Stadionin ja Kisahallin parkkipaikoille avoin urheilupuisto

Kun kävelee Helsingin keskustasta Töölönlahden vartta kohti pohjoista, tulee monipuolisen kulttuuritarjonnan jälkeen vastaan parkkipaikat Kisahallin ja Olympiastadionin vieressä.

Helsinki ansaitsee näin keskeiselle paikalle parempaa.

Tein kaupunginvaltuustossa (5.6.2019) valtuustoaloitteen, että kaupunki selvittää mahdollisuutta rakentaa kulttuurialueen jatkoksi ihmisille avoimen urheilupuiston Kisahallin ja Olympiastadionin yhteydessä oleville parkkipaikoille.

Oheisesta kartasta näkee hyvin, miten valtavat parkkialueet tuolla paikalla tällä hetkellä on. Alla aloite kokonaisuudessaan.

Valtuustoaloite kaikille avoimen urheilupuiston toteuttamisesta Helsingin keskusta-alueella kulttuurikäytävän jatkeeksi

Kun lähtee etenemään Helsingin keskustasta Töölönlahden vartta kohti pohjoista, kävelijää ympäröi kulttuurin monipuolinen tarjonta. Kulttuurikäytävän päättyessä Kansallisoopperan jälkeen on ensin Kisahallin pysäköintialue ja sitä seuraa Olympiastadionin pysäköintialue ennen Helsingin hienoa urheilukeskittymää, jossa ovat Olympiastadion, uimastadion, jalkapallokentät, Eläintarhan urheilupuisto ja jäähalli. Alue kehittyy ja Olympiastadionin remontti on pian valmis.

Monipuolisesta tarjonnasta huolimatta alueella on kenttätilaa hyvin rajallisesti. Kaikille avoimia koripallokenttiä löytyy esimerkiksi Töölöstä muutama, mutta kaikki jalkapallokentät ovat seurojen käytössä.

Helsingin kaupunkistrategia lähtee siitä, että kasvava kaupunki tarvitsee asianmukaiset palvelut, kuten liikuntapaikat:

”Kasvu velvoittaa kaupunkia. Tarvitsemme riittävästi työpaikkoja, asuntoja, päiväkoteja, kouluja, kirjastoja, liikuntapaikkoja ja terveydenhuollon palveluita.”

”Liikkumista edistetään yhä laaja-alaisemmin kaupungin tuottamilla palveluilla. Kaupunkiympäristöä sekä liikunta- ja kulttuuritarjontaa kehitetään liikkumiseen ja arkiaktiivisuuteen kannustavaksi tasapuolisesti eri kaupunginosissa.”

Kulttuurialueen jatkoksi ja liikuntaharrastusten mahdollistamiseksi olisi hyvä saada ihmisille avoin urheilupuiston Kisahallin ja Olympiastadionin edessä oleville parkkipaikoille, joissa olisi pienpeleihin sopivia kenttiä esimerkiksi jalkapalloon, koripalloon, lentopalloon ja sulkapalloon. Lisäksi urheilupuistoa voisi kiertää muutaman juoksuradan levyinen rata, joka mahdollistaisi erilaiset itsenäiset juoksutreenit.

Urheilupuisto voisi olla avoin kaikille. Kenttiä ei saisi varata etukäteen, vaan ne olisivat kaikkien käytössä 24/7. Kenttien ympärille voisi luoda erilaista palveluliiketoimintaa, kuten välinevuokrausta sekä kahvila- ja ravintolapalveluja.

Urheilupuisto toisi parhaimmillaan yhteen eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä ja loisi sosiaalista hyvinvointia Helsinkiin. Töölön urheilupuisto on erinomaisten julkisten liikenneyhteyksien päässä ja sinne pääsee pyöräteitä pitkin joka ilmansuunnasta. Keskustastakin on paikalle vain kävelymatka. Urheilupuiston jälkeen aukeaa Helsingin keskuspuisto, joka täydentää tätä hienoa kokonaisuutta. Töölön autopaikkapulaan on myös valmistunut pysäköintihalli, joka mahdollistaa Kisahallin ja Olympiastadionin pysäköintialueiden saamisen parempaan käyttöön.

Julkisessa keskustelussa on nostettu esille paljon lasten ja nuorten ylipainoa ja liikkumattomuutta. Uusi liikuntapuisto kannustaisi lapset liikkumaan, kun koulun jälkeen löytyisi Helsingin kantakaupungistakin paikka, missä voi laittaa oman pelin pystyyn tai hypätä meneillään oleviin peleihin mukaan. Helsingin pormestari on myös laittanut omalle edistettävien asioidensa listalle kaupunkilaisten liikkumisen edistämisen. Tässä olisi erinomainen paikka edetä tuumasta toimeen ja toteuttaa tavoite.

Me allekirjoitetut valtuutetut esitämme, että kaupunki selvittää mahdollisuutta rakentaa kulttuurialueen jatkoksi ihmisille avoimen urheilupuiston Kisahallin ja Olympiastadionin yhteydessä oleville parkkipaikoille

Leo Stranius

7 kommenttia artikkeliin ”Stadionin ja Kisahallin parkkipaikoille avoin urheilupuisto”

  1. Hieno ja tarpeellinen aloite! Enemmän urheilukenttiä- ja toimintaa, vähemmän perinteisiä autojen parkkipaikkoja!

  2. Hyvä aloite !
    Tällaisella urheilu-ja liikuntapuistolla parannettaisiin helsinkiläisten terveyttä ja yhteenkuuluvaisuutta, joita parkkipaikat eivät edistä, päinvastoin. ” Kuningas auton ” jumaloimisesta tulisi siirtyä helsinkiläisten kaikenpuolisen hyvinvoinnin kehittämiseen.

  3. Helsinki on iso kaupunki. Töölö ei ole erityisen tavoitettavissa julkisilla muualta kuin kantakaupungista tai länsipuolelta matkaaville.
    Parkkipaikat ovat tärkeitä kaupunkilaislasten uimakouluihin, kun tuodaan lapsia esim, pohjoisesta stadikalle. Samoin monet muut kulttuurihienoudet jäävät suurilta perhekunnilta tavoittamatta, jos paikalle ei autolla pääsisi. En tiedä kuinka paljon keskusta-alueella asuvat varakkaat perheet jaksavat ajatella oman rinkinsä ulkopuolelle.
    Tavarafillarilla kulkisi vain murto-osa lapsistani ja matkaan kuluisi aikaa uimakoululle noin tunti pari. Toisekseen en jaksaisi sairauksien vuoksi paikalle lapsineni polkea ja julkisillakin vähän niin ja näin.
    Olisiko mahdollista kohdentaa varoja uima-stadioniin myös itä- tai pohjoispuolen Helsinkiin?
    Autottomuus on helkutin hieno ajatus, mutta olisi reilua pitää mielessä, että kaikilla ei ole yhtä tai kahta lasta. Tai kaikki eivät ole vammattomia, eivätkä kaikki mitenkään mahtuisi asumaan kanta-kaupungissa. Jos aletaan rajaamaan näin kulkuneuvoja, jäisi koko kulttuurikeskustan alue sen porukan leikkikentäksi, jotka asuvat suht helposti tavoitettavan matkan päässä.

  4. Hyvä, parahin, Matka-aika 58 min julkisilla,

    Jos Mannerheimintiellä – joka halkoo niin Etu-Töölöä kuin. Taka-Töölöäkin ei kulje mielestäsi joukkoliikennettä vielä tarpeeksi, niin kertoisitko missä suomalaisessa taajamassa sitä on enemmän? Olisin nimittäin erittäin kiinnostunut kuulemaan vastauksen, jotta joukkoliikennettämme niin pk-seudulla kuin koko maassa voitaisiin mahdollisesta esimerkistäsi inspiroituen kehittää vielä enemmän joukkoliikenneystävällisempään suuntaan.

    Kiitos jo etukäteen! 🙂

  5. IHAN ENSIKSI

    Ihan ensiksi, kun lähtee etenemään Helsingin keskustasta Töölönlahden vartta kohti pohjoista, ohi Oopperatalon ja Olympiastadionin kohti Eläintarhan urheilupuistoa ja Keskuspuistoa, kannattaisi kiinnittää huomio Stadionin pohjoispuolelle suunniteltuun megalomaaniseen rakennushankkeeseen.

    Vanhan jäähallin ja Stadionin väliselle ahtaalle alueelle ollaan maan alle rakennettavan jäähallin varjolla suunnittelemassa valtavaa rakennuskeskittymää 13-15 kerroksisine asuinrakennuksineen, hotelleineen ja kauppakeskuksineen.

    Jos on aidosti huolissaan Stadionin ja Eläintarhan urheilupuiston kulttuurimaisemasta ja ihmisten liikkumisesta puistossa, kannattaisi aktiviteetti tässä vaiheessa keskittää siihen, että tuollaista urheilupuistoon kuulumatonta rakennuskompleksia ei Eläintarhaan rakenneta. Asialla on lisäksi kiire.

  6. Montako valtuutettua on allekirjoittanut tuon Stadionin ja Kisahallin parkkipaikkaa koskevan valtuustoaloitteen ja keitä he ovat? Eikö aloitteen allekirjoittaneilla ole mitään tietoa siitä, mitä parkkipaikalla Stadionin toisella puolella tapahtuu?

    Olisiko nyt mahdollista tehdä aloite, jossa todetaan että tällainen ylimitoitettu kiinteistösijoittajien rakennushanke ei kuulu urheilupuistoon? Voimassa olevassa asemakaavassa alue on määritelty urheilu- ja puistoalueeksi.

  7. Idea Stadionin ja Kisahallin edustalla olevan parkkipaikan muuttamisesta puistoksi ei ole uusi. Siitä on varmaan olemassa jo jokin alustava suunnitelmakin tapahtumapuistoksi, joka olisi tavallinen puisto puineen ja erilaisine aktiviteetteineen, mutta palvelisi samalla myös Stadionin tapahtumien yleisöä.

    Tällainen tapahtumapuisto olisi varmaan käyttökelpoisempi ratkaisu, kuin alueen muuttaminen pelkästään liikuntapuistoksi. Pelikenttiä ja juoksuratoja on lähialueilla tarjolla jo muutenkin.

    Esimerkiksi Töölönlahdelle Oodin liepeille ollaan parhaillaan rakentamassa aluetta, johon juuri tulee tällaisia kaikille avoimia koriskenttiä ja pelailu- ja leikkialueita. Myös Töölönlahtea kiertävän kävelytien varrella on kuntoilulaitteita ja Uimastadionin nurkalla on kaikille avoin koriskenttä.

    Eläintarhassa Stadionin ympäristössä taas on juoksijoita varten mukava pururata ja Eltsun urheilukenttää kiertää kahdeksan 400 metrin mittaista juoksurataa, jotka mahdollistavat erilaiset juoksutreenit.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa