Vapaus valita ruuhkamaksut

Maantaina osallistuin Säätytalossa ruuhkamaksutyöryhmän viimeiseen kokoukseen. Vuoden mittaan konsulteilla teetetty selvitys osoittaa sen, minkä tiedämme jo kokemuksen perusteella muista maista muutenkin.

– Ruuhkamaksut lisäävät liikennejärjestelmän toimivuutta ja vähentävät ruuhkia
– Ruuhkamaksut lisäävät joukkoliikenteen käyttöä
– Liikenneonnettomuudet vähenevät
– Kasvihuonekaasupäästöt, hiukkaspäästöt ja muut ympäristövaikutukset vähenevät
– Maankäyttöön liittyvät vaikutukset ovat myönteisiä
– Ruuhkamaksujen käyttöönotto on yhteiskuntatalouden kannalta erittäin kannattavaa

Näitä asioita ei kuitenkaan voida työtä ohjaavan liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Juhani Tervalan mielestä kirjoittaa johtopäätöksiin. Saattaisi ilmeisesti käydä niin, että päätöksentekijät huomaisivat kuinka hyvästä jutusta on kyse.

Päivällä valmistelin puhetta YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille. Tapaan hänen yhdessä muiden kansalaisjärjestöedustajien kanssa keskiviikkoaamuna. Suomen luonnonsuojeluliitto tiedotti aiheesta maanantaina:

Suomen luonnonsuojeluliitto odottaa Ban Ki-moonilta ja Suomelta ilmastojohtajuutta

Illalla osallistuin Vapaus Valita toisin -työryhmän kokoukseen. Uusia tuulia on tulossa lauantaina 13.6. Kulttuuritalolla. Pysy kuulolla.

2 kommenttia artikkeliin ”Vapaus valita ruuhkamaksut”

  1. Hei Leo,

    Kerro mielipiteesi että mihin mielestäsi pitäisi tietullit laittaa?
    Olisiko parempi jos olisi ns. dynaaminen ruuhkamaksu, esim. aamu- ja iltapäivällä perittäisiin ruuhkamaksuja työmatkaliikenteellä. Silloin kuin ruuhkaa ei olisi niin tietulli olisi pois käytöstä. Esim. itse yritän välttää esim. hkin keskustaan ajamista juuri työmatkaliikenneaikoihin. Esim. jos vien jotain Helsingin keskustaan omalla autolla, pyrin sen tekemään illalla koska itse en pidä siitä että istun keskellä ruuhkaa.

    Pitäisi rakentaa ja kehittää junaparkkeja, johon pitkämatkalaiset voisivat jättää oman kulkuneuvon ja kaupunkialueella he liikkuisivat julkisella liikenteellä. Junaparkkeja on nyt jo käytössä mutta tuolle pitäisi antaa ns. porkkana eikä keppiä, eli tuetaan pitkämatkalaisia sillä että he mielellään jättäisivät auton parkkiin, eikä tekisi ruuhkaa.

    Itse olen ahkera auton käyttäjä ja ymmärrän autolijoita siinä että aina tuo ei ole yksinkertainen asia luopua auton käytöstä, eikä pidäkkään luopua koska monella ei yksinkertaisesti aikataulut ja hermot kestä julkista liikennettä. Esim. tuttu yritti liikkua Kirkkonummelta Helsinkiin käyttäen julkista liikennettä, johon olisi mennyt 4-tuntia ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää yhdistettyä liikkumismuoto, eli omaa autoa ja julkista liikennettä.

    Hyvää kesää sinulle.

  2. Moi Arska

    Kiitos viestistäsi!

    Kaikkein tehokkain malli näyttäisi olevan satelliiittipaikannukseen perustuva järjestelmä, jossa maksetaan ajettujen kilometrien mukaan. Olen kirjoitellut eri malleista hiukan SLL:n ilmastoblogissa: http://ilmastoblogi.wordpress.com/2009/03/27/matkaperusteinen-ruuhkamaksumalli-tehokkain/

    Nyt selvitetyissä malleissa lähdetään siitä, että ruuhkamaksuja ei kerätä iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä on tietysti säädettävissä sen mukaan, miten halutaan toimia. Käytännössä maksu voidaan hyvin sitoa kellonaikaan ja paikkaan, ei kuitenkaan todelliseen ruuhkaisuuteen.

    Parhain terveisin
    -Leo

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa