Olemme harjoitelleet vauvan kanssa alusta lähtien vessahätäviestintää.
Kyse on siis siitä, että pyrimme tunnistamaan, milloin vauvalla on pissa- tai kakkahätä ja viemään hänet tuolloin tarpeille vessaan.
Näin kestovaippoja tarvitsee vähemmän, ympäristöä säästyy ja vauva oppii nopeammin kuivaksi.
Lisäksi olemme pyrkineet viime kuukausien aikana ja kesän myötä olemaan mahdollisimman paljon myös ilman vaippaa.
Vessahätäviestintä on toiminut vaihtelevasti.
Tällä viikolla vauva täytti yhdeksän kuukautta. Vauva-aika hurahtaa yllättävän nopeasti. Enää kolme kuukautta ja vauva-arki muuttuu taaperon kanssa säheltämiseksi.
Lapsiperheen merkittävimmät suorat ympäristövaikutukset syntyvät asumisesta, liikkumisesta, ruoasta ja vaipoista. Aika monet asiat ovat pysyneet ympäristön näkökulmasta viimeisen kolmen kuukauden aikana entisellään.
Ohessa havaintoja matkan varrelta sekä yhdeksän kuukauden kokemuksella muodostuneet kasvatusperiaatteet:
Tällä viikolla olemme saaneet nauttia kesästä ja ulkoilmasta vauvan kanssa oikein toden teolla. Ja voi miten mukavaa se onkaan ollut!
Vauvalle kevät ja kesä ovat avanneet kokonaan uuden maailman.
Vauva jaksaa kiskoa nurmikkoa, maistella hiekkaa, tuijottaa pyöränistuimesta ohi lipuvaa liikennettä ja ihmetellä puiden vehreyttä. Ulkona vauva on muutenkin rauhallisempi, kun seinät eivät ole vastassa ja ilma on raikkaampaa. Lisäksi kun ulkona on lämmin, pukeutumista ei tarvitse juurikaan miettiä (paitsi auringolta suojaaminen). Ulos pihalle voi lähteä aina kun huvittaa.
Time-lehdessä julkaistiin viime torstaina (10.5.) artikkeli kiintymysvanhemmuudesta. Eniten keskustelua herätti kuitenkin lehden kansikuva. Kuvassa losangelesilainen Jamie Lynne Grumet imettää 3-vuotiasta lastaan.
Mielestäni on yllättävää, että asiasta on noussut kohu. Kuvan äiti on saanut uhkailuja, ja Time-lehden kuvaa on pidetty sopimattomana. Itse pitäisin yllättävänä kuitenkin pikemminkin sitä, miten harva imettää lastaan edes kolmen kuukauden ikään asti.
Johtuuko Time-lehden artikkelista noussut kohu siitä, että kulttuurissamme naisten rinnat ovat niin yliseksualisoitu, että osa ihmisistä saattaa kokea imettämisen ongelmallisena julkisilla paikoilla?
Jamie Lynne Grumet kiteyttää asian hyvin: ”Ihmisten pitää ymmärtää, että tämä on biologisesti normaalia. Se ei ole sosiaalisesti normaalia, mutta mitä enemmän ihmiset näkevät sitä, sitä tavanomaisemmaksi se kulttuurissamme tulee”.
Time-lehdessä kiintymysvanhemmuus tiivistetään kolmeen teesiin:
Vauva täytti viime viikolla puoli vuotta. Nyt on jälleen hyvä hetki tehdä hiukan arviota siitä, miten hommat ovat ekovanhemmuuden näkökulmasta sujuneet.
Yksityisen kulutuksen merkittävimmät ympäristövaikutukset syntyvät asumisesta, liikkumisesta ja ruoasta.
Vauvan kanssa merkittävää on myös ratkaisu vaippojen suhteen. Käytetäänkö kertakäyttö- tai kestovaippoja, vai ollaanko kokonaan ilman vaippoja.
Tässä yhteenveto omalta osaltamme:
Vauva täyttää pian puoli vuotta. Olemme alusta lähtien käyttäneet kestovaippoja ja harjoitelleet vessahätäviestintää eli käyneet pissattamassa ja kakattamassa vauvaa aina kun hän on ilmaissut vessahätää tai olemme niin hänen viestejä tulkinneet.
Ollessani perjantaina vauvan kanssa yhtäjaksoisesti pidemmän ajan, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa olemista ilman vaippaa eli vaipattomuutta.
Käytännössä kokeilu toimi siten, että vauva oli pelkissä housuissa aina silloin kun hän oli hereillä ja olimme kotona. Päiväunien ja yön ajaksi sekä ulos lähtiessämme laitoimme vaipan.
Homma toimi yllättävän hyvin.
Vietimme lauantaina (29.10.) perheen yhteistä vapaapäivää. Edellinen yritys ei mennyt ihan putkeen, joten parantaminen ei ollut vaikeaa – varsinkin nyt, kun luvassa oli rauhallinen lauantai.
Ohessa vapaapäivä (vuorokausi) tunnista tuntiin ja alla vuorokausi vielä lukuina:
Aamuyö:
– klo 2.00 Vauva herää. Annukka imettää, vaihtaa kestovaipan ja pissattaa vauvan.
– klo 3.00 Vauva nukahtaa uudestaan.
– klo 5.30 Vauva herää. Annukka imettää ja vaihtaa kestovaipan.
– klo 6.15 Vauva nukahtaa uudestaan.
Ensimmäisen viikon aikana olen harjoitellut vauvan kanssa mm. vessahätäviestintää.
Viestintä on tässä vaiheessa ehkä liian hienostunut sana. Pikemminkin homma on mennyt niin, että juuri ennen ruokailuja tai niiden jälkeen, kun olen tarkistanut kestovaipan tilanteen, olen samalla hötkytellyt vauvaa lavuaarin yllä ja hokenut pisspiss.
Onnistumisprosentti on ollut hämmästyttävän hyvä. Parhaimmillaan vauva on tehnyt neljä pissaa ja yhden kakan lavuaariin peräkkäin ilman yhdenkään vaipan sotkeutumista.
Tänään tulee viikko täyteen kotona vauvan kanssa. Vaikka arjen rutiinit hakevat edelleen paikkaansa, joitakin käytännön havaintoja voi jo hyvin nytkin tehdä.
Tässä vaiheessa lapsi tarvitsee lähinnä ruokaa, puhtautta ja läheisyyttä eli käytännössä imetystä, vaipan vaihtoa ja pyllyn pesua sekä ihokontaktia.
1. Ruoka. Imetys on ekologinen tapa ruokkia lasta. Varsinkin kun äiti noudattelee ympäristöystävällistä ja terveellistä vegaaniruokavaliota.
Ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta puhutaan tänä päivänä todella paljon.
Toistaiseksi silmiini ei ole kuitenkaan osunut yhtään suoraan ekovanhemmuudesta kertovaa teosta – tai edes esitettä, joka tarkastelisi vanhemmuutta ja siihen liittyviä valintoja ekologisesta näkökulmasta. Tämä pätee myös muuten erinomaisiin neuvolapalveluihin.
Viikonloppuna luin kuitenkin yhden todella kiinnostavan kirjan. Tiina Kaitaniemi on kirjoittanut vuonna 2010 teoksen Luonnollinen lapsuus. Kaitaniemi on evoluutio- ja käyttäytymisekologiaan erikoistunut ekologi. Hän tarkastelee lapsuutta ja vanhemmuutta evolutiivisesta näkökulmasta.
Kaitaniemi kirjoittaa muun muassa luonnollisen synnytyksen, imettämisen, läheisyyden, vaipattomuuden ja pitkän sisarvälin puolesta. Kaitaniemen näkemykset tukevat samalla myös ympäristöystävällistä vanhemmuutta.