Viikkopäiväkirja 50 (13.-19.12.2010)

Maanantaina luin aamulla päivän lehden ja sähköpostit, kirjoittelin blogia ja katsoin Facebookin. Aamupäivän aikana annoin haastattelun Europa-lehdelle Cancúnin ilmastokokouksen tuloksista. Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, jossa käytiin läpi Lari Karreisen johdolla asiaa vapaaehtoisten johtamisesta. Alkuillasta osallistuin YK-liiton syyskokoukseen, jossa hyväksyttiin järjestön uudet strategiat, toimintasuunnitelma ja budjetti sekä valittiin uusi hallitus. Illalla juhlimme Annukan kanssa 8-vuotista taivaltamme käymällä syömässä Ravintola Kotossa.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa, luin sähköpostit ja päivän lehden sekä kirjoittelin blogia. Myös kirjoitukseni Cancúnin ilmastokokouksesta ja Suomen roolista julkaistiin CO2-raportti.fi-sivuilla: Cancúnin ilmastokokous ja Suomi. Aamupäivän vietin Luonto-Liiton toimistolla henkilöstö- ja talousasioiden parissa. Iltapäivällä vastailin Aamulehden haastatteluun koskien 95e10-bensiiniä, piipahdin Vasemmiston jouluglögeillä Hakaniemessä sekä jatkoin matkaa edelleen Finanssialan Keskusliiton tiloihin Bulevardille Allianssin hallituksen kokoukseen.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa, luin sähköposteja ja päivän lehden sekä kirjoittelin blogia. Aamupäivän vietin kiireettömästi Luonto-Liiton toimistolla. Iltapäivällä juhlimme mm. Titta Lassilan läksiäisiä sekä osallistuin ilmasto.orgin ja ilmasto-opas.fi -sivustojen yhteiseen palaveriin. Illan vietin Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa ja pikkujouluissa.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa, luin sähköposteja ja päivän lehden. Aamupäivällä suuntasin Säätytalolle Suomen kestävän kehityksen toimikunnan seminaariin koskien valmistautumista YK:n Rio+20 -konferenssiin 2012. Parasta antia oli ehdottomasti professori, ympäristöneuvos Antero Honkasalon puheenvuoro. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton vuoden 2011 hommia ja kävin läpi sähköposteja. Kirjoitukseni ympäristöhyveellisestä johtajuudesta julkaistiin Hyvejohtajuus-blogissa.

Perjantaina luin aamulla päivän lehden ja sähköposteja. Aamupäivän vietin Luonto-Liiton toimistolla käyden läpi sähköposteja. Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen sillä päivän loputtua inboksissa ei ollut jäljellä yhtään viestiä. Ei siis yhtään lukematonta, käsittelemätöntä tai luettua viestiä. Iltapäivällä osallistuin Helsingin seudun ruuhkamaksuselvitystä koskevan viiteryhmän seminaariin, jossa esiteltiin jatkoselvityksen tuloksia. Mitään uutta tämän suhteen ei käynyt ilmi. Ruuhkamaksut on ylivoimaisesti kaikkein tehokkain yksittäinen keino vastata liikenteen aiheuttamiin haasteisiin. Ilta olikin sitten varattu ensin Luonto-Liiton pikkujouluille ja sen jälkeen Suomen luonnonsuojeluliiton jouluväen glögeille.

Lauantaina vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään, kävin juoksemassa, kävimme kaupassa ja siivosimme sekä laitoimme ruokaa. Yllätyksekseni olin päässyt myös YLE:n Pressiklubissa esitettyyn Riku Siivosen Suomi – Pispa-La -kappalseen sanoituksiin. Alkuillasta piipahdimme yläkerran naapurien luona glögeillä ja illaksi pyöräilimme Etelä-Haagaan juhlimaan Jounin 40-vuotissyntymäpäiviä yhdessä muiden mahtavien tyyppien kanssa. Hämmästyttävää, miten yhä nuoremmat ihmiset täyttävät 40-vuotta.

Sunnuntaina luin aamupäivän lehtiä, valmistelin tulevan viikon asioita sekä kirjoittelin jouluruuasta ja hyvästä johtamisesta. Iltapäivällä tein Annukalle ruokaa – pastaa ja tomaattisoijarouhekastiketta. Jouduin myös antamaan lumelle periksi ja kävin naapurissa olevassa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa juoksemassa juoksumatolla.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 50 km) ja pyöräilin 81 km. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 73,5 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen siitä kahdeksasta vuodesta, jonka olen saanut Annukan kanssa viettää. Olen myös kiitollinen Luonto-Liiton monipuolisista ja mukavista työntekijöistä, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin mahtavasta hallituksesta sekä niistä lukemattomista ympäristönsuojelun sankareista, joiden kanssa saan aikaani päivästä toiseen viettää.

Viikon aikana olen oppinut kansainvälisestä ilmastopolitiikasta, rahoituksesta ja Suomen huoltosuhteesta. Olen oppinut paljon uutta energiayhtiöistä ja sähköntuotannosta, ilmastoviestinnästä, ruuhkamaksuista sekä suomalaisten ruokatottumuksista.

Tulevan viikon aikana istun vielä yhdeksässä eri kokouksessa ja siirryn sen jälkeen lomalle viettämään aikaan Annukan kanssa. Tavoitteena on keskustella, lukea ja kirjoittaa. Palataan asiaan taas tammikuussa.

Edellinen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 49.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 50 (13.-19.12.2010)”

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa