Viikon kirjakatsaus

Tällä viikolla (18.-24.5.2020) kuuntelin yhteensä kahdeksan kirjaa. Ohessa arviot ja pohdinnat seuraavista kirjoista:

  1. Robert Wright: Why Buddhism is True
  2. Maarit Jokela, Mirkka Oja-Leikas, Meri Rova (toim.) Kiehtovat geenit – Mihin geenitietoa käytetään?
  3. Steven Kotler & Jamie Wheal: Stealing Fire
  4. Elina ja Sofia: Kaikki on mahdollista
  5. Naomi Klein: On fire. The burning case for a green new deal
  6. Loretta Breuning: Habits of Happy Brain
  7. Jari Lindström: Syvään päätyyn. Muistelmani
  8. Jotain hyvä. Äänikirja toivosta

Seuraavassa arviot myös tekstinä:

Robert Wright: Why Buddhism is True

-Nimestään huolimatta kirja on kiinnostava katsaus ihmisen psykologiaan ja henkiseen kehittymiseen.
-Olkoonkin, että pohdinta dukkhasta, uudelleen syntymisestä, valaistumisesta ja nirvanasta kuulostaa omiin korviini aina hiukan hassulta siitä huolimatta, että kärsimyksen hyväksyminen, hyveet, keskittyminen ja viisauden kehittäminen ovat toki kovia juttuja.
-Miksi meditoida päivittäin esimerkiksi puolituntia? Wrightin mukaan meditointi tarjoaa totuuden hetkiä, viisautta, selkeyttä, moraalista pohdintaa ja tervetulleita keskeytyksiä päivän tekemiseen.
-Itse olen kokeillut taannoin päivittäistä meditointia Headspace-sovelluksella. Itse en nähnyt meditoinnille hyötyä aamuisin kun mieli on muutenkin tyhjä. Iltaisin taas meditointi aiheutti itselläni nukahtamista ja toimi näin mukavana unilääkkeenä. Wrightin kirjan myötä aloin kuitenkin haavella kunnollisesta meditointiretriitistä. Voisi olla hauska kokeilla pohdiskelua joskus kokonainen päivä tai viikonloppu.

Maarit Jokela, Mirkka Oja-Leikas, Meri Rova (toim.) Kiehtovat geenit – Mihin geenitietoa käytetään? (Duodecim)

-Kiehtovaa, miten paljon geenitutkimus on viime vuosikymmeninä edennyt ja miten tuore tieteenala on kyseessä.
-Erityisesti geenitekniikka herättää eettisiä kysymyksiä. Onko oikein kertoa esim lapselle tai nuorelle, että hänellä on perimän myötä parantumaton tauti, joka johtaa lähes varmaan kuolemaan viimeistään keski-iässä.
-Itse rupesin miettimään kirjan myötä myös geenitestin tekemistä. Oletteko te tehneet ja millaisia kokemuksia teillä on testistä?
-Lohdullista on, että geenivirheet harvoin estävät liikunnan, hyvän ruokavalion ja unen suotuisia vaikutuksia terveyteen.

Steven Kotler & Jamie Wheal: Stealing Fire

-Kirjassa kerrotaan, miten omaa tietoisuuttaan ja ajatteluuan voi kehittää
-Esimerkkeinä mm eliittisotilaat ja business-johtajat
-Kotler ja Wheal käyvät läpi miten kehittää itseään neurobiologian, psykologian, teknologian ja lääketieteen avulla. Esillä ovat aika paljon erilaiset huumeet ja meditaatio.
-Hyvä pointti sen sijaan on, että olisi hyvä kehittää usein enemmän ajattelua kuin vain fyysisiä taitoja

Elina ja Sofia: Kaikki on mahdollista

-Söpöä, että suositut lapsitubettajat ovat tehneet oman kirjan.
-Kirja on tarkoitettu lapsille, mutta halusin tietysti uteliaisuuttani kuunnella sen, jotta oppisin ymmärtämään paremmin tämän päivän lasten maailmaa.
-Kirja on täynnä hyviä vinkkejä ja ohjeita lapsen arkeen ja monet neuvot sopivat varsin hyvin aikuisillekin.
-Hurjaa tosin, että lapsillekin täytyy tänä päivänä olla omat elämänhallinta ja selfhelp-kirjansa.

Naomi Klein: On fire. The burning case for a green new deal

-Ajankohtainen. Kirja rakentaa tarinaa Greta Thunbergistä ja ilmastokriisistä. Vaikka talomme on tulessa. Miksi emme panikoi?
-Klein kritisoi decoupling-ajatusta, koska ekotehostuminen johtaa helposti rebound-efektiin eli jevonsin paradoksiin.
-Klein uskoo kansalaisaktivismin voimaan
-Kirja on tuttua ja perusteltua kapitalismin kritiikkiä, jos on lukenut Kleinin aikaisempia kirjoja.
-Erittäin ajankohtainen kun nyt mietitään koronaelvytystä

Loretta Breuning: Habits of Happy Brain

-Hyvä katsaus serotoniinin, dopamiinin, oksitosiinin ja endorfiinin vaikutukseen aivoissa
-Antaa hyvän katsauksen siihen, miten luoda uusia hyviä tapoja ja luopua huonoista tavoista. Kirjailin hypoteesi on, että 45 päivän päivittäiset teot luovat rutiinin eli tapoja.
-Neuvot ovat ilahduttavan konkreettisia ja yksityiskohtaisia siitä, miten voi lisätä kutakin ainetta aivoissa.
-Dopamiini: juhli pieniä saavutuksia, etene pienin askelin, tee konkreettisia tekoja.
-Endorfiini: naura säännöllisesti ja etsi asioita, jotka naurattavat tai itke pahaolo pois. Surulliset elokuvat voivat auttaa itkemisen harjoittelua. Se helpottaa ja toimii terapiana. Myös fyysinen harjoittelu/treenaus ja venyttely auttavat vapauttamaan endorfiinia.
-Oksitosiini: rakenna sosiaalista luottamusta ihmisten kanssa. Sen voi aloittaa katsomalla silmiin tai aloittamalla keskusteluja. Tai kokeile hierontaa.
-Serotoniini: hanki muiden arvostusta kertomalla muille mitä hienoa olet tehnyt. Nauti omasta vaikutuksestasi muihin.

Jari Lindström: Syvään päätyyn. Muistelmani.

-Olen tavannut Lindströmin muutaman kerran hänen toimiessaan ministerinä. Hän antoi jo silloin hyvin maanläheisen ja välittömän vaikutelman ihmisestä, joka oli armottoman rehellinen. Tämä sama kuva välittyy hienosti myös kirjasta.
-Kirjassaan Lindström käy yksityiskohtaisesti läpi kuntapolitiikan ja eduskunnan dynamiikkaa sekä 2010-luvun keskeisiä poliittisia käänteintä omasta näkökulmastaan. Näin kirja toimii hienona yhteiskuntaopin teoksena kaikille, joita politiikka kiinnostaa.
-Paikoin tekstiä vaivaa pieni omahyväisyys. Riveiltä välittyy mielikuva, että Lindströmillä oli usein tunne, mitä tulee tapahtumaan. Tämän toistelu tuntuu hiukan epäuskottavalta.

Jotain hyvä. Äänikirja toivosta.

-Lyhyt kirja, jossa joukko suomalaisia lukee kirjeitä tästä ajasta. Kirjan tuotto annetaan Hope ry:lle ja käytetään vaikeassa tilanteessa olevien lasten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseen.
-Hienoa ajankuvaa korona-ajasta
-Korona on globaali sukupolvikokemus, jota tullaan aina muistelemaan ja miettiään missä olimme silloin
-Erityisesti mieleen jäi huuhkajien päävalmentaja Markku Kanervan kirje. Hänen mukaan koronavirus on kuin puoliaika tai aikalisä. Mahdollisuus miettiä strategiaa uudestaan.
-Monet kirjeiden lukijat muistuttavat siitä, että emme ehkä halua enää palata vanhaan. Maapallomme on saanut sydänkohtauksen, talous yskii ja räkii. Kykenemme elämään ilman jatkuvaa kulutusta ja lentämistä. Joskus pakko on paras kannustin. Tämän parempaa tilaisuutta päivittää arvot 2020-luvulle tuskin tulee, maalailee esimerkiksi Perttu Pölönen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikon kirjakatsaus”

  1. Ranskalainen kirjailija François Mauriac sanoi, että lukeminen on avoin ovi lumottuun maailmaan.
    Lumotussa maailmassa on monenlaisia värejä, sävyjä ja vivahteita, ihan kuten tuossa viikon kirjakatsauksessakin. Lukeminen avartaa maailmankuvaa.

    Ja menneisyyden seulominen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja se antaa vinkkejä tulevaisuuden hahmottamiseen. Molemmat viimeksi lukemistani 576-sivuisista kirjoista kertovat historiasta ja kukin omalla tavallaan vallankäytöstä.
    Jatkaessani mielikuvituksen siivittämää maailmanympärimatkaani pysähdyin ensin lähimpänä olevaan Iso-Britanniaan. Joanny Moulin kertoo teoksessaan ” Victoria, vuosisadan kuningatar ” ( Victoria- Reine d’un siècle ) lähes 65-vuotta Britannian imperiumia päättäväisyydellä hallinneen vahvaluonteisen kuningatar Victorian yksityisestä ja julkisesta elämästä. Victoria nousi valtaistuimelle hyvin nuorena v..1837. Tämän kertomuksen kautta kokonainen menneisyyden vuosisata herää tavallaan uuteen eloon.

    Toinen matkakohteeni on Amerikan Yhdysvallat. Barbara Chase- Riboud kertoo ” Virginialainen ” ( La Virginienne ) kirjassaan XVIII-vuosisadan lopun kiistellyimmän rakkaustarinan. Yhdysvaltojen kolmas presidentti Thomas Jefferson jakoi elämänsä 38 vuoden ajan kauniin ja arvoituksellisen Sally Hemingsin kanssa. ? Sally Hemings oli valkoihoisen ja mulatin jälkeläinen orja. Teoksessa orjuuden ajan Amerikka näyttäytyy monissa värisävyissä ja kaikessa monimutkaisuudessaan.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa