Viikkopäiväkirja 49 (6.-12.12.2010)

Maanantaina nukuin pitkään, tein aamulla lihaskuntaharjoittelua ja kävin läpi kirjahankkeen tekstejä. Iltapäivällä luin sähköposteja ja vertailin sähköyhtiöiden tarjouksia sekä suunnittelin tulevia kuvioita. Leppoisa lomapäivä. Illalla luin pinon lehtiä ja selailin pari kirjaa. Erityisesti mieleeni jäivät Elina Hirvosen kolumit Afrikasta vuosilta 2007-2009.

Tiistaina valmistelin aamulla ympäristöjärjestöjen yhteisen tiedotteen liittyen Cancunissa julkaistuun kansainväliseen Climate Change Performance Index -ilmastovertailuun: Suomen sijoitus ilmastovertailussa parantunut – arvosana silti “heikko”. Päivän mittaan hoidin Luonto-Liiton henkilöstöhallintoon liittyviä asioita sekä kävin näöntarkastuksessa. Kone oli jotenkin viallinen ja ensin näytti siltä, että näköni on muuttunut dramaattisesti, koska en nähnyt oikeastaan yhtään numeroa tai kirjainta. Onneksi mitään suurempaa muutosta ei ollut kuitenkaan tapahtunut. Illalla piipahdin Animalian pikkujouluissa ja kävin päivän päätteeksi juoksemassa.

Keskiviikkona vietin aamulla laatuaikaa ja nautti lumimaisemasta kävelemällä töihin Käpylästä keskustaan yhdessä Annukan kanssa. Aamupäivän istuin Luonto-Liiton viisikon kokouksessa ja iltapäivän ympäristöministeriössä Demos Helsingin ja Ympäristöministeriön ympäristötietoisuus-työpajassa. Työpajassa minulle kirkastui neljä asiaa

– (1) Arvoihin turvaudutaan silloin kun rutiineista ei ole apua
– (2) Ihmiset saadaan tekemään ympäristötekoja helpoiten muilla motiiveilla (harhauttamalla). Esimerkiksi keski-ikäisiä miehiä motivoi tehokkuus, vanhempia naisia tulevat sukupolvet ja nuoria välitön hyöty itselle.
– (3) Ilmasto- tai ympäristöhuoli ruokkii pelkoa, joka lamaannuttaa tai estää toimimasta. Pelon kulttuuri luo tilaa hallinnon toimille ja lainsäädännölle. Toivon ja uskon ilmapiiri luo taas tilaa yksilön sankarisuorituksille.
– (4) Poliittiseen vaikuttamiseen tarvitaan vahvaa asiantuntijuutta. Ihmisiä kuitenkin motivoi performatiivisuus ja näyttävyys.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa ja nautin aamupalaa hyvien toiminnanjohtajien ja pääsihteereiden kanssa. Keskustelimme mm. suhtautumista markkinointiin, jota järjestöille jatkuvasti kohdistuu. Itse olen erittäin kiinnostunut ottamaan vastaan erilaisia tarjouksia ja yhteistyökuvioita, mutta vain silloin kun niitä tehdään pro bonona. Päivällä vastailin Radio Suomen haastatteluun siitä, miten omaa käyttäytymistä ja toimintaa voisi muokata ekologisempaan suuntaan. Iltapiävällä olin Pilvi Torstin ja Matias Möttölän Pelastuskirja Nyt! –illassa Korjaamolla. Kirjassa pohditaan, miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää. Paikalla olleen EVA:n johtaja Matti Apusen näkemys oli selvä: talouskasvulla. Hänen mukaan degrowth-sanan voisi suomentaa sanaksi rappio. Apusen mielestä talouskasvu on ihmisten hyvinvointia tärkeämpää.

Perjantaina pyöräilin aamulla Viikkiin puhumaan ravitsemustieteiden kurssille ruuan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista. Iltapäivällä järjestimme Luonto-Liiton susimielenosoituksen susien tappolupia vastaan. Julistimme Antti Nylenin lukeman joulurauhan susille ja marssimme 22 soihdun kanssa maa- ja metsätalousministeriön eteen. Kesken mielenosoituksen annoin YLE Radio Suomelle haastattelun suoraan lähetykseen. Valitettavasti ministeriö ei suostunut ottamaan vastaan viestiämme vaan käski poistumaan. Lauloimme kuitenkin ministerille joululauluja ja toivotimme hyvää joulua ulkopuolelta käsin. Tempauksen yhteydessä nähtiin myös susityttöjen viuhahdus. Lisää aiheesta ja kuvia myös täällä: Susimielenosoitus, susitytöt ja viuhahdus. Illan vietin Greenpeacen pikkujouluissa nauttimassa hyvästä seurasta, improvisaatioteatterista ja metsiensuojelun sankariteoista.

Lauantaina kävin aamulla juoksemassa ja seurasin jännittyneenä Cancúnin ilmastokokouksen loppuhuipentumaa, jossa Bolivia yritti pistää viimeiseen asti hanttiin. Ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tiedote aiheesta täällä: Järjestöt: Cancúnista pohja ilmastosopimukselle – teollisuusmaille rutkasti kotitöitä. Koko päivä ja alkuilta sujui Luonto-Liiton mainion hallituksen kokouksessa. Illan päätteeksi siivosin ja istuin iltaa Annukan kanssa.

Sunnuntaina nukuin vähän normaalia pidempään ja luin lehtiä (viikonlopun lehtikatsaus) sekä kirjoittelin Cancúnin ilmastokokouksen lopputuloksista ja hyvästä johtamisesta. Illalla kävin läpi tulevan viikon menot sekä kävin juoksemassa ja tein vielä lihaskuntoharjoittelua.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 36 km) ja pyöräilin 63 km sekä tein kerran lihaskuntaharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 75 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen lumisesta maisemasta, erinomaisesti sujuneesta ympäristö- ja kehitysjärjestöjen yhteistyöstä Cancúnin ilmatokokoukseen liittyen. Olen myös kiitollinen Luonto-Liiton hallitukselle aivan loistavasti sujuneesta vuodesta sekä Luonto-Liiton susikampanjavastaava Aura Yliselälle hauskasta ja hienosti järjestetystä susimielenosoituksesta.

Viikon aikana olen oppinut sähköyhtiöiden ympäristövastuullisuudesta, kansainvälisestä ilmastopolitiikasta, ihmisten suhtautumisesta lumeen, talveen ja pyöräilyyn. Erityisesti olen oppinut ympäristöarvoista ja -asenteista sekä ympäristötietoisuudesta ja siitä, miten Suomessa saadaan valokuvaajat liikkeelle (susityttöjen viuhahdus).

Tulevan viikon aikana vietän aikaa ekopop-kirjahankkeen parissa, YK-liiton, Allianssin ja  Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin kokouksissa sekä erilaisissa pikkujouluissa, juhlissa ja muissa jutuissa.

Edellinen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 48.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa