Vegfest – harhaluuloja ruuan ympäristövaikutuksista ja kasvisruokapäivä

Osallistuin perjantaina Tampereen keskustorilla nyt toista kertaa järjestettyyn Vegfest-tapahtumaan. Oma sessioni alkoi Luonto-Liiton järjestöesittelyllä heti avajaisten jälkeen. Järjestöesittelyn jälkeen pidin tunnin puheenvuoron ruuan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista.

Puheenvuorossani yritin murtaa kolme harhaluuloa ruuan ympäristövaikutuksista.

1. Ruokakassin materiaalin sijaan kannattaisi kiinnittää huomiota kassin sisältöön. Vaikka kangaskassi onkin ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin muovi- tai paperikassi, kannattaa ensisijaisesti kiinnittää huomiota siihen, että suosii mahdollisimman paljon kasvispohjaisia elintarvikkeita eläinperäisten sijaan.

2. Alkuperämaan sijaan kannattaa kiinnittää huomiota omiin kauppamatkoihin. Kuljetusten osuus ruuan elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista on vain muutaman prosentin luokkaa. Sillä, tuodaanko ruoka kumipyörillä Espanjasta tai rahtilaivoilla Brasiliasta ei ole juurikaan merkitystä ruuan ympäristövaikutukseen. Sen sijaan sillä, miten omat kauppamatkansa kulkee, on ratkaiseva merkitys. Kannattaa siis suosia lähikauppaa, johon pääsee jalan tai polkupypörällä.

3. Pakkausten sijaan kannattaa kiinnittää huomiota ruuan hävikin ehkäisemiseen. Kotitalouksien ruuasta noin 10 prosenttia päätyy roskikseen. Pakkausten osuus ruuan elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista on kuljetusten tapaan häviävän pieni. Jos hyvällä pakkauksella voidaan parantaa ruuan säilyvyyttä ja pienentämään sen hävikkiä, kannattaa tehdä kunnollinen pakkaus.

Paneelikeskustelu Tampereen kasvisruokapäivästä

Heti luentoni jälkeen ohjelma jatkui Tampereen kouluruokaa käsittelevällä paneelikeskustelulla. Keskusteluun osallistuivat Sari Kuusisto osuuskunta Timjamista, Tarja Alatalo Tampereen Ateriasta, kaupunginvaltuutetut Joonas Lepistö ja Johanna Loukaskorpi sekä lukion opettaja Leena Marjamäki.

Panelistien keskuudessa viikottaiselle kasvisruokapäivällä oli selvä kannatus. Sen sijaan sijaan se, että kouluissa olisi tarjolla aina (ilman eri pyyntöä) kasvisruokaa, ei herättänyt innostusta. Kasvisruuan ja sekaruuan tarjoaminen päivittäin saattaisi lisätä kustannuksia ja hävikkiä.

Parasta tietysti olisikin jos päiväkodeissa ja kouluissa olisi lähtökohtaisesti tarjolla vain kasvisruokaa ja liharuokaa olisi mahdollista saada korkeintaan erikseen pyytämällä. Suurin osa yleisöstä tähän olisikin ollut valmis. Panelistien mukaan vaihtoehto olisi ollut kuitenkin poliittisesti epärealistinen vaikka suurin osa olikin valmis kannattamaan esimerkiksi kahta viikottaista kasvisruokapäivää.

Hieno tapahtuma! Tarjolla huippukiinnostavaa ohjelmaa ja ympäristöystävällistä vegaaniruokaa. Kiitos kaikille järjestäjille Vegfestin tekemisestä mahdolliseksi!

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa