Takaisin toimistolle vai etätöissä?

Huomaan, että viime aikoina monilla työnantajilla on kasvanut halua saada työntekijät takaisin toimistoille. Monet ovat pyrkineet uudistamaan toimistoja tai ottaneet käyttöön erilaisia enemmän vai vähemmän sitovia suosituksia tehdä töitä toimistolla vähintään tietty määrä päiviä tai tietty prosentti työajasta.

Itse havahduin asiaan kunnolla kun huomasin kesäkuussa sattumalta osana Firstbeat-mittausta, että työskentely toimistolla tuntui olevan keholleni palauttavampaa ja vähemmän stressaavaa kuin kotona. Tähän on itselläni luonnollinen syy. Kotona huomiosta kilpailee moni muukin asia, kuten kotityöt, harrastukset ja vapaaehtoistyö, liikunta ja lasten asiat. Toimistolla voi keskittyä itse asiaan ja kollegoihin.

Kesän jälkeen päätin kokeilla miltä tuntuisi siirtyä etätöistä takaisin toimistolle. Vuosikausia olen työskennellyt siten, että olen käynyt toimistolla ehkä keskimäärin kerran parissa viikossa. Olemmehan rakentaneet koko Third Rockin työskentelykulttuurin paikkariippumattomaksi keskellä koronan etätyövuosia. Nyt kesäloman jälkeen olen käynyt toimistolla käytännössä joka ikinen työpäivä. Takana uutta käytäntöä on tätä kirjoittaessa kuusi viikkoa.

Olenko huomannut jotain muutoksia? Työpäivät ovat ehkä hivenen rauhallisempia ja palauttavampia. On kiva nähdä kollegoita. Monia asioita saa hoidettua kätevästi keskustellen. Ei kuitenkaan kaikkia. Toisinaan olen ollut toimistolla yksin. Ja se vasta mukavaa superkeskittymisaikaa onkin. Työmatkat toimivat kätevinä henkisinä siirtyminä paikasta toiseen. Työmatkapyöräily on mukavaa. Varsinkin kun teen aina pienen kiertolenkin, että saan vähän hikeä pintaan.

Toistaiseksi en ole kuitenkaan onnistunut löytämään rutiinia liikkua palavereiden aikana. Meillä Third Rockissa suositaan sitä, että aina kun on mahdollista, palaverin aikana kannattaa lähteä kävelemään tai muuten vain liikkumaan. Itse olen usein varsinkin sisäisissä palavereissa kotona polkenut trainerissä pyörää. Tätä en pysty tekemään toimistolla enkä ole vielä onnistunut oikein lähteä kävelemään, juoksemaan tai kuntosalille kuntopyörää polkemaan. Toisaalta keksin kuitenkin hiljattain hyödyntää toimistolla olevaa kuntosalia. Käyn aina toimistolle tullessa ja sieltä lähtiessä tekemässä roikkumisharjoituksia samalla kun käyn vaihtamassa pyöräilyvaatteet.

Entä lounastauot? Ennen etätyöaikaa kävin aina syömässä lounaan jossain lounasravintolassa. Etätöissä taas olen syönyt kotona kotiruokaa. Nyt toimistolla ollessa olen huomannut, että aika usein käyn ostamassa lähikaupasta jonkun valmisruuan (usein saman) ja siihen mukaan hedelmän ja jotain salaattia. Syön siis enemmän valmisruokaa ja epäilen, että se ei ole lainkaan niin terveellistä kuin syömäni kotiruoka. Tässä voisi parantaa tietysti siten, että opettelisi käymään enemmän ravintoloissa tai tekisi ruuan kotona ja toisi sen mukanaan toimistolle.

Kaikki eivät kuitenkaan ole toimistolla ja kaikilla ei luonnollisesti ole mahdollisuutta tai halua tulla toimistolle. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että töihin muodostuu kahden kulttuurin porukkaa. Toimistolla kävijät ja ne, jotka jäävät pysyvästi etätöihin ja käyvät vain harvoin ja erikseen yhteisissä tapahtumissa tai vaikka kuukausiaamiaisissa. Haluamme kuitenkin olla elämäntilanneystävällinen työpaikka ja antaa ihmisten itse määritellä sen mikä on heidän elämäntilanteelleen sopiva paikka tehdä hommia.

Meillä ei siis ole toistaiseksi haluttu tehdä mitään linjauksia tai ohjeistusta siitä työskennelläänkö etänä vai toimistolla. Tuntuisi väärältä tässä vaiheessa luoda keinotekoisia sääntöjä tai pakkoja, kun ihmiset ovat tottuneet itselle sopivaan tapaan tehdä hommia ja rakentaneet arkensa ja elämänsä sen varaan, että töitä voi tehdä paikkariippumattomasti.

Miten teillä? Onko teillä otettu käyttöön ohjeistuksia tai suosituksia toimistolla olemisesta ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut?

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa