Katsoin ruotsalaisen komediaelokuvan 10 000 timmar. Elokuvassa henkilö voittaa arvalla viiden vuoden palkan. Samalla hän on lukenut kirjan, jonka mukaan kuka tahansa voi tulla mestariksi missä tahansa harjoittelemalla 10 000 tuntia. Hän päättää irtisanoutua työstään ja aloittaa jalkapalloharjoittelun.
10 000 tunnin harjoittelun toi alunperin 1990-luvulla esille psykologian professori Anders K. Ericsson tutkimalla viulunsoittajia ja pianisteja. Sen jälkeen säännön on tehnyt tunnetuksi Malcolm Gladwell, josta olen itsekin kirjoittanut vuosia sitten.
Aiheesta on suomeksi kirjoittanut erityisen selkeästi esimerkiksi taitovalmennuksen asiantuntija Sami Kalaja. ja blogissaan Antti Värtö.
Sittemmin 10 000 tunnin sääntöä on kyseenalaistettu monessa eri yhteyksissä. Vaikka harjoittelumäärällä on merkittävä rooli menestyksessä, se ei selitä kaikkea. Perityt ominaisuudet suhteessa harjoiteltavaan taitoon, motivaatio ja ympäriltä saatu tuki esimerkiksi valmennuksen muodossa vaikuttavat harjoittelun ohella merkittävästi siihen, miten hyväksi jossain voi tulla.
Lisäksi kannattaa muistaa, että harjoitelu on eri asia kuin kokemus. Monet saattavat jäädä kokemuksen vankilaan. Tiedätkö henkilön, joka korostaa itseään sillä, että hänellä on ”yli 20 vuoden kokemus” jostain? Itselleni tulee tuolloin helposti mieleen, että onko asia sittenkin niin, että hänen oppimansa asiat ja kokemus ovat 20 vuoden takaa. Tämä siis kaikella kunnioituksella kokemusta kohtaan. Varsin hyvin tiedetään, että kokemus tuo mukanaan vahvan kyvyn tehdä intuitiivisesti nopeita ja fiksuja päätöksiä.
Kuvitellaan kuitenkin, että sinulla olisi 10 000 tuntia aikaa harjoitella tai opetella jotain uutta. Jotain mitä oikeasti haluaisit tehdä vaikka 3-6 tuntia päivässä 5-10 vuoden ajan. Mitä tekisit? Entä miksi et jo tee sitä?
Ihmisen tärkeimpiä resursseja on aika. Ajatellaan, että sinulla on vielä 45 vuotta elinaikaa. Se on 16 425 päivää eli 394 200 tuntia. Jos siitä pitää nukkua vähintään 131 400 tuntia, jää aikaa vielä 262 800 tuntia. Tämä tarkoittaa, että teoriassa 45 vuodessa ehtisi tehdä vielä 26 kappaletta 10 000 tunnin treeniä.
Tämä avaa ainakin itselleni aikamoisen mahdollisuuksien avaruuden. Miksi en käyttäisi tätä kallisarvoista ja nopeasti hupenevaa aikaani, joka kaiken lisäksi saattaa päättyä milloin tahansa, johonkin todella merkitykselliseen.
Tämä on lopulta myös elokuvan 10 000 timmar opetus. Kannattaa pyrkiä toteuttamaan unelmia eikä tuhlata aikaa siihen, mitä ei koe merkitykselliseksi. Tämä siitä huolimatta, että ne unelmat voivat joskus muiden silmissä tuntua aivan käsittämättömiltä ja hupsuita.
Yksin harjoittelu ei kuitenkaan riitä. Ympärille tarvitaan iso joukko muita ihmisiä ja yhdessä tekemistä.
