Viikkopäiväkirja 2 (10.-16.1.2011)

Viikkopäiväkirja palaa jälleen vuoden vaihteen tauolta.

Tässä tiivistetysti kuluneen viikon kuviot.

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle lumi- ja räntäsohjossa orientoitumaan alkaneen vuoden hommiin. Keskon kestävän kehityksen palkinnot julkaistiin myös haettavaksi. Teeman on materiaalitehokkuus. Olen itse mukana palkintolautakunnassa. Lounaalla kävin Turun Sanomien toimittajan kanssa. Haastattelun aiheena oli asketismi. Iltapäivällä vedin vuoden ensimmäistä toimistokokousta ja kävimme läpi joitakin uuden Kevätseuranta-vastaavan perehdytykseen liittyviä asioita. Iltapäivällä istuin Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinpalaverissa valmistelemassa hallituksen tulevan kokouksen esityslistaa. Illalla kävimme Annukan kanssa Tuulin, Markon, Toivon ja Ilonan luona kylässä.

Tiistaina vietin aamupäivän ja lounaan kehityskeskustelussa. Iltapäivällä kävin vuosittaisessa hammastarkastuksessa. Reikiä ei löytynyt, mutta hammaskiven poistossa pitää käydä. Iltapäivällä poseerasin kellon kanssa Turun Sanomien juttua varten. Lisäksi pistin kasaan Luonto-Liiton toimintakertomusta ja kävin läpi sähköposteja.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa. Kuvittelin, että kaikkein pahimmat juoksu- ja pyöräilykelit on tänä talvena Helsingissä koettu jo monta kertaa. Jäätynyt loska oli kuitenkin tämän vuoden ennätys. Vauhti ei päätä huomannut ja nilkatkin joutuivat aika koville. Aamupäivällä istuin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton (STKL) Sosiaalisesti kestävä kehitys -kirjahankkeen kirjoittajapalaverissa. En vielä tiedä kirjoittaisinko kirjaan artikkelin kansalaisvaikuttamisesta vai ekologisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen leikkauspinnoista. Lounaalla ja iltapäivällä jatkuivat kehityskeskustelut. Päivän lopuksi vastasin vielä Pohjoismaiden ministerineuvoston ympäristöpalkintoa koskeviin tutkimuskysymyksiin.

Torstaina huonosta kelistä viisastuneena kävin aamulla juoksemassa Mäkelänrinteen kuntokeskuksen juoksumatolla. Oli hyvä idea verryttelyjuosta noin kilomertin matka kuntokeskukselle, jatkaa juoksua matolla ja juosta taas takaisin kotiin suihkuun. Aamupäivä ja iltapäivä sujuivat kehityskeskusteluiden merkeissä. Loppuiltapäiväksi lähdin Kepan, YK-liiton, Eettisen kaupan puolesta ja monen muun tahon tammitoteille Töölöön. Paljon vanhoja ja uusia tuttuja! Alkuillasta vastasin vielä ympäristöasiantuntija-lehden haastatteluun blogeista sekä viimeistelin kolumin nuorten verkkovaikuttamisesta Sosiaali- ja terveysviestiin. Illalla purin viikon aikana kasautunutta sähköpostisumaa.

Perjantaina kehityskeskustelut jatkuivat niin aamu- kuin iltapäivälläkin. Täytyy kyllä sanoa, että viikon aikana käymäni seitsemän kehityskeskustelua ovat olleet todella antoisia. Sessioissa on tullut paljon hyviä ja mielenkiintoisia uusia ajatuksia. Tarkoituksena onkin tehdä jonkinlainen analyysi ja yhteenveto keskusteluista sekä tietysti pistää asioita eteenpäin. Tuskin maltan odottaa tulevan viikon kehityskeskusteluita. Illalla kävin kasvisruokakauppa Asokassa sekä vietimme Annukan kanssa viikottaista L&A-sessiota käymällä Bistro Artesanassa syömässä.

Lauantaina kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle valmistelemaan hallituksen kokousta. Koko päivä sujahti hyvässä seurassa kokoustellessa ja hallituksen päätöksiä ylös kirjaillessa. Kokouksen päätteeksi jäimme vielä hetkeksi istumaan iltaa. Illalla katsoimme Annukan kanssa Gandhista kertovaa dokumenttia. Ole itse se muutos, jonka toivot maailmassa näkevän!

Sunnuntaina kävimme Annukan kanssa aamupäivällä juoksemassa. Pihamme kartonki- ja lehtiroskista ei ole tyhjennetty sitten joulukuun puolivälin, joten kävimme yläkerran naapurin Jukan kanssa pomppimassa hiukan kartonkilaatikon päällä, jotta sinne mahtui vielä muutama lisää. Päivän kuluessa valmistelin tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia sekä siivosin.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 50 km) ja pyöräilin 73 km. Lisäksi tein kerran lihaskuntoa ja venyttelin. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 84 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen siitä, että vuoden 2011 aktiviteetit ovat taas alkaneet. Erityisen kiitollinen olen kuitenkin niistä seitsemästä todella antoisesta kehityskeskustelusta sekä muista keskusteluista joita olen lukemattomien ihmisten kanssa käynyt. Olen kiitollinen, että voin tehdä työtä, jolla on tarkoitus ja jonka koen itse todella mielekkääksi.

Viikon aikana olen oppinut hurjasti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja saanut paljon ideoita Luonto-Liiton kehittämiseen sekä muihin tuleviin juttuihin. Tästä on todella hyvä ponnistaa kevään haasteisiin. Lisäksi olen oppinut suhtautumaan myönteisesti jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiin ristiriitatilanteisiin.

Tulevan viikon aikana kehityskeskusteluiden pitäminen jatkuu, olen mukana tiedotustilaisuudessa julkaisemassa ympäristöjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteita, vedän Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokousta sekä käyn puhumassa Sipoonjoen koulun oppilaille ympäristöasioista. Lisäksi tapaan paljon ystäviä. Luvassa on kiva viikko!

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 50.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 2 (10.-16.1.2011)”

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa