Suunnitelma: Miten Talvivaaran kaivos suljetaan ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi?

Talvivaara Leo Stranius ja Tuula PohjolaOlin aamulla 9.11.2013 Ylen aamu-tv:ssä keskustelemassa Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmista. Mukana oli myös tekniikan tohtori Tuula Pohjola.

Talvivaara on moniongelmainen yhtiö.

Käytetty tekniikka (bioliuotus) ei ole toiminut odotetulla tavalla, kaivos on aiheuttanut vakavia ympäristöhaittoja ja viime kuukausien aikana on käynyt selväksi, että myöskään taloudellisia toimintaedellytyksiä ei ole.

Ympäristön kannalta olisi parasta, jos kaivos saataisiin suljettua ja ajettua alas mahdollisimman nopeasti.

Käytännössä kaivoksen pysäyttäminen ei kuitenkaan suju nopeasti, helposti eikä halvalla. Pysäyttäminen on ikävää, hankalaa, vaikeaa ja kestää vuosia.

Pysäyttäminen kuitenkin onnistuu! Kyse ei ole ikiliikkujasta. Talvivaaralla pitää ympäristöluvankin mukaan olla suunnitelma siitä, miten kaivoksen toiminta ajetaan alas, kun sen käyttö loppuu.

Ohessa on kolmen kohdan suunnitelma Talvivaaran toiminnan lopettamiseksi ja sen jälkeen toimenpidesuunnitelma jatkotoimenpiteiksi.

1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa.

2. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain, siirretään metallit toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Peitetään kasat kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja.

3. Maisemoidaan ja palautetaan alue stabiiliin tilaan sekä turvataan alueen työpaikat esimerkiksi edistämällä luontomatkailua.

Toisaalta voidaan ajatella, että jos ongelmat saadaan nyt lisärahoituksella kuntoon, voi kaivos vielä tuottaa omistajilleen taloudellista voittoa.

On kuitenkin vaikea uskoa, että sijoittajia löytyy. Luottamus yhtiön toimintaan on mennyt, koska prosessia ei ole saatu toimimaan viimeisen viiden vuoden aikana. On epätodennäköistä, että tilanne paranisi.

Jos toimintaa jatketaan, ympäristöongelmat vain lisääntyvät. Emme voi hyväksyä mitä tahansa ympäristölle tuhoisaa toimintaan taloudellisen voiton tavoittelun nimissä.

Mitä sitten pitäisi tehdä seuraavaksi, ettei vastaavia tapauksia tulisi ilmi jatkossa:

1. Kaivosmaksu sekä pakollinen ja rajoittamaton vastuuvakuutus kattamaan Talvivaaran kaltaiset ongelmat
2. Lupa- ja valvontaresurssin kuntoon – resursseja alueellisille ympäristöviranomaisille
3. Kaivoslaki tulee ottaa uudelleen tarkasteluun, Talvivaaran kaivoslupa pitää perua

Entä kuka kaiken maksaa? Käytännössä osan kuluista kattaa Talvivaaran vakuutukset, loppu jää valitettavasti osakkeen omistajille sekä viime kädessä meille kaikille eli valtiolle ja sitä kautta veronmaksajille.

Talvivaaran kaivoksen tapauksessa kyse on myös klassisista ympäristöperiaatteista. Varovaisuusperiaate tai saastuttaja maksaa -periaate eivät näytä toteutuvan. Tämä on kieltämättä uskomatonta 2010-luvun Suomessa.

7 kommenttia artikkeliin ”Suunnitelma: Miten Talvivaaran kaivos suljetaan ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi?”

  1. Ympäristöongelmat ja nikkelin alhainen hinta eivät ole ainoita asioita, jotka arveluttavat sijoittajia. Ympäristöministeri, Stranius ynnä muut samanhenkiset yrittävät tehdä tästä itsensä toteuttavaa ennustetta. On helppo uskoa, että sijoittajia ei löydy, jos ennustetaan, toivotaan ja suorastaan vaaditaan kaivoksen sulkemista.

  2. Hassua, että nyt puhutaan, että tuleeko luonnolle vahinkoa. Metsän, maaperän ja kallion siirtäminen pois tuollaiselta alueelta näyttää ainakin minulle jo hivenen aiheuttaneen tappiota luonnolle. Vesistöön valuva päästö sitten levittää vain tuhoa. Jos vielä piruillen lisätään, että ihminen saa elämiseen tarvitsevan nikkelin jo ravinnosta, niin tässä näkyy vain mitä tulee tapahtumaan ympäri Suomen, jos maan alta kaivetaan taloutta, ei ihmistä, varten kaikki mitä sieltä löytyy. Pyhäjoen ydinvoimalakin tulee toteutuessaan sähköistämään samanlaisia kaivostuhoja ja Jäämeren radan, jolla tuodaan sitten öljyä, kaasua ja metalleja tuhlattavaksi. Näillä hankkeilla ei ilmastoa ja ympäristöä suojella.

    Nyt esillä olevat asiantuntijat ovat itse laittaneet tämän alulle, joten varmaan myös omistavat Talvivaaraa. Ei ihme jos haluavat valtion sadoilla miljoonilla pelastamaan omistukset. Toiset asiaa tuntevat sanovat sitten, että prosessi pysyy ylipäätään niin huonosti käynnissä, että sen tukahduttaminen ei ole mikään temppu, tai kestä vuosia. Kukaan ei ole jättämässä sitä kuitenkaan valvomatta, vaikka jotkin sellaista kuvaa haluavatkin antaa. Olemme Vapaavuoren kaudella menossa kohti Neuvostoliittoa, jossa kapitalistiset hotellitornit asfaltin päälle kaadetaan, mutta sitten valtio sotkee tappiollisilla teollisilla hankkeilla luontonsa. Ei ole mitään järkeä, että Solidium on myynyt veronmaksajilta hyvää tuottoa tekevää omaisuutta pois, vain ostaakseen Talvivaaraa, jota pidetään hengissä ties mistä syystä.

    Kaivoslaki tässä nyt ainakin täytyy saada myös yhteiskuntaa hyödyttäväksi. Kaivosherrojen väite siitä, että investointeja ei tulisi, jos vähän verotetaan, on pelkkää bluffia. Jos metalli on niin arvokasta ja sitä on niukasti markkinoilla, niin kaivostoimintaan tulee investointeja, vaikka yhteiskunta haluaisikin hyötyä verotuksen kautta myös itse omistamastaan omaisuudesta. Soininvaarahan jo ehti lööpissä raivoamaan tästä, mutta sitten tämä vihreiden dynaaminen duo veti huomion omilla töppäilyillään. Koskakohan vihreät raivoavat ihan vihreinä? Jos turhaa kaivamista ei pysty estämään, niin on sen hyödytettävä ainakin yhteiskuntaa taloudellisesti ja ympäristövalvonnan oltava sellaista, että vahinko luonnolle jää mitättömäksi kaivosalueen ulkopuolella. Nythän moni kaivos vuotaa, vaikka Talvivaaralla koitetaan peittää huomio muiden kaivosten ongelmista.

  3. Jos asiantuntijoita kuunneltaisiin, ymmärrettäisiin se ratkaiseva seikka, että sulfidimineraalien valikoituun bakteerikantaan perustuvaa liuotusprosessia on vaikeampi pitää yllä kuin lopettaa. Kasvuolosuhteet ovat jo nyt epäedulliset, ja ne voidaan helposti saattaa bakteerikannalle tuhoaviksi. Bakteerien menehtyessä myös entsyymitoiminta pysähtyy, koska kyseessä EI ole elottomaan kemiaan liittyvä reaktiosarja vaan äärimmäisen herkkien, bakteerisoluissa kehittyvien entsyymien aikaansaama ilmiö. Puheet liuotusprosessin jatkumisesta vielä kaivostoiminnan päätyttyä täytyy siis arvioida todella kriittisesti.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa