Gorakhpurin juna-asemalla Intiassa meitä vastassa on roskiksesta naposteltavaa kaiveleva lehmä. Löydettyämme ulos kaaottiselta asemalta alamme tiedustelemaan bussiaseman sijaintia. Tarkoituksena on löytää jonkinlainen kulkuneuvo Sunauliin, lähelle Nepalin rajaa.
Bussi löytyykin pian. Onneksemme bussi on meidän astuessa sisään jo tupaten täynnä. Aikatauluja ei ole, vaan bussit lähtevät liikkeelle sitten kun ovat täynnä. Niin sanottuun ylempään matkustusluokkaan (upperclass) emme tällä kertaa onneksi joudu. Bussin katolla matkustaminen on täällä yleistä.
Neljä tuntia varsinaista rynkytystä ja tärinää. Pää hakkaa kattoon ja polvet edessä olevaan istuimeen. Ilmastointi toimii, koska ikkunoita ei ole. Maisemat ovat kiinnostavia. Loputtomia pikkukyliä ja jännittäviä paikkoja. Loppumatkasta alan palella ja yritän vetää puseroa suojaksi. Se on kuitenkin jokseenkin mahdotonta pienen tilan ja sylissäni olevan reppuni takia.
Ennen hämärän tuloa pääsemme perille. Kyseltyämme Intian tullitoimistoja, jossa voisimme kirjautua ulos maasta, meitä kehoitetaan ottamaan polkupyöräriksa. Rajamuodollisuudet sujuvat tuttujen kaavojen mukaan erilaisia lappuja täytellessä. Nepalin rajaviranomaiset ovat erityisen mukavia (heidän ansiosta säästämme kolmekymmentä dollaria – kiitos). Yllätykseksemme viisumia varten tarvitaan kuitenkin passikuva. Virkailijan kanssa keskusteltuamme asiaa ajaa yhtä hyvin lompakoistamme löytyneet ikivanhat kuvat toisistamme. Niistä on ikävä luopua, mutta muitakaan mahdollisuuksia ei ole.
Rajan yli päästyämme kimpussamme on lukemattomia majoituksen ja ruokapaikkojen tarjoajia. Vaihdamme hiukan Nepalin rupioita ja otamme taksin lähimpään kaupunkiin eli Bhaiwaraan. Kuski on ikionnellinen maksaessamme matkasta kokonaiset sata Nepalin rupiaa eli noin euron. Löydämme pikkukaupungista siedettävän hostellin, mutta emme valitettavasti yhtään ruokapaikkaa, johon voisimme mennä syömään. Ihmiset tekevät ruokaa avotulilla kaduilla. Saamme järjestettyä seuraavaksi aamuksi itsellemme liput Kathmanduun Nepalin parhaimmalta bussiyhtiöltä eli Golden traveliltä. Onneksi saamme illan päätteeksi hostellin ravintolasta ruokaa. Olemme olleet syömättä kokonaisen vuorokauden eli 24 tuntia.
