Viikkopäiväkirja 23 (7.6.-13.6.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa 10 km aikaan 43:44. Tämä taisi olla yksi nopeimpia 10 km juoksuja, joita olen koskaan tehnyt. Amupäivä sujui työhaastatteluita tehdessä. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja kävin Helsingin Nuorisoasiankeskuksen Focus-ryhmän kokouksessa pohtimassa nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamista Helsingissä. Hilpeyttä päivän mittaan herätti sunnuntaina YLE:n pääuutislähetyksessä näytetty takapuoleni. Onneksi päällä ei ollut muodikkaita ”rännihousuja”.

Solidaarisuuskalenteri

Tiistaina söin aamiaista hyvien järjestöjen toiminnanjohtajien ja pääsihteereiden kanssa. Päivä jatkui työhaastatteluita tehdessä ja lopulta palaverilla ydinvoimakysymyksistä. Ennen lomia kun pitäisi vielä kaataa pari ydinvoimahakemusta. Päivän kiinnostavin uutinen liittyi kuitenkin oikeusministeriön työryhmän mietintöön äänestysikärajan laskemisesta. Kirjoittelin aiheesta illalla blogiini: Äänestysikäraja 16 vuoteen.

Keskiviikkona istuin aamupäivän Vihreän Sivistysliiton Onnellisuustalous – vaihtoehtoja bruttokansantuotteen kasvulle -seminaarissa. Lounaalla kävin STTK:n alue- ja elinkeinopoliittisen asiantuntija Lauri Korkeaojan kanssa keskustelemasta tulevasta SuomiAreenan keskustelutilaisuudesta. Iltapäivällä juhlittiin Luonto-Liiton EVS-vapaaehtoisen läksiäisiä. Lisäksi pääsin Radio YLE Puheen päiväntasaajaan keskustelemaan luontosuhteesta ja vähän muustakin. Alkuillasta oli vielä Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinpalaveri.

Torstaina kävin aamupäivällä keskustelemassa Likessä yhdestä kirjaprojektista. Iltapäivällä taas tapasin urheiluoikeuden professori Heikki Halilaan liittyen yhdistyslakiin sekä osittain tai kokonaan verkossa tapahtuvaan kansalaistoimintaan. Lisäksi osallistuin Kenen ilmasto? -kirjan julkaisutilaisuuteen Rosebudin Korjaamon kirjakaupassa. Illalla johdin puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Kevätkauden viimeisen kokouksen päätteeksi kävimme syömässä Ravintola Groteskissa, jossa saimme odotella 1h 20 min etukäteen tilattua annosta. Alkupalaksi keittiöstä tarjoiltiin kuitenkin herkullista tomaattivettä.

Perjantaina vietin toimistopäivää. Valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja muita tulevan viikon asioita. Lounaalla kävin Vision opintojohtaja Ville Ylikahrin kanssa. Alkuillasta kävimme istumassa Annukan kanssa iltaa Pashassa ja teimme kesäsuunnitelmia. Illalla katsoimme Mika Kaurismäen elokuvan Haarautuvan rakkauden talo.

Lauantaina nukuimme pitkään ja hoidimme Annukan kanssa viikkosiivouksen. Tämän jälkeen kirjoittelin kolme lyhyttä artikkelia, muokkasin degrowth-teesejä ja pohjustin erästä kirjahanketta. Samalla seurasin Keskustan puoluekokousta verkossa. Illalla kävimme Jukan, Elinan ja Kuuran luona syömässä Vegaanin uuden keittokirjan mukaisesti tehtyä ohraa ja pinaattitofua sekä istumassa iltaa. Samassa yhteydessä lukaisin läpi Kaarina Davisin teoksen Irti oravanpyörästä.

Sunnuntaina kävin juoksemassa 20 km lenkin. Muuten päivä sujui tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia valmistellessa.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 60 km) ja pyöräilin 78 km sekä tein kotona kerran lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 83,5 tuntia.

Tulevan viikon aikana on vielä liuta kokouksia, olen puhumassa Kotkassa ydinvoimasta sekä mainostoimisto Taivaassa omista projekteistani. Lisäksi vierailen Kuninkaan kartanossa Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) kokouksessa. Viikonlopuksi suuntaan Kolille Luonto-Liiton hallituksen kokoukseen.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa