Odotamme aamulle melkein tunnin bussiamme. Pääsemme kuitenkin istumaan meille varatuille paikoille. Tällä kertaa ilmastoinnin virkaa hoitavat toimimattomat tuulettimet, jotka on ruuvattu kunkin paikan yläpuolelle. Pyhät miehet käyvät tarjoamassa otsamerkin maalausta eli tikaa. Kieltäydyn. Yhtä kaikki. Bussimatka on mukava sekä maisemat upeita ja kiinnostavia. Yli kahdeksan kilometrin korkeuteen kohoavat lumihuiput ovat vaikuttavia. Muuten vuoristomaisemat ovat saman tyyppisiä kuin Andien vuoristossa Etelä-Amerikassa. Eroa on kuitenkin siinä, että tiet ovat täällä huonommassa kunnossa ja ohitykset hurjempia. Päivän aikana pysähdymme pari kertaa syömässä ja useita kertoja vessatarpeille tien poskeen. Ei käy kateeksi mukana matkustavia naisia.
Noin kahdeksan tunnin reissaamisen jälkeen pääsemme Kathmanduun – tai tarkalleen ottaen jumitumme kaupungin ulkopuolella olevaan ruuhkaan noin tunniksi. Ilmanlaatu on käsittämättömän huono ja kurkussa tuntuu todella pahalta. Paikalliset käyttävät hengityssuojaimia tai huiveja suun edessä. Lopulta bussi päättää jättää kaikki matkustajat tienposkeen. Otamme taksin ja suuntaamme kohti keskustaa. Taksikuski vaatii meitä maksamaan 200 rupiaa (noin kaksi euroa) vaikka sovimme hinnaksi 150 rupiaa. Asiasta syntyy kiivas keskustelu. Lopulta Annukka hermostuu ja heittää kuskin naamalle rahat ja lähtee lätkimään. Ei ole helppoa.
Hotellimme Kantipur Temple House on rakennettu vanhaan temppeliin (suosittelen!). Huoneet ovat isot. Paikka pyrkii olemaan ekoystävällinen. Näin ollen hotellilla ei käytetä ollenkaan muovia (lähinnä ongelma on kertakäyttöiset juomapullot) ja esimerkiksi vesi lämmitetään katolla olevilla aurinkovaraajilla. Palvelu on erinomaista. Erikoisuutena on sähköllä lämmitettävä sänky.
Vierailemme illalla Kathmandun Thamalin alueella (turistien suosima kaupunginosa). Paikka on täynnä hostelleja, ravintoloita ja myyntikojuja. Jonkin verran näkyy myös muita turisteja. Käy kuitenkin sääliksi sitä, että kaikkea roinaa on niin paljon, niin halvalla ja turisteja on käsittämättömän vähän. Tarjonta ja kysyntä eivät yleisesti ottaen kohtaa. Ostan innokkaalta kauppiaalta tiikerinsalvaa, jotta voin sanoa seuraaville tiikerinsalvan kauppiaalle, että minulla on jo kyseistä taika-ainetta. Tyydytämme pastan himoani poikkeamalla syömään italialaiseen ravintolaan (!). Thamalin alue näyttää ja tuntuu kuin miltä tahansa turistialueelta maailmassa – sanotaan vaikkapa Amstedamin vanhakaupunki. Erotuksena on vain se, että kaikki on poskettoman halpaa – ja inhottavan köyhää.
