottaa intuitioon, jos taas olet vieraalla kentällä, käytä järkeäsi. Usein kannattaa antaa alitajunnan työstää vaikeaa päätöstä muutama yö.
-Digipaaston pitäminen säännöllisesti auttaa ajattelussa.


Angela Thomas: Mun vuoro

-Kuuntelin aiemmin Angela Thomaksen Viha jonka kylvät -kirjan. Se oli tosi vaikuttava kuvaus nuorisokulttuurista, poliisiväkivallasta ja rasismista.
-Nuorena suosikkejani olivat esimerkiksi S.E. Hintonin nuorisojengeistä kertovat Me kolme ja jengi ja Olimme kuin veljet -kirjat.
-Mun vuoro on jatko-osa, jossa 16-vuotias Brianna tahtoo edellisessä kirjassa olleiden kokemusten jälkeen räppäriksi.
-Erityisen antoisaa on kirjan nuorisokieli.
-Viha jonka kylvät on näistä kahdesta teoksesta paljon vaikuttavampi.


Eija Hinkkala: Sinä olet enemmän

-Kirja auttaa löytämään merkityksen omassa tekemisessä ja korostaa sydämen puhetta ja viisautta. Perus selfhelp-opas, joita on äänikirjapalvelut pullollaan. Kuitenkin paljon hyviä ja tärkeitä muistutuksia itsellenikin.
-Kannattaa ottaa vastuu omista valinnoista eikä kantaa kaunaa tai katkeruutta.
-Mieti ovatko arvosi näyttöarvoja vai käyttöarvoja. Näyttöarvot ovat sellaisia, joita oletamme, että muut meissä arvostavat. Käyttöarvot ovat niitä, jotka todella merkitsevät ja joiden puolesta olemme valmiita näkemään vaivaa.
-Jos haluat muuttaa elämääsi paremmaksi, on ensin muutettava ajatuksiasi paremmaksi.
-Mikä on asenteesi. Ajatteletko, että sinun pitää vai ajatteletko, että saat. Pitää tehdä vs saa tehdä. Pitää nousta ylös vs saa nousta. Kuuntele ajatuksiasi ja puhettasi.
-Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen kannattaa aina.


Risto Isomäki: Mitä koronapandemian jälkeen

-Helsingin Sanomien haastattelussa Risto Isomäki totesi: ”Hän ehdottaa, että vegaaneiksi ryhtyisivät kaikki, jotka kokevat sen mahdolliseksi. Muiden kannattaisi vähentää huomattavasti lihansyöntiä.”
-Olisi fiksua rajoittaa eläintuotantoa niin ilmaston, eläinten hyvinvoinnin kuin ihmisten terveyden näkökulmasta.
-Isomäki tuo esille kirjassaan, että korona voi myös auttaa voittamaan antibioottiresistenssit bakteerit. Nyt olisi tärkeää rajoittaa antibioottien käyttöä eläintuotannossa ja tälle on toivottavasti poliittinen mahdollisuusikkuna auki.
-Isomäen mukaan kannattaisi pyrkiä tukahduttamaan koronavirus ja pitämällä rajoja kiinni niin pitkään, että kunnollinen rokote on kehitetty.
-Elvytys: pienille ja keskisuurille yrityksille, isoille yrityksille elvytys vastikkeelliseksi esim omistuksen muodossa, työllistämistoimia kotiinkuljetuspalveluihin.
-Isomäen mukaan broilerikasvatus pitäisi kieltää, koska erityisesti sitä kautta monet virukset leviävät. Siat, kanat ja muutamat lepakkolajit ovat Isomäen mukaan ihmisille kaikkein vaarallisimmat eläimet siitä syystä, että niistä virukset todennäköisesti myös leviävät myös ihmisiin.
-Isomäki maalaa kuvaa myös muista yhteiskuntariskeistä, kuten esim sähköverkot lamauttavasta Carrington-myrskystä.


Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa