T&T Energiablogi: Tuulivoima myötätuulessa

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu 19.3.2013 Tekniikka & Talous -lehden Energia-blogissa.

Tuulivoima myötätuulessa

Uuden tuulivoimakapasiteetin rakentaminen on Suomessa halvempaa kuin investoiminen ydinvoimaan. Vanhat energiayhtiöt pelkäävät kuitenkin ikääntyvien laitostensa kilpailukyvyn puolesta. Kuka uskaltaa tehdä ensimmäisenä jätti-investoinnin tuulivoimaan?

Esimerkiksi helmikuussa 2013 tuulivoiman voittokulusta saatiin lukea jatkuvasti eri puolilta maailmaa. Tässä on muutama uutinen aiheesta:

”Espanjassa on marraskuun alusta lähtien tuotettu tuulivoimalla enemmän sähköä kuin millään muulla tuotantomuodolla.”
– YLE 4.2.2013,

”Uutistoimisto Bloombergin mukaan esimerkiksi Australiassa tuulivoima on jo hiilellä tuotettua sähköä edullisempaa.”
– CO2-raportti 12.2.2013,

”Tuulivoimalla tuotettiin Kiinassa viime vuonna hieman enemmän sähköä kuin ydinvoimalla.”
– Tekniikka & Talous 20.2.2013,

Euroopan Tuulivoimayhdistyksen (EWEA) mukaan 26 prosenttia kaikesta asennetusta sähköntuotannosta Euroopassa tehtiin tuulivoimalla. Edelleen 69 prosenttia uudesta sähköntuotantokapasiteetista oli uusiutuvaa energiaa siinä missä öljyn, hiilen ja ydinvoiman kapasiteetti laski.

Suomessa ei mennä vielä ihan näin kovaa. Vuoden 2012 lopussa maassamme oli 163 tuulivoimala (288 MW). Vauhti on kuitenkin kiihtymässä. Vuonna 2012 kapasiteetti kasvoi 45 prosenttia ja Suomen Tuulivoimayhdistys arvioi, että vuonna 2013 asennetaan uutta tuulivoimaa 125 MW edestä.

Ja pian asennetaan vielä paljon enemmän. Esimerkiksi Tuuliwatti Oy on tekemässä 75 miljoonan euron tuulivoimapuistoinvestointia Porin Peittoon.

12 tuulivoimalan vuosituotannon arvioidaan olevan 175 GWh/a ja kapasiteetin 54 MW. Tämä tarkoittaa, että tässä hankkeessa tuulivoiman kustannus on 1,39 euroa/W ja sähköä tuotetaan noin 3240 tuntia vuodessa.

Tuulivoimaeuro tuottaa ydinvoimaa enemmän

Vastaavat luvut Olkiluoto 3-ydinvoimahankkeelle on 5,3 euroa/W (viimeisin hinta-arvio noin 8,5 miljardia euroa) ja tuottoa noin 8000 tuntia vuodessa. Olkiluodon uusi ydinvoimala, mikäli koskaan valmistuu, on siis 3,825 kertaa kalliimpi ja tuottaa vuodessa 2,46 kertaa enemmän sähköä verrattuna Tuuliwatin uusiin tuulivoimaloihin. Yhden euron sijoitus tuulivoimaan tuottaa 55 prosenttia enemmän sähköä verrattuna euron ydinvoimasijoitukseen.

Laskelma ei olennaisesti muutu vaikka ottaisi huomioon koko tuotantokustannuksen eli pääoman koron, erilaiset takaisinmaksuajat ja juoksevat kustannukset, kuten huollot. Tämä johtuu siitä, että tuulivoima on erittäin pääomaintensiivistä, polttoaine ilmasta ja huolto kohtuuhintaista.

Ratkaiseva tekijä on se, kuinka monta tuntia tuulivoiman vuosituotannoksi arvioidaan. Uusilla ja isommilla tuulivoimaloilla päästään sellaisiin tuntimääriin, että tuulivoima on ydinvoimaa kannattavampi investointi, eikä vain ympäristön näkökulmasta vaan myös taloudellisesti.

Epävarmuuksiakin tuulivoimassa on

Suomen osalta tuulivoima on lähtemässä hyvin liikkeelle. Toki epävarmuuksiakin on, kuten lapojen jäätymisen lisääntyminen voimalakorkeuksien kasvaessa sekä toteutuneet huoltokustannukset pohjoisissa olosuhteissa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että epävarmuudet saadaan haltuun muutaman vuoden sisällä. Ja jos ongelmat ovat kohtuullisilla kustannuksilla hallittavissa, voimalahankkeiden riski pienenee ja rahoitus muuttuu helpommaksi.

Missä sitten viipyvät tuulivoimainvestoinnit? Mikäli pohjoismaisille sähkömarkkinoille tulee paljon uutta tuulivoimakapasiteettia, tarkoittaa se samalla sitä, että vanha hiililauhdesähkö käy nopeasti kannattamattomaksi.

Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tämä olisi tietysti erinomainen uutinen. Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden sähköntuotannon ominaispäästöt tippuisivat merkittävästi, kun uusi tuulivoima syrjäyttäisi hiililauhdetta. Vanhoille energiayhtiöille se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että vielä käytössä olevat fossiilisilla polttoaineilla toimivat laitokset jäisivät käyttämättä. Näin käy etenkin siksi, että sähkönkulutus ei enää kasva. Samalla myös suunnitellut ydinvoimainvestoinnit jäisivät kannattamattomiksi.

Sähkömarkkinoille tarvittaisiin nopeasti uusia toimijoita. Juuri nyt näyttää siltä, että uusilla tuulivoimainvestoinneilla saisi vähennettyä päästöjä merkittävästi ja käärittyä kaiken lisäksi vielä hyvät rahat.

Valmisteilla olevat ydinvoimainvestoinnit keräsivät ison joukon energiayhtiöitä ja muita toimijoita taakseen. Nyt kun todellisuus on paljastunut, en näiden lukujen valossa ihmettelisi, vaikka tämä sama joukko jättäisi ydinvoimahankkeet taakse ja ryhmittyisi tekemään 5-10 miljardin euron investointia tuulivoimaan.

Leo Stranius
Leo Stranius on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja ympäristöbloggaaja. Hänen ajatuksiaan voi seurata osoitteesta www.leostranius.fi

2 kommenttia artikkeliin ”T&T Energiablogi: Tuulivoima myötätuulessa”

  1. Hyvää luettavaa erityisesti Leolle:

    OECD/NEA 2012. Nuclear energy and renewables. System effects in low-carbon electricity systems.

    http://www.oecd-nea.org/ndd/reports/2012/system-effects-exec-sum.pdf

    Suomea koskettavat luvut Taulukko ES.2 sivulla 7. Nuo kustannukset per MWh vähäpäästöistä sähköä ovat aika erilaisia yhteiskunnan näkökulmasta kuin mitä yo. tekstistäsi voisi päätellä.

    Pitäisikö meidän olla kiinnostuneempia yksittäisten energia-alalle investoivien toimijoiden tuotoista vai ilmastotavoitteiden täyttämisen kustannuksista yhteiskunnan näkökulmasta kokonaisuutena?

    -Tuomas

  2. Tuulivoima on uusiutuvasta energiasta kyllä ainakin täällä pohjoisessa se paras vaihtoehto. Suurimpana hidasteena tällä hetkellä on mielestäni kuitenkin se, että mökkiläiset ja muut pelkäävät tonttien arvon laskevan tuulivoimaloiden maisemahaitan vuoksi. Tuossahan ihmetyttää vain se, että eivätpä maanteiden meluhaitat, ja rumat kännykkä- ja radiomastot haittaa tippaakaan. Hyvä kuitenkin, että suurin osa kansasta on ottanut ajatuksen vastaan niin positiivisella asenteella.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa