Kasvisproteiinit kasvuun

Pääsin osallistumaan ACE-hankkeen Kasvisproteiinit kasvuun -tilaisuuteen. Tässä muutama nosto tilaisuudesta. 

WWF:n kyselyn mukaan suomalaisista 66 % on täysin tai jonkin verran samaa mieltä, että kasvispohjaisen ruuan valitseminen tulisi olla aina mahdollista julkisissa ruokapalveluissa. Saman kyselyn mukaan kuitenkin vain 33 % on sitä mieltä, että kasvisten suosiminen lihan sijaan on tärkein tai toiseksi tärkein muutos ruokavaliossa ympäristön kannalta. Vastaavasti 66 % ajattelee, että tärkein tai toiseksi tärkein muutos on ruokahävikin vähentäminen. 

Tähän WWF Suomen pääsihteeri Jari Luukkonen muistutti osuvasti, että ruokahävikin puolittaminen vähentää ruuan päästöjä vain kaksi prosenttia. Luukkonen muistutti myös, että ruuantuotanto aiheuttaa noin 70 % luontokadosta. Maapallon elävästä biomassasta 36 % on ihmisiä, 4 % villieläimiä ja 60 % tuotantoeläimiä. 

Ruokafirmojen mukaan avain kasvisruuan edistämiseen ovat mm. kasvisruokien maku, rakenne, helppokäyttöisyys sekä tietysti hinta. Tärkeää olisi myös kasvisruuan normalisointi ja tuonti osaksi päivittäisruokailua. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvisruokapäivät ja vegehyllyt ovat historiaa ja hybridiratkaisut tulevaisuutta. Seminaaripuhujien mukaan Isointa muutosta kun ei tehdä kasvattamalla vegaanien osuutta tai muuttamalla vannoutuneiden lihansyöjien osuutta vaan pikemminkin tuomalla olemassaoleviin liharuokiin, joita 90 % ihmisistä syö mukaan lisää kasviskpmponenttia lihan tilalle.

Ehkä vaikuttavimman puheenvuoron käytti kuitenkin Pro Vege -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Niklas Kaskeala. Hän viittasi mm Luken tekemään selvitykseen, jossa on arvioitu, että ruokasektorin kasvupotentiaali vuoteen 2030 mennessä on noin 4,5 miljardia euroa ja tästä noin 500 miljoonaa euroa tulee solumaavijelystä, 357 miljoonaa euroa kasvisproteiineista ja 189 miljoonaa euroa kaurasta. Edelleen investoinnit kasvispohjaiseen ruokaan tuottaa euroa kohti päästövähennyksiä noin neljä kertaa tehokkaammin kuin esim investoinnit sementin tai teräksen päästövähennyksiin. 

Tanskassa on arvioitu, että vuosittaiset terveydenhuollon kustannussäästöt olisivat noin 2,7 miljardia euroa jos ihmiset noudattaisivat kansallisia ravitsemussuosituksia. Norjassa epäterveellisen ruokavalion yhteiskunnalliset kustannukset ovat noin 13 miljardia euroa vuodessa ja ihmiset saisivat kaksi tervettä elinvuotta lisää noudattamalla ravitsemussuosituksia. Tanska taas on saanut kanavoitua viljelijöille 78 miljoonaa euroa kasvisproteiinien viljelemiseen ja 90 miljoonaa euroa tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kulutuksen ohjaamiseen. Missä Suomi? 

Pro vegen mukaan nykyinen pelikenttä on epätasainen ja suosii eläinperäistä tuotantoa. Kasvispohjainen ruoka on edelleen ”erityinen” valinta tai ”vaihtoehto” eikä normi sekä alkutuotannon ja jalostuksen pullonkaulat hidastavat kasvisproteiinien kasvua. Mitä sitten pitäisi tehdä? Kaskeala listasi viisi asiaa: 

1. Politiikka: kasvispohjainen ruoka seuraavan hallitusohjelman kärkihankkeeksi

2. Julkiset ruokapalvelut: ravitsemussuosituksen käyttöön, kasvisruoka oletukseksi

3. Alkutuotanto: tukea proteiinikasvien viljelyyn, riskin jakamista viljelijöiden kanssa

4. Jalostus: investointeja kotimaiseen ingredientti- ja välijalostusteollisuuteen

5. Markkinat: kaupat ja ruokapalvelut asettavat tavoitteet kasvispohjaisten tuotteiden myynnille

Iso kiitos hienon tapahtuman järjestämisestä ACE-hanke (WWF, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus), VTT:n koordinoima ja Business Finlandin rahoittama RETHINK-hanke sekä Pro Vege!

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa