Sarasvuo talkshow: Viisi jälkiajatusta

Leo Stranius ja Jari SarasvuoOlin torstaina (3.10.) Nelosen Sarasvuo talkshowssa.

Keskustelimme Sini Saarelan tapauksesta, Arktisen alueen öljynporauksesta ja ilmastonmuutoksesta yhdessä Greenpeacen Kaisa Kososen kanssa.

Olen vaikuttunut siitä, miten vaikuttunut ja tosissaan Jari Sarasvuo on ilmasto- ja ympäristökysymyksistä. Tämä lupaa hyvää!

On tietysti kohtuutonta, että Sini Saarelan täytyy kokea Venäläinen vankila, jotta asia nousee esille.

Toisaalta läpi historian olemme tarvinneet erilaisia sankarimyyttejä ja marttyyreja, jotta ihmiskunta on herännyt toimintaan. Greenpeacen Harri Lammi kirjoittaa tästä hyvin: Sankarit, joita emme ansaitse.

Aikaa on ilmastokysymyksen suhteen kuitenkin aika vähän. Emme voi odottaa 15 vuotta. Toimiin pitää ryhtyä nyt.

Ohessa on vielä viisi jälkiajatusta Jari Sarasvuon kansa käydyn keskustelun jälkimainingeissa.

1. Öljyä ja fossiilisia polttoaineita on liikaa. Ongelma ei ole fossiilisten öljyvarantojen loppuminen vaan se, että niitä on aivan liikaa. Meidän täytyy löytää keinot estää öljy- ja energiayhtiöitä käyttämästä nykyisiä öljyvarantoja. On sulaa hulluutta lähteä etsimään uusia herkästi haavoittuvalta Arktiselta alueelta.

2. Tulevien sukupolvien silmissä Sini Saarelan kaltaiset ihmiset ovat sankareita, jotka ansaitsevat ansiomitalin.  Merirosvoja ovat Arktiselle alueelle hamuavat öljy-yhtiöt.

3. Tekeminen on sanomisen korkein muoto. On turha soimata pimeyttä, jos ei itse ole valmis sytyttämään ensimmäistä kynttilää. Sini Saarela on jäämerellä kirkkaana loistava majakka, jota meidän kaikkien tulisi seurata – tietysti omien kykyjemme ja resurssiemme puitteissa.

4. Sini Saarela maksaa arvoistaan kohtuuttoman kovan hinnan. Mutta todistaa sillä, että hän on oikeasti sanojensa takana.

5. Tarvitaan inspiroivia yksilösuorituksia ja arjen toimintaa. Viime kädessä muutos lähtee pienestä. Yksilö voi miettiä omia valintojaan esimerkiksi asumisen, liikkumisen ja ruuan suhteen. Tärkeintä on kuitenkin toimia yhteiskunnallisesti ja yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseksi.

Aina on toivoa. Toivottomuus on moraalitonta, kuten Jari Sarasvuo hyvin ohjelmassa totesi.

Lauantaina 5.10.2013 järjestetään Helsingissä mielenosoitus Arktiksen suojelun ja tutkintavankeudessa olevien aktivistien puolesta. Kokoontuminen on kello 13 Kiasman edessä. Marssimme Venäjän suurlähetystölle, jonka edessä kello 14–15 vaadimme Arktiksen suojelua öljy-yhtiöiltä sekä Sini Saarelan ja muiden Gazpromin arktista öljynporausta vastustaneiden aktivistien vapauttamista tutkintavankeudesta.

Pelasta Arktis - Sini Saarela kotiin

4 kommenttia artikkeliin ”Sarasvuo talkshow: Viisi jälkiajatusta”

  1. Saarela ei varmasti halunnut nostaa omaa persoonaa, Venäjän lakeja tai joukkoa suomalaisia idiootteja kertomaan mielipidettään viherpiipertäjistä, vaan juurikin keskittää huomion siihen, että peak oil on ilmaston kannalta jo ohitettu – ei ole enää öljyä tai muutakaan fossiilista jota voisi polttaa, jos haluaa estää ilmaston lukkiutumisen syöksykierteeseen tai merten happamoitumisen. Kyse ei ole vain siitä, että joku jääkarhu saattaisi sotkea turkkinsa.

    Onko tämä viesti mennyt perille? Haluavatko nyt kunnanvaltuutetut, kansanedustajat ja vielä suuremmatkin päättäjät jokaisella päätöksellään olla romahduttamassa fossiilisten kulutusta ympäri maailmaa? Koska nykyistä kulutustahan on saatava alas, jotta nämä biopolltoaineet olisivat oikeasti vaikuttamassa positiivisesti. Ei voi ajatella, että jostain tulee niin paljon aidosti kestävää polttoainetta, että se korvaa kokonaan nykyisen kulutuksen. Tajuavatko sitä, että tämä pakollinen fossiilisten poistaminen taloudesta pakottaa myös muuttamaan laajasti koko yhteiskuntaa. Kansalainen voi protestoida vaikka jokaista hanketta vastaan, mutta millä estää, kun loppupeleissä hänet vaikka kannetaan pois, jos yhteiskunnan johtopaikoilla jatkaa samat arvot? Vaihdetaan arvot vai kerätään tarpeeksi monta kansalaista, että valtio ei enää jaksa kantaa koko sakkia pois paikalta yritysten käskystä?

    MInusta tiettyyn toivottomuuteen on syytä. Nimittäin siihen että jotain tapahtuisi toivomalla. Toivon kuitenkin, että enää useamman ei tarvitse vaarantaa henkeään. Nyt on jo Saarela ja kumppanit käyneet viemässä maailmalle viestiä kovien ammusten viuhuessa ohi ja päätyneet vankeuteen. MInusta keneltäkään ei voi vaatia enempää ja nyt on jo vihdoin poliitikkojenkin tajuttava asian kiireellisyys ja otettava viestikapula omaan kouraan. Tämän enempää ei todellakaan voi vaatia niiltä, jotka eivät pääse sinne vallan kammareihin. Niiltä, jotka niihin kammareihin pääsevät, pitää sen sijaan vaatia paljon enemmän ja heittää ulos, jos asia ei ala kiinnostamaan.

    Vaikka yksilön teot merkitsevät jotakin, niin niiden vaikutus peittyy heti jos suuri raha sitoutuu miljardeillla rakentamaan ensin infraa fossiilisten tuottamiseen ja sitten niiden kuluttamiseen. Yksilö voi olla kuluttamatta, mutta jos yhteiskunnan toimivuus perustuu fossiilisille, niin vaikeaa on yksilön kulutuksellaan vaikuttaa. Te, jotka siellä rakentelette valtuustossa ja eduskunnassa tätä yhteiskuntaa, niin muistakaa, että jossain venäläisten kaltereiden takana ei olla kovin tyytyväisiä, jos rakentelette sitä toimimaan yhä vain fossiilisilla. Toivottavasti eivät ole enää pitkään kaltereiden takana ja blondikin pystyy vastaamaan setämiehille, joissa on sen verran miestä, että alkavat lokaamaan persoonaa silloin kun persoona on kaltereiden takana, eikä pysty vastaamaan takaisin.

  2. Yksi jälkiajatus. Yksityisautoilun vältteleminen ja kylmät suihkut ovat kunnioitettavia yksilötason tekoja. Mutta eikö samassa hengessä pitäisi vältellä myös hiililämmitteisiä Helsingin asuntoja?

    • Kiitos jälkiajatuksesta Juho! Oikeassa olet, mikäli asiaa tarkastellaan vain yksilön hiilijalanjäljen näkökulmasta. Itse olen kuitenkin valinnut Helsingin hiililämmitteisen asunnon siitä syystä, että se mahdollistaa itselleni sen, että voin työkseni edistää ympäristöasioita yhteiskunnallisella tasolla. Yksilön valintoja tarvitaan, mutta yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaikuttaminen on mielestäni vielä tärkeämpää. Näiden välillä yritän sitten tasapainoilla ja tehdä kompromisseja.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa